Ei pitäs harmittaa mutta harmittaa silti ihan älyttömästi

[Pyryharakka]

Eli,mummo oli pyytännyt meidän pikku-ukkoa kanssaan viikoksi mökille.No,alunperin pojan piti mennä sinne jo perjantaina mutta yllätys että anoppi rupes sitten viikolla puhumaan että jos toisittekin vasta lauantai-iltana.No,veimme sitten poitsun sinne lauantai-iltana.Mä sitten tossa kerkesin jo suunnitella tälle viikolle kaveritapaamisia kun muuten niin ahrvoin noita kavereita näkee,tai ei ainakaan pääse yksin ihan rauhassa jutustelemaan ja kahvittelemaan.
No,eikös se anoppi siten soita tänään että jospa toi poika voisikin tulla jo tänään kotiin kun ei kuulemma oikein viihdy.Ei kai kun jotenkin tuntuu ettei se anoppi viitsi/jaksa sen kanssa mitään tehdä.Ja kun tuo nyt on kuitenkin anopillakin tiedossa niin miksi ylipäänsä pyytelee viikoksi kun sitten kuitenkin jo päivän jälkeen soittaa että poika tulisikin kotiin.Ja kyllä,mua harmittaa ihan suunnattomasti että se olen taas minä joka nyt sitten perui kaikki menot,mies kun on päivisin töissä ja sillä on vielä päivystysviikko joten kotoa ei voi iltasinkaan mihinkään lähteä jos miehelle tuleekin hälytys töihin.
Ei ehkä pitäs harmittaa mutta kyllä oli itku lähellä tänään.Enkä tietenkään voi sanoa että mulla olis kyllä suunnitelmia,enhän voi kieltää lasta kotiin tulemasta.Varsinkaan jos ei mummo lapsen kanssa viihdy tai halua ollakkaan.Mutta olis sitten puhumatta koko mökkilomasta.Ensi kesänä jos pyytelee mökille niin tiedän jo valmiiksi sanoa että unohtaa koko jutun.Eikä tämä ole todellakaan eka kerta kun anoppi näin tekee.

 

[unikuu108]

voi tylsyys..

 

[Ninniliina]

Höh! No kait se ny harmittaa: mua harmittas lapsenki puolesta, jos siitä on etukäteen juteltu ja suunniteltu sitä lomaa.

 

[Alaston lohikäärme]

Etkö sä voi sanoa nyt sille anopille, et ens vuonna ei tarvi sit poikaa sinne pyydellä.

 

[Pyryharakka]

Etkö sä voi sanoa nyt sille anopille, et ens vuonna ei tarvi sit poikaa sinne pyydellä.

Ihan piruuttani pihtaan tota tietoa =).Täräytän sen sitten sille päin naamaa kun rupee asiasta ees puhumaan.Eikä siis tosiaan ole eka kerta kun näin tekee.Tekee välillä niinkin että puhuu pojalle että mummo sitten ottaa sinut viikonlopuksi kylään ja meille kanssa sanoo että ottaa pojan yöksi.Kun päivä sitten koittaa niin saattaakin aamulla soittaa että nyt on kyllä käsi tai jalka niin kipeä ettei voikkaan lasta ottaa.Eikä tietenkään enää siinä vaiheessa selitä lapselle itse syytä vaan jättää sen mun tehtäväksi.Poika kuitenkin kohta 9v. että voisi selittää oharit pojalle itselleen

 

[mummi]

Enpä jaksaisi viikkoa minäkään. On niillä niin paljon energiaa että hengästyttää. Yksi yö riittää. Heti herättyä täysi meno päällä ja itsellä vie aikaa.

 

[no mut]

jos laps sieltä mökiltä kotiin haluaa, niin kyl kai siin sit noi kaveritajpaamiset on ihan todella mitättömiä syitä harmistukseen. mä ainaki panen kyl lapsen kaiken muun edelle.

 

[f]

Minkä ikäinen sun poikas on?

 

[Pyryharakka]

Enpä jaksaisi viikkoa minäkään. On niillä niin paljon energiaa että hengästyttää. Yksi yö riittää. Heti herättyä täysi meno päällä ja itsellä vie aikaa.

No sitten ei pitäisi puhua että viikoksi ottaa jos tietää itse etukäteen ettei jaksa eikä varsinkaan hehkuttaa lapselle miten mummo sitten viettää viikon toisen kanssa ja tuottaa toisellekin pettymys kun jo yhden päivän jälkeen ilmoitetaan että voisithan sinä kotiinkin jo mennä.Ja meillä anoppi on kuitenkin ihan vielä työelämässä ettei se siitä jaksamisesta nyt niin kiinni ole.enempi kyllä viitsimisestä.

