Ei saa lopettaa unelmointia!!

  • Viestiketjun aloittaja "Jenni"
  • Ensimmäinen viesti
bud
Etelänmatkasta ja isommasta palkasta

Eniten unelmoin siitä, että saisin mielenrauhan ja voisin täten olla seesteisen onnellinen. Kunpa oppisi elämään tässä ja nyt ja olemaan onnellinen siitä mitä on.
 
"Vieras"
[QUOTE="vieras";27155462]Isosta lottovoitosta.[/QUOTE]

Ei kannata! Oikeesti. Olen saanut mieheni varallisuuden myötä paljon maallista hyvää. Mitä enemmän sitä saan , sitä enemmän kaipaan ihan muuta. Ihmisiä, ystäviä, aitoutta, läsnäoloa...
 
"Vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27155531:
Siivistä ja vapaudesta. Että voisi pakata reppuun vähäisen omaisuutensa, nousta lentoon ja suunnata kohti maailman ääriä.
Ihana keittis!
Juuri näin. Haluaisin jättää hetkeksi kaiken. Narisevat ja vaativat alaiset, poissaolevan miehen ja kitisevät lapset. Lapsia palaisin hakemaan, mutta miehestä ja alaisista en ole varma....
 
Unelmoin omavaraisesta elämästä jossain metsän laitamilla punaisessa tönössä, voi se tietysti olla muitakin värejä. Mulla on kanoja, lampaita, kissoja, koiria, tipuja, poroja, vuohia, hevosia, sikoja, hanhia, kaneja, marsuja, rottia, käärmeitä, hämähäkkejä, mehiläisiä ja vaikka lemmikkikärpäsiä - kunhan on jotain eläimiä. Mielellään sellaisia, joista on jotain muutakin hyötyä kuin seuraelämä. Lapsia on, ja mies, joka hakee puut omasta metsästä ja osaa sekä puhua että pussata.
Soitan jotain soitinta, laulan, tanssin, kirjoitan, maalaan tai esitän ihmeellistä performanssitaidetta, kunhan saan ilmaistua itseäni. Juoksen.

Talon pihalla on ulkosauna, jossa kuivattelen yrttejä talvea varten ja käyn välillä tervehtimässä saunatonttua. Järvi tai joki on aivan likellä, ja useimpina päivinä voin kuulla veden äänen jos on tarpeeksi hiljaista.
Saunan vieressä on pihlaja, joka kasvaa ajan myötä isoksi ja komeaksi. Jossain kauempana on tammi ja vaahtera, metsässä on paljon kuusia ja kuukkeleita.

Kasvatan jälkikasvustani rakastavia ihmisiä, jotka pärjäävät ilman yhteiskunnan apua, mutta jotka arvostavat ja vaalivat yhteisöllisyyttä.
 
"Www"
Alkuperäinen kirjoittaja Kaunishäntäinen orava;27155765:
Unelmoin omavaraisesta elämästä jossain metsän laitamilla punaisessa tönössä, voi se tietysti olla muitakin värejä. Mulla on kanoja, lampaita, kissoja, koiria, tipuja, poroja, vuohia, hevosia, sikoja, hanhia, kaneja, marsuja, rottia, käärmeitä, hämähäkkejä, mehiläisiä ja vaikka lemmikkikärpäsiä - kunhan on jotain eläimiä. Mielellään sellaisia, joista on jotain muutakin hyötyä kuin seuraelämä. Lapsia on, ja mies, joka hakee puut omasta metsästä ja osaa sekä puhua että pussata.
Soitan jotain soitinta, laulan, tanssin, kirjoitan, maalaan tai esitän ihmeellistä performanssitaidetta, kunhan saan ilmaistua itseäni. Juoksen.

Talon pihalla on ulkosauna, jossa kuivattelen yrttejä talvea varten ja käyn välillä tervehtimässä saunatonttua. Järvi tai joki on aivan likellä, ja useimpina päivinä voin kuulla veden äänen jos on tarpeeksi hiljaista.
Saunan vieressä on pihlaja, joka kasvaa ajan myötä isoksi ja komeaksi. Jossain kauempana on tammi ja vaahtera, metsässä on paljon kuusia ja kuukkeleita.

Kasvatan jälkikasvustani rakastavia ihmisiä, jotka pärjäävät ilman yhteiskunnan apua, mutta jotka arvostavat ja vaalivat yhteisöllisyyttä.
Ihana unelma!!
Tiedätkö, että unelmilla on joskus taipumus toteutua.....
 
"mies"
Aika monella yhteiskuntaan, luontoon ja materialismiin liittyviä unelmia. Missä rakkaudesta, tunteista ja ihanasta miehestä unelmoivat naiset? Naisten tunteellisuus, runollisuus, herkkyys, hienostuneisuus... Ehkä ne, näin meillä Suomessa, häviävät perheen pyörittämisessä ja iän tuomassa katkeruudessa ja realismissa, joka on palstankin retoriikassa varsin yleistä. "Maailma masaa, tie tasaa" on sanonta kotiseudultani. Vaikka juuri sellaiset asiat olisivat myös toisaalta hyvin tärkeitä vaalia. Ehkä tämän voisimme oppia ulkomailta.

Ihmisen psyykkinen ja henkinen hyvinvointi koostuu eniten hyvistä ihmissuhteista ja sisäisestä hyvästä fiiliksestä, joka ei "riipu" mistään itsensä ulkoisesta. Itsen on ihan hyvä olla itsen kanssa. Materia, konkretia, raha ja yhteiskunta-asema ei voi tarjota saman tason onnea ja hyvinvointia. Meidän täytyisi oppia pärjäämään riippumattomammin kaikista edellä mainituista. SITTEN voimme sanoa olevamme tarpeeksi itsenäisiä, omilla jaloillamme seisovia. Silloin meillä on voimaa rakastaa muitakin ja panna itsemme likoon muillekin, sopivassa suhteessa toki.
 

Yhteistyössä