Ei tärppää / epäusko tulevaan onneen

Hei,

olen aivan rikki, enkä meinaa pystyä pidättämään itkua töissä. Olin ihan varma, että nyt on tärpännyt. Tyhmiä uskotteluja itselle. Kerkisin jo miehellekin intoilemaan. Tänään sitten alkoi menkat, ei ne edes ollut myöhässä, mutta silti oli jotenkin sellainen olo, että raskaana ollaan. Nyt sitten olen aivan maassaa

Ekalla yrityskerralla tärppäsi, oli tuulimuna ja nyt alkoi sitten kolmas yrityskerto ton tm:n jälkeen. lääkärissäkin (jälkitarkastuksessa) kaikki oli kunnossa, lääkärikin totesi, että on hyvä merkkí, että meillä tärppsi noin nopsasti, vaikka olikin tm. Jotenkin en vaan jaksa itse uskoa enää plussaan. Vaikka yritystä ei ole kauan takana, niin haaveiltu on jo niin kauan, että tuntuu vuosien yritykseltä. Nyt meillä on vihdoin opiskelujen jälkeen tilanne, että uskallettiin antaa vauvan tulla. No ei tunnu tulevan. Ollaan 26 v.

Osisiko joku sanoa jotain mikä loisi uskoa siihen, että mekin saadaan joskus vauva? itse olen niin rikki, etten jaksa uskoa enää mihinkään ja mies ei oikein osaa tukea mua tässä. Ihmettelee vaan miten voin olla näin rikki, vaikka ei olla kauaa yritetty. Ja sit joka puolelta kaverit ilmoittelee raskauksistaan. todella huono maanantai

Tytti

 

Ekaa yritettiin 1v 4kk. Sit tärppäs ja ihana 11v poika tällähetkellä. Seuraavan miehen kans tuo termiitti sai alkunsa ekasta kierrosta, nyt sit tuli "vahinkolaukaus" ja oli vauva tulossa (km vk 20).
Mut siis sieltä se on tulossa, koeta jaksaa odotella. :hug:

 

Itse olen saman ikäinen ja yritystä takana puoli vuotta. Voin vaan kertoa että kyllä on masennusta täälläkin ilmassa ollut jo heti toisen yritys kerran jälkeen, niin miehellä kuin minullakin, vaikka järki sanookin että pitäisi vaan odotella rauhassa :/ . Kaikki raskaus oireet oon ittelleni kerenny jo kuvitteleen monestikkin, kunnes taas on menkat alkanu, kyllä masentaa :headwall:

Koitetaan ottaa päivä kerrallaan ja toivotaan parasta =)

 

Se on kyllä hyvä merkki että ekalla kertaa heti tärppäs, vaikka tuulimuna olikin. Mutta jotkut ei vaan palaudu tyhjennyksen jälkeen niin nopeasti. Yk 3 ei tyhjennyksen jälkeen ole vielä pitkä aika.

Itselläni on nyt 4 raskautta takana. Ensimmäinen raskaus oli keskeytynyt km, toinen onnistui normaalisti. Sitten taas keskeytynyt km ja sen päälle tuulimuna. Esikoinen tärppäs heti, sitten kun alettiin yrittämään kakkosta, tärppäs toisesta kierrosta, sen tyhjennyksen jälkeen tärppäsi vasta kolmannesta kierrosta se tuulimuna. Tällä kertaa menossa yk2 tuulimunan jälkeen. Ja en oikein usko että tästäkään kierrosta vielä tärppää.

Ihmisten pitäisi muistaa lapsia toivoessa ettei elimistö ole mikään kone. Aina se raskautuminen ei ole niin itsestään selvyys vaikka se joskus olisi helposti käynyt. Siihen olen itsekkin monesti sortunut. Koska olen tullut aika helposti raskaaksi. Tuossa vaiheessa ei saisi vielä ottaa yhtään paineita asiasta. Pitäisi vain nauttia siitä siitä pupuilusta ja hellyydestä. Uskon että niin pääsee paljon paremmin onnistuneeseen lopputulokseen :heart: :heart:

Kyllä teilläkin vielä se tärppi varmasti tulee. Sehän voi olla jo seuraavassa kierrossa. =) =)

 

kiitos teille tsemppauksesta. Eipä tässä kai syytä huoleen ole, mutta tää ihmismieli on niin kummallinen. Jotain kun haluaa, niin sen haluaa heti. Kai se on persoonallisuuskysymyskin
Ja pakko myöntää, että pessimistinä ajattelen heti kaiken pahimman kautta. Toivottavasti siihen ei ole syytä.

Hirveesti tsemppiä teille kaikille tärppiin. Toivottavasti meillä kaikilla se haikara on jo ihan nurkan takana odottamassa. :hug:

 

:hug: osaan helposti samaistua sun tekstiin. mulla on just sama olo joka kerta ku menkat alkaa. silloin kun oli ne ekat yrityskierrot niin otti kovasti päähän kun ei annettu valitta ja olla pahoillaan siitä että ei heti tärpänny.

oo rauhassa pahoilla mielin. se suru ja turhautuneisuus ei oo yhtään turhempaa kuin yrityskerralla tuhat!

jaksa vaan uskoa siihen että jonain päivänä se plussa tulee teillekkin ja voi sitä riemua silloin. täytyy vaan jaksaa siihen asti kiertopäivä kerrallaan =)

 

Hei tytti82 ja muut kuumelijat

Minä voin liittyä joukkoon. Minulla sama juttu..heti mulle tänne nyt.
Ei jaksaisi odottaa. Testailemaankin innostun jo hyvissä ajoin..ja sitten pettyy jos ei mitään näy. Maltti on valttia, mutta kun sitä ei ole

Nyt jännäilen tämän viikon joskin plussa tulisi..

Kyllä se plussa sieltä varmasti vielä tulee. Ootteko käyttänyt ovulaatiotikkuja? Se helpottaa ajoitusta. Pää pystyssä uuteen kiertoon vaan.. :wave:

 

Täältä löytyy kanssa yksi toivoton tapaus. Mä oon niin odottanut sitä plussaa, mutta ei vaan ole tullut. No nyt unohtanutkin asian, kun turhan sitä odottelee, niitä oireitakin tulee ja menee. Tänään menossa kp 50/28, monen monta negaa jo tehnyt. Huomenna menossa lääkärissä käymään, voi toki olla vaan sekaisin, mutta nyt menossa yk2.

Meillä esikko tärppäs puolen vuoden jälkeen pillereiden lopetuksesta, mutta sitä ei mitenkään yritetty. Sai tulla kun oli tullakseen. Kuopus tärppäs heti pillereiden lopettamisesta. Nyt kolmas haaveissa ja niin odottaisin kevät/kesä vauvaa, vaan ei taida olla tulossa. En enää uskalla testejä tehdä ja toivon jotain löytyvän huomenna kun lääkärillä olen käynyt.

*muoks* Molempien kohdalla pillereiden lopetettua kierto ollut säännöllinen eikä ole näin heitellyt niinku nyt.

 

Minä plussasin tänään! :heart: :heart:

 

"Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee? Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut, kun vain katselen täältä kaukaa,
enkä tule, vaikka he odottavat niin kovasti, että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa, pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa, ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan, Isä, etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on Luojalleen,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana hänen poskea silittää saan.

Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärillä tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme, löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.

Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?"

Kirjoittaja tuntematon

Edellinen runo antaa tärkeän vihjeen:

Sinä kauniina elämänsä päivänä, kun katsoo lastaan nukkuvaa ja ajattelee, että juuri tämä lapsi on jotain ainutkertaista ja meille rakkainta, miten noin ihmeellistä ja ihanaa voi maa päällään kantaakkaan. Sitä antaa anteeksi kaiken kärsimyksen ja odotuksen, järjettömän pitkät kuukaudet ja katkerat kyyneleet.
Ennen kun tämä päivä koittaa, odotus on vain kestettävä ja kuukaudet vain kulutettava. Sillä, jos niitä ei jostain syystä tarvitsisi odottaa, sitä ei ikinä tulisi tuntemaan juuri tätä ainutkertaista, täydellistä pientä ihmistä.

Se tulee sieltä, usko pois, ihanampana kuin uskalsit toivoakkaan!
...kun on teidän kohtaamisen aika!

Kokemuksella: 3km ja tyttö 2V

 

illuuzia :
todella kaunis oli tekstisi, toi toivonpilkkeen omiin silmiinikin.
Tänään on minun ilon päiväni, 7viikkoa ku:n (rv.8-9) leikkauksesta alkoi vihdoinkin ekat menkat..
pääsisi vauvatilausta laittelemaan eteenpäin

pelokkaana kuitenkin, jokseenkin enemmänkin nöyränä elämälle,
odottelen tulevia viikkoja..kuukausia.
Ehkä minäkin olen yksi heistä, kenelle ei luoja omaansa suokaan?

Kohdunulkoinen tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta pillereiden lopetuksen jälkeen, joten odotukseni ovat toki korkealla..sieltä korkealta vain voi tippua ja kovaa.

Tytti82:

Voimia sinulle ja lämmin :hug: ..
viime kuukausina olen itse alkanut uskomaan että kaikella kai on jokin oma tarkoitus.
mikä minkäkin, sitä emme tiedä ennen tietoisuuden iskemistä vasten kasvoja,
tuulahduksena kevättuulen lailla
Kyllä sinäkin saat vielä oman tuhisevasi, kunhan se pieni vain on juuri se jonka on tarkoitus,
kunhan aika on otollinen.

 

Hei! Jaksamisia sinne vauvan yritykseen! Normaalistikin vauvautuminen kestää n. 4-6 kk, älkää nyt masentuko.

Me yritimme esikoista n. 4,5 vuotta! Mitään syytä ei löytynyt, miksi ei raskautta kuulu. Ei ollu km:kään. Eli ei mitään mikä viittaisi vauvan saamiseen. Kyllä on monet itkut itkettynä, kun täti vaan aina saapui ja vuoto alkoi. Lopulta ikään kuin luovutimme koko asian ja ajattelimme, ettei meille ole vauvaa tarkoitettukaan. Käytin apuna clomeja ja terojakin. Sitten lopetin kaikki avut ja vauva ilmoittikin yllättäen tulostaan puolen vuoden kuluttua. :heart: Poika tuli. Imetin pitkään ja täti oli pois 2 vuotta, ei minkäänlaista menkkavuotoa ollut. Imetyksen lopettamisesta n. 4-6 kk kului ja tulin yhden varhaiskm:n jälkeen uudestaan raskaaksi. Saimme tytön ja imetin tätäkin lasta yli vuoden vanhaksi. Täti oli taas pois 2 vuotta ja imetyksen lopettamisesta puolisen vuotta aloin odottamaan kolmatta lastani. :heart:

Nyt rv 29+0 ja tuntuu välillä aivan uskomattomalta, että kolmas jo tulossa. Joskus raskaus vaan kestää, ei tiedä miksi. Toisilla tärppää heti. Sain esikoisen 36-vuotiaana, kuopuksen 39-vuotiaana ja nyt odotan tätä kolmatta ja olen 41 v.

Jaksamisia teille kaikille ja malttia odotuksen odotukseen! :heart:

 

Hei ja kiitos ihanista viesteistä ihan kaikille. Uskon ja toivon, että nämä piinaavat kuukaudet lopulta meilläkin palkitaan. Illuuzian teksti sai kyllä kyyneliin.

Tessille, Leinikille ja Dadalle lämpimiä ajatuksia, kyllä me tytöt se kultakimpale vielä saadaan. Mieli on jo vähän parempi, mutta olen päätänyt, että täytyy löytää itselleen jotain muutakin touhuamista kuin pelkkä vauvakuumeilu. Ehkä uusi harrastus olisi ihan paikallaan. Jospa se sitten tulisi se plussakin ihan kuin huomaamatta.

Toiveikasta tiistaita kaikille!