 

[h]

jos laps sieltä mökiltä kotiin haluaa, niin kyl kai siin sit noi kaveritajpaamiset on ihan todella mitättömiä syitä harmistukseen. mä ainaki panen kyl lapsen kaiken muun edelle.

Musta tuntuu ettei mummu "viihdy", lapset ( tai ainakin meidän ) viihtys mummilassa vaikka koko kesän.

 

[Pyryharakka]

jos laps sieltä mökiltä kotiin haluaa, niin kyl kai siin sit noi kaveritajpaamiset on ihan todella mitättömiä syitä harmistukseen. mä ainaki panen kyl lapsen kaiken muun edelle.

Mutta kun se lapsi ei sieltä nyt niin olisi vielä ollut tulossa.
Ja tokihan minäkin laitan lapsen edun omien menojeni edelle,miksi muuten oisin perunnut menoni.Ja mä näen noita kavereita niin harvoin että nyt olis ollut kyllä ihan kiva nähdä niitäkin.
Ja toiselle noi kaveritapaamiset voi tuntua mitättömiltä mutta mulle ne on kyllä välillä ihan suuria henkireikiä eikä mitenkään mitättömiä asioita.

 

[Pyryharakka]

Minkä ikäinen sun poikas on?

Kohta 9v.

 

[sillä pojalla on ikävä]

sinua. Et nyt saanutkaan viikkoa vapaata pojastasi, mutta elämä on.

 

[Pyryharakka]

sinua. Et nyt saanutkaan viikkoa vapaata pojastasi, mutta elämä on.

No sen verran kyllä tota meidän poikaa tunnen ettei sille nyt ihan yhdessä päivässä kerkeä se ikävä tulemaan =)

 

[vieras]

Meillä kans anoppi lupaa, ja sitten kun pitäs sen lupauksen mukaan tehdä, peruukin aina, eikä myönnä edes luvanneensa. Ei mun tarttis mitään siltä saada tms. mutta jos lupaa, ja me toimitaan sitten sen mukaan, ja sitten ei pidäkään lupaustaan, niin me ollaan sitten kauheissa ongelmissa. Jollei halua auttaa, niin se on ihan ok, kunhan vaan sanoo sen ajoissa... :/

 

[mummi]

Enpä jaksaisi viikkoa minäkään. On niillä niin paljon energiaa että hengästyttää. Yksi yö riittää. Heti herättyä täysi meno päällä ja itsellä vie aikaa.

No sitten ei pitäisi puhua että viikoksi ottaa jos tietää itse etukäteen ettei jaksa eikä varsinkaan hehkuttaa lapselle miten mummo sitten viettää viikon toisen kanssa ja tuottaa toisellekin pettymys kun jo yhden päivän jälkeen ilmoitetaan että voisithan sinä kotiinkin jo mennä.Ja meillä anoppi on kuitenkin ihan vielä työelämässä ettei se siitä jaksamisesta nyt niin kiinni ole.enempi kyllä viitsimisestä.

En viikkoa lupaisikaan. Aina kaksi kinastelevaa sisarusta yhtä aikaa niin yössä tarpeeksi. Isompioen kanssa jo helpompaa mutta pienemmät vie paljon energiaa ja kuhina rasittaa.

 

[Pyryharakka]

Meillä kans anoppi lupaa, ja sitten kun pitäs sen lupauksen mukaan tehdä, peruukin aina, eikä myönnä edes luvanneensa. Ei mun tarttis mitään siltä saada tms. mutta jos lupaa, ja me toimitaan sitten sen mukaan, ja sitten ei pidäkään lupaustaan, niin me ollaan sitten kauheissa ongelmissa. Jollei halua auttaa, niin se on ihan ok, kunhan vaan sanoo sen ajoissa... :/

Just näin.Kyllä mä viihdyn tuon pojan kanssa vallan mainiosti ja ihana lapsi se on mutta toi anopin käytös ärsyttää.Ja sitten se olen aina minä joka selittää lapselle miksi mummo nyt taas teki näin ja katselen sitä kun toisella on paha mieli.Ja tietysti sekin harmittaa että kun on sitten suunnitellut itse tekevänsä jotain,just vakka että lähden käymään sellaisten kavereiden luona joita muuten näen harvoin ja joilla ei ole lapsia,tiedän ettei poika siellä kuitenkaan viihtyisi kun ei ole tekemistä,niin sitten joudunkin aina kaiken perumaan.Onneksi mun ystävät on niin ihania että ne ymmärtää eivätkä suutu.

