Toggle sidebar

Ei taaskaan tärpännyt! Pohdintaa hedelmöityshoitojen eettisyydestä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suru puserossa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

suru puserossa

Vieras
Ollaan yritetty vauvaa jo pitkään, vasta ollaan jonossa kunnalliselle puolelle hedelmöityshoitoihin...

Meillä on viisi vuotta sitten käynyt ns. luomutärppi, eli lapsemme on todellinen ihme. Miehellä siittiöissä vikaa.

Joka kuukausi itkemistä ja pettymystä, kun menkat alkavat. Tie tuntuu niin pitkältä... tulenko enää koskaan raskaaksi?

Hedelmöityshoidot epäilyttävät... meillä aloitetaan 3:lla inseminaatiolla, jos rankempiin hoitoihin jos ei niillä onnistu. Käytännössä inseminaatiolla tuskin saamme tuloksia. Mielessäni pyörii joka kuukausi, onko oikein hankkia lasta hedelmöityshoitojen avulla, vai onko tyydyttävä tähän lapsilukuun yksi? Mies olisi hedelmöityshoitoihin lähdössä...

Tarvitseeko tällaisesta kertoa sitten lapselle myöhemmin, kun hän on saanut alkunsa esim. rankoista hedelmöityshoidoista?
 
Ajatukset on yleisiä, 99% lapsettomuushoitoihin ohjattavilla on juuri noita.

Lapselle kertomisessa on hyvät ja huonot puolet, samoin lähipiirille kertomisessa yleensäkin. Muista kuitenkin että et voip erua koertomaasi, voit vain venyttää sen kertomista.

Voithan varata lapsettomuuspolin sairaanhoitajalle ajan ja sanot heti että haluat vain keskustella ajatuksistasi ja kysellä jos on jotain.

:hug:
 
Mulla on muutama läheinen, jotka ovat saaneet rankkojen ja kalliiden hoitojen jälkeen lapsen, ja ovat niin ansainneet lapsensa, eettisesti ja kaikilta muiltakin kanteilta. Voimia koitoksiin, epäilyt ja uskon puute kuuluu varmasti asiaan.
 
Meillä ainoa lapsi IVF:llä saatu aikaiseksi ja minä ainakin meinaan joskus kertoa hänelle kuinka hän on alkunsa saanut. Ihan jo silläkin ajatuksella, että se on täysin normaalia ettei aina onnistu helpoimman kautta ja onhan mahdollista että hänkin joutuu hoitoihin turvautumaan.
Meillä oma äitini syytti itseään kun en meinannut raskautua, hän syytti itseään siitä että minä olen saanut alkuni kierukasta huolimatta ja kasvanut äidin kohdussa kierukan kanssa (sitä ei voitu poistaa koska istukka oli siinä kiinni). Joten siis synnyin keskosena ja siitä äitini itseään syyttää, tai siis lapsettomuuttamme.

Nyt kun olen itse IVF:n (ja 3 inssiä, sekä usean vuoden luomuyrittämiset) kokenut, en edes koe niitä niin kovin rankkoina. Ajatus oli paljon rankempi kuin itse hoito ja se tunne, että miksi muut aina onnistuu. Mulla oli täysi luotto osaaviin ammattilaisiin. Tiedän ettei kaikilla ole samoja tunteita ja heistä hoidot todella raskaita. Mutta näin minä olen asian kokenut.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Kerro:
No jos luovutetuilla sukusuloilla alkunsa saanut lapsi niin toki sille pitää kertoa...muuten ihmettelee miksei esim. isänsä piirteitä tai ominaisuuksia...
Click to expand...

No tähän on kuitenkin vielä ap:llä pitkä matka. Kyllä ensin kokeillaan parin omilla sukusoluilla, jos se suinkin on mahdollista. Ja jos ap:llä on miehensä kanssa jo yksi lapsi, on hyvinkin mahdollista onnistua vielä. Biopsiakin on keksitty, jos ei tarpeita muuten löydy.

Meillä on esikoinen saanut alkunsa ivf:llä ja toinen clomifenin avulla. Me ei olla kerrottu kuin muutamalle lasten "alkuperästä", sillä valitettavasti kaikki eivät asiaa ymmärrä tai hyväksykään. Me emme oikeastaan pohtineet yhtään hedelmöityshoitojen eettisyyttä, sillä meille niissä ei vaan yksinkertaisesti ollut eikä ole mitään epäeettistä.

Sinun varmasti kannattaa kuitenkin selvittää oma suhtautumisesi asiaan ensin, eikä vaan lähteä hoitoihin sen vuoksi, että miehesi on niihin valmis.
 
Jos lapsettomuus periytyvää (kuten meillä, miehen huonot siittiöt) niin kannattaa asiasta lapselle kertoa ja pitää asiaa mahdollisimman normaalina asiana ettei tule yllätyksenä lapselle tulevaisuudessa. Ajattele positiivisesti, aikuisena lapsi tietää olevansa todella toivottu, haluttu ja rakastettu!
 
Itse olen hoitojen kautta pitkän matkan jälkeen raskautunut. Olemme ajatelleet, että kerromme asiasta lapselle sitten joskus kun kasvaa aikuisemmaksi. On hyvä tietää jos suvussa on jotakin esim. lapsettomuutta aiheuttavaa, ettei ehkä itse tarvitsisi niitä kaikkia samoja rankkoja kokemuksia ja tutkimuksia käydä pohjamudista alkaen läpi kun tiedetään mitä etsitään. Ja myös, että osaa varautua ajoissa siihen ettei lapsia ehkä tulekaan, ainakaan ihan heti..
 
niin ja lapsettomuuteen on oikeus käyttää lääketiedettä apuna samalla tavalla kuin vaikka syövän hoidossakin. Itse ajattelin ennen psykologilla käyntiä samoin mutta tajusin sen, että jos olisi tarkoitettu näin niin sama asiahan on se, että jollekin olisi tarkoitettu vakava sairaus. Voimia, tsemppiä ja jaksamisia. Niitä tarvitaan! Meillä siis takana yksi inseminaatio, yksi icsi ja nyt odotellaan pakaste alkion siirron tulosta.
 
kiitos kokemuksista ja ajatuksista... edelliselle vierailijalle toivotan tsemppiä...

Niin, siis meillä tosiaan vika miehen siittöissä, ovat epämuodostuneita ja hitaita vaikka niitä onkin ihan huippumäärä (kaksinkertainen)...
Sen olen miehellekin sanonut että jos hänen siittiönsä eivät tehtävään pysty vaikkakin lääketieteen keinoin niin kenenkään toisen siittiöitä en suostu käyttämään, siinä on minun rajani ainakin..

Pistää vaan mielen mustaksi, että miksi just me ollaan se pari, jolla tämä helpoksi kutsutta lapsentekohomma ei onnistu, kun lähipiiri sikiää ympärillä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kiitos kokemuksista ja ajatuksista... edelliselle vierailijalle toivotan tsemppiä...

Niin, siis meillä tosiaan vika miehen siittöissä, ovat epämuodostuneita ja hitaita vaikka niitä onkin ihan huippumäärä (kaksinkertainen)...
Sen olen miehellekin sanonut että jos hänen siittiönsä eivät tehtävään pysty vaikkakin lääketieteen keinoin niin kenenkään toisen siittiöitä en suostu käyttämään, siinä on minun rajani ainakin..

Pistää vaan mielen mustaksi, että miksi just me ollaan se pari, jolla tämä helpoksi kutsutta lapsentekohomma ei onnistu, kun lähipiiri sikiää ympärillä...
Click to expand...

Siinä voi olla ICSI oikea hoito, siittiö viedään suoraan munasolun sisään labrassa. Ne on ne miehet kun ei ne tajua/kehtaa kysyä ohjeita tai katsoa karttaa ;)

Tsemppiä! :flower:
 
Hedelmöityshoitojen eettisyys on mielestäni jokaisen itsensä ratkaistava asia. Mutta maailman eettisistä ongelmista se ei mielestäni yllä top sataseen eikä top miljoonaankaan. Nykytiedon mukaan ei olla tuottamassa millään tavalla sairaampia tai lisääntymiskyvyttömämpiä ihmisiä, vaan päinvastoin erityisen harkittuja ja odotettuja lapsia.

Ja minun mielestäni on täysin sopivaa ja normaalia kertoa lapselle sitten isompana, että tämä on saanut hoidoilla alkunsa. Kun nykyiset vauvat ovat aikuisia, hedelmöityshoidoilla alkunsa saaminen on varmasti tavallisuudessaan jo suorastaan tylsä juttu. Tulevien sukupolvien mielestä se ei ole yhtään sen kummempi juttu kuin että minä tiedän "napsahtaneeni" ekalla yrityskierrolla ja kaverini tietää olleensa ns. vahinko.
 
En halua olla ilkeä, mutta olen kyllä sitä mieltä, että julkisella puolella lapsettomuushoitoja tulisi saada vain todelliset lapsettomat. Eli siis yhteen lapseen voisi saada julkiselta apua, mutta ne sisarukset saisi kyllä hankkia yksityiseltä puolelta ihan omakustanteena.
 
Meillä eka lapsi inseminaatiolla, toista yritettiin x 3 inseminaatiolla ja ei tärpännyt. Eka ivf onnistui. Ja emme aio kertoa lapsille miten ovat alkunsa saaneet. Ei edes lasten isovanhemmat tiedä, asiasta tietää vain minä, mieheni ja muutama minun läheinen ystäväni.

Nyt kolmatta kertaa raskaana, luomutärppi "kun eihän minun pitäisi tulla raskaaksi..." :)
 
bud: joo siis luovutettuja siittiöitä ei missään nimessä eikä varsinkaan miehen vaihtamista :D

Näitä ajatuksia vain pohdin ja pallottelen, kyllä multa vielä uskoa löytyy että sitten joskus... Onneksi sentään sain työpaikan just kesänalussa, jossa viihdyn, ja onhan mulla jo ihana perhe... toive pikkukakkosesta on vaan niin kova!

Käytetäänkö muuten ICSI:ssä hormonihoitoa tukena? Mua vähän pelottaa ajatus noista lääkkeistä, pistämisistä jne...
 
Alkuperäinen kirjoittaja eee:
Meillä eka lapsi inseminaatiolla, toista yritettiin x 3 inseminaatiolla ja ei tärpännyt. Eka ivf onnistui. Ja emme aio kertoa lapsille miten ovat alkunsa saaneet. Ei edes lasten isovanhemmat tiedä, asiasta tietää vain minä, mieheni ja muutama minun läheinen ystäväni.

Nyt kolmatta kertaa raskaana, luomutärppi "kun eihän minun pitäisi tulla raskaaksi..." :)
Click to expand...

Eikä, ihan totta! Onnea rutkasti! Ihanaa :) Antaahan tuo toivoa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Mun mielestä lapselle pitää kertoa. Itse en ainakaan voisi elää niin ison salaisuuden kanssa joka koskee lasta.
Click to expand...

Miksi lapselle pitää kertoa? Tätä en pysty käsittämään... eihän sillä asialla ole lapselle mitään merkitystä.
 
Itselläni rakas nyt 4v ICSI tyttö. Lähes samojen syiden takia hoitoihin menimme kuin tekin. Mulle tehtiin yksi inseminaatio ihan omasta tahdostani samalla kun jonotettiin ICSI:in. Tiedettiin kyllä, että se ei luultavastikaan onnistu mutta halusin sen silti.

Vielä en ole asiaa miettinyt, että kerronko lapselle myöhemmin, että hänen saamiseen tarvitsimme lääkäreiden apua vai enkö kerro. Asiata olen avoimesti kertonut lähipiirille, ystäville ja muillekin. Lapsettomuus ja hoidot on kuitenkin vielä aika salattu aihe ja haluan omalta osaltani raottaa sitä verhoa ja näyttää ihmisille, että myös hoitojen avulla saatu lapsi on arvokas.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa