Ei ymmärrä 40+ äitejä

Siis jokainenhan elää tavallaan,mutta itseäni ainakin ihmetyttää ajatus tulla pienen vauvan äidiksi vielä nelikymppisenä..Tietty on ne erikseen,joilla jostain syystä "lapsensaanti"viivästyy,mutta..

43-vuotiaatkin vielä haluavat "sen yhden pienen".Minä ainakin voin sanoa,että siinä vaiheessa odotan itse jo lapsenlapsia mieluummin.On ihana,kun lapset ovat pieniä,varmaan ainakin takaperin ajateltuna,mutta on se varmasr´ti ihan,kun on heidät saanut kasvatettua,eikä tarvitse enää aloittaa alusta.Ja IHANAA se,että on heidät nuorena saanut ja vielä on sitä "elämää"miehen kanssa kaksin jäljellä sitten joskus..

Sitten,kun itse olen 43v.niin 5v esikoinen on 20,toinen 18 ja kolmas 17.Sitten voin jo sanoa,että "työ on tehty"

Tämä oli siis vain minun mielipiteeni "iltatähdistä"

 

\

Tämä oli siis vain minun mielipiteeni "iltatähdistä"

No siihen sinulla on oikeus

 

kyl mie ymmärrän jos 43-vuotias saa vauvan,nääs miun äiti oli 43 kun miut synnytti.
miun omasta mielestä ehoton raja on kyl tuo 45 vuotta ei siitä vanhempien tarttis enää ruveta pykään lapsia.

 

No kukin tyylillään mutta hieman saattaisin ihmetellä jos oma äiti (täyttää 41v heinäkuussa) päättäis viel tekasta sen iltatähden kun äiti on kuitennii jo mummo 2 kohta kolmelle

 

No, oma äitini on minut saanut yli 40 vuotiaana. Hän ei tavannut isääni kovin nuorena, joten lastenkin teko jäi aika myöhäiselle iälle. Ja äitini on aina sanonut, että hänestä oli mukavaa, kun ehti jo ennen lapsia elää sitä elämäänsä, niin ettei lapsia saatuaan tarvinnut yhtään haikailla mitään elämätöntä nuoruutta tai odottaa että lapset kasvais niin isoiksi, että sais taas tehdä omia juttujaan.

 

Hei kolmen äiti!

Olin itse kolmen äiti 24-vuotiaana, neljän äiti 30-vuotiaana ja viiden äiti 41-vuotiaana. Ja jokaisella vuosikymmenellä on ollut aivan oma, erityinen hienous olla äitinä. Vaikket itse nyt asiaa ymmärräkään, se on hienoa. Saada olla pienten äiti, ja isojenkin. Vanhin on nyt 21-vuotias, kun nuorimmaiseni on vasta kaksi.

Rauhallista kesänalkua sinulle, ja perheellesi.

 

meitä äiti-ihmisiä kun on monenmoisia. itse en kanssa halua 'iltatähteä' varsinkaan päälle nelikmppisenä,nää lapset riittää mulle =) mutta en mitenkäänpäin arvostele naisia jotka haluavat paljon lapsia ja/tai iltatähden. pikemminkin hattua nostan,että jaksavat =) :flower:

 

...meistä on NIIN moneksi! :hug:
onhan niitä erilaisia ajattelutapoja ja erilaisia ihmisiä. yhtä lailla sun kuin sen 45v-juuri-uudestaan-äidiksi-tullut on oikeessa. ja vaikka arvostaisi, niin se ei tarkoitakaan että ymmärtäisi...
voihan sitä joskus sanoo vaik et minä ihan kajehin ( ) ku sää viel jaksat pienen vauvan kans...! =)

 

Miä ite en enää siinä vaiheessa usko haluavani lapsia, mutta toisaalta ymmärrän niitäkin jotka haluavat, ystäväni yritti lasta 8 vuotta ja sai esikoisen 42 vuotiaana ja seuraavana vuonna toisen, ja jhän jaksaa upeasti lasten kanssa, eli mnusta persoonasta riippuen

 

Mä ymmärrän.

Kun ovat noi lapset vaan NIIN ihania. :heart:

 

Psst ap! Ei pidä koskaan sanoa "ei koskaan". Ihminen muuttuu, mieli muuttuu ja yhtäkkiä huomaat istuvasi itsekin nelikymppisenä, pienen vauvan äitinä.
Muistatko tämän kirjoituksesi silloin?

Terveisin
hän joka ei halunnut yhtään lasta...nyt niitä on neljä..

 

mä vielä haaveilen välistä, josko viel nelikymppisenä yhden pyöräyttäs

 

\

Psst ap! Ei pidä koskaan sanoa "ei koskaan". Ihminen muuttuu, mieli muuttuu ja yhtäkkiä huomaat istuvasi itsekin nelikymppisenä, pienen vauvan äitinä.
Muistatko tämän kirjoituksesi silloin?

Terveisin
hän joka ei halunnut yhtään lasta...nyt niitä on neljä..

Tahan kohtaan on hyva tulla peesiin - tasmalleen kuin minun suusta - terveisia myoten.

 

\

Psst ap! Ei pidä koskaan sanoa "ei koskaan". Ihminen muuttuu, mieli muuttuu ja yhtäkkiä huomaat istuvasi itsekin nelikymppisenä, pienen vauvan äitinä.
Muistatko tämän kirjoituksesi silloin?

Terveisin
hän joka ei halunnut yhtään lasta...nyt niitä on neljä..

Ei,ei.Miehelle tehdään steril.ja miestä en vaihda! En itsekään joskus halunnut yhtään lasta,sitten ajateltiin,että yksi riittää,sitten kaksi..Ja lopulta kolmas tuli yllärinä.Enempää yllätyksiä ei tule,koska en jaksaisi..Valitettavasti.

mutta toki hattua nostan niille,jotka jaksavat,ja kaikenikäisille!Itse en vaan siihen homman ryhdy enää..Sitä kun ollaan miehen kanssa niin liian mukavuudenhaluisia,että ihan odotetaan sitä "vapautunutta"aikaa,tästäkin ajasta nauttien!

 

Minä taas en ymmärrä niitä, jotka haluavat tuossa iässä olla isoäitejä.

Itse sain esikoiseni 34-vuotiaana enkä nyt 36-vuotiaana todellakaan ole likimainkaan valmis kenenkään isoäidiksi...

Kukin tekee lapset itselleen parhaiten soveltuvana ajankohtana.

 

Omat lapset on tehty,en silti ihmettele jos joku haluaa lapsia nelikymppisenä.Elämäntilanteet muuttuu,tai ei ole oikea mies osunut kohdalle tms.Helppoa sanoa ettei ymmärrä toisten valintoja jos itsellä on käynyt kaikki helposti.Jos esim. olisin löytänyt Sen Oikean vasta myöhemmin niin olisin valmis tekemään lapsen....

 

Moi! Täällä yksi, joita sinä ap. et ymmärrä! =) Ensimmäisen lapsen saimme, kun olin 24, toisen, kun olin 29 ja kolmas antoi odottaa itseään niin kauan, että olin 40, kun hän ilmoitti tulostaan. Äitini oli oli 39 saadessaan minut ja tätini 45 saadessaan kuopuksensa, joten en ole koskaan pitänyt raskaaksi tulemisen ikärajaa kovin alhaisena.

Muuta eroa en kuopuksen kanssa huomannut aiempaan verrattuna kuin sen, että nyt ei yösyötöillä nukuttanut niin kuin nuorempana tuppasi tekemään. Vauva-ajat ovat kaikilla kolmella olleet helppoja, mutta tällä kuopuksella ei ollut edes satunnaisia mahavaivaitkuja niin kuin isommilla aikanaan.

Omasta tahdostamme riippumatta lastemme ikäerot ovat melo suuret, eli meillä ei koskaan ole ollut kahta kovin pientä yhtä aikaa. Ehkäpä tästä johtuu se, että emme ole liiemmin joutuneet väsymään lasten kanssa ja tuntuu siltä, että aina on ollut myös sitä omaa aikaa ihan tarpeeksi. Emme mitenkään ole koskaan ajatelleet, että "elämä alkaa, kun lapset lentävät pesästä". Itse asiassa tuntuu siltä, että elämä on helpointa silloin, kun lapset ovat vielä pieniä ja pyörivät vanhempien ympärillä: pienet lapset, pienet huolet... Aikuistuvien lasten huolet, ja sitä myötä vanhempienkin, ovatkin sitten vaikeampia: opiskelu, työn saanti, toimeentulo, sydänsurut, asuminen... Ei se äitinä ja isänä oleminen siihen lopu, kun lapsi muuttaa omaan osoitteeseen!

Runsas vuosi sitten sain ensimmäisen lapsenlapsen, ja minulla on aikaa ja energiaa myös hänelle yllin kyllin. Sitä en tiedä, miten ovat asiat, jos kuopus aikanaan saa lapsia, mutta ei sitä voi tietää kukaan nuoremoikaan kohdallaan. Äidilläni ja kuopuksellani on melko tarkkaan 80 vuotta ikäeroa. Hyvin on mummi jaksanut lapsen kanssa vieläkin touhuta. Parin viime vuoden aikana silmäsairaus on vienyt mummiltä lähinäön, mutta nyt eskarilainen lukee mummille juttuja lehdistä ja kirjoista. Paljon on mummi elämänsä aikana ehtinyt lapsenlapsilleen lukea: nyt on toisten vuoro lukea hänelle! :flower:

 

Mitäs ihmettelemistä siinä on? Kaipa luonto ois hoitanut asiat sit niin että yli 20 kymppiset ei voisi lisääntyä jos se kerta ois niin kamalaa Miksei nainen saisi tehdä niin vanhaksi lapsia kun vaan luonnollisesti kykenee? Ei ymmärrä sun pointtias

 

Juu on kovasti ihanaa kun on saanut 24-vuotiaana lapsensa ja siinä sit se työ on tehty.. meinaan mun..

 

\

Siis jokainenhan elää tavallaan,mutta itseäni ainakin ihmetyttää ajatus tulla pienen vauvan äidiksi vielä nelikymppisenä..Tietty on ne erikseen,joilla jostain syystä "lapsensaanti"viivästyy,mutta..

43-vuotiaatkin vielä haluavat "sen yhden pienen".Minä ainakin voin sanoa,että siinä vaiheessa odotan itse jo lapsenlapsia mieluummin.On ihana,kun lapset ovat pieniä,varmaan ainakin takaperin ajateltuna,mutta on se varmasr´ti ihan,kun on heidät saanut kasvatettua,eikä tarvitse enää aloittaa alusta.Ja IHANAA se,että on heidät nuorena saanut ja vielä on sitä "elämää"miehen kanssa kaksin jäljellä sitten joskus..

Sitten,kun itse olen 43v.niin 5v esikoinen on 20,toinen 18 ja kolmas 17.Sitten voin jo sanoa,että "työ on tehty"

Tämä oli siis vain minun mielipiteeni "iltatähdistä"

on tainnut tuo toisten kunnioittaminen viivästyä..tosi vanhanaikainen ja lapsellinen ajattelutapa sulla hohhoijaa..

 

Aika hassua, että ap on mun laskujen mukaan saanut kuopuksensa 38-vuotiaana, ja tekee kahdesta vuodesta niin ison eron.

 

Minä sain lapset 31 ja 33 v ja olisin todellakin halunnut aikaisemmin! Mutta kattokaas nääs niitä hyviä miehiä ei ole joka oksalla. Ja piti sitten tyhmyyksissään vielä seurustella turhan pitkään muutaman pösilön kanssa. Mutta onneksi ei tullut lasta silloin vielä, en olisi ikinä päässyt eroon niistä tampioista.
Nyt kun on sinut itsensä kanssa, niin on mukavampi olla ja voi keskittyä äitinä olemiseen.

 

Mistä pirusta sitä etukäteen tietää mitä nelikymppisenä ajattelee??

 

Jokaisella on oikeus tehdä perheensä kanssa mikä heille on sopivaa.

Nostan hattua kaikille, etenkin kotiäideille

Jokaiselle ei sovi kaikki ja niin edelleen....

Itse olen kolmen pojan äiti ja, jos vielä jaksaisin valvoa ne kaikki koliikkiyöt me haluaisimme vielä ilta-tähden.

Mutta mutta, emme enään jaksa olemme jo yli 40 ja vähän päälle.

Odottelen lähinnä, jos saisin kolmelta pojaltani, lapsenlapsia
joita voisin hoidella ilolla :heart: :heart: :heart:

 

\

Mistä pirusta sitä etukäteen tietää mitä nelikymppisenä ajattelee??

NIINPÄ!
Ap kolmenäiti: kuinka vanha olet nyt?
Vaikka tällä hetkellä tilanteesi on se, että miehellesi tehdään sterilisaatio ja miestä et aio vaihtaa, niin KOSKAAN EI VOI SANOA EI KOSKAAN. Elämällä on aina yllätyksiä tarjolla!
Tule 43-vuotiaana uudelleen tänne kertomaan, miten kävi...
=)