 

[äskeinen]

Oon ite ajatellu, et ei pidä uskoa mihinkään mitä se sanoo, mutta hirmuvaikeeta, kun on tottunu siihen, että ihmiset tarkottaa mitä ne sanoo... Koita kestää. Harmi on suuri, tiedän. Sain just ihan kauheen itkukohtauksen, kun meil meni koko talous uusiksi, kun anopin "ostakaa vaan rauhassa, mä avustan kyllä" unohtuikin taas täysin, ja nyt meillä ei oo varaa mihinkään ku toimittiin sen mukaan Oltas taas sitte tehty asioita toisella tavalla, jos oltas tiedetty, että apua ei tule, mutta kun niin toisteltiin, että "ihan huoletta" voidaan... Joo, no, ihan huoletonta tää ei kyllä oo ollu.
Voi vitsit, en kyllä tajuu tollasia ihmisiä, enkä kestä. Lupaus pitäs olla lupaus ja miettiä pitäs jo etukäteen!!! Mur!!! Koita nyt kestää! Ja mun mielestä et oo turhasta kyllä kiukkunen/harmistunut. Eikä liity mitenkään siihen, ettetkö haluis lastas hoitaa. Toi lupaaminen vaan suakin ilmeisesti kiukuttaa...

 

[vieras]

Meillä kans anoppi lupaa, ja sitten kun pitäs sen lupauksen mukaan tehdä, peruukin aina, eikä myönnä edes luvanneensa. Ei mun tarttis mitään siltä saada tms. mutta jos lupaa, ja me toimitaan sitten sen mukaan, ja sitten ei pidäkään lupaustaan, niin me ollaan sitten kauheissa ongelmissa. Jollei halua auttaa, niin se on ihan ok, kunhan vaan sanoo sen ajoissa... :/

Miksi aina yhä vaan luotatte anopin lupauksiin?? Mä antaisin lupausten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...

 

[Pyryharakka]

Enpä jaksaisi viikkoa minäkään. On niillä niin paljon energiaa että hengästyttää. Yksi yö riittää. Heti herättyä täysi meno päällä ja itsellä vie aikaa.

No sitten ei pitäisi puhua että viikoksi ottaa jos tietää itse etukäteen ettei jaksa eikä varsinkaan hehkuttaa lapselle miten mummo sitten viettää viikon toisen kanssa ja tuottaa toisellekin pettymys kun jo yhden päivän jälkeen ilmoitetaan että voisithan sinä kotiinkin jo mennä.Ja meillä anoppi on kuitenkin ihan vielä työelämässä ettei se siitä jaksamisesta nyt niin kiinni ole.enempi kyllä viitsimisestä.

En viikkoa lupaisikaan. Aina kaksi kinastelevaa sisarusta yhtä aikaa niin yössä tarpeeksi. Isompioen kanssa jo helpompaa mutta pienemmät vie paljon energiaa ja kuhina rasittaa.

Meillä tuo poika on jo kohta 9v. joten sen perässä ei tarvi edes ihan kokoaikaa enää kävellä.Ja leikkii aika paljon yksikseen,kun on näistä kahdesta humanterista nuorin,vanhin täyttää 3 viikon päästä 18v.Joten nää sisarukset ei edes kinastele kun ikäeroa on noin paljon ja vanhinhan ei enää mihinkään mökille edes lähtisi =).
Ja asia olis ihan ok jos oltais sovittu vaan viikonlopusta.Mutta nyt sitten mä olen pojalle selitellyt asiaa kun toinen olis kuitenkin halunnut vielä mökillä olla,mutta mummo nyt taas päätti eritavalla ihan tosta noin vaan.

 

[vieras]

Mun on kauheen vaikea uskoa, että joku "normaali ihminen" voisi olla läpeensä "paskanpuhuja", varsinkin, kun mun anoppi on muuten ihan mukava, ja tullaan hyvin toimeen. On kauheen vaikee ajatella, ettei siihen voi luottaa mitenkään ja missään. Ja mieskin vähän tossa on pahottanu mielensä, kun oon antanu ymmärtää, että hänen äitiinsä ei voisi luottaa... Mä oon varmaan eläny liian luotettavien ihmisten keskellä...

 

[vieras]

Tsemppiä! Koitetaan olla uskomatta anoppiin, vaikka se meistä pahalta ja vaikealta tuntuisikin!! Nyt nukkumaan!

 

[Pyryharakka]

Oon ite ajatellu, et ei pidä uskoa mihinkään mitä se sanoo, mutta hirmuvaikeeta, kun on tottunu siihen, että ihmiset tarkottaa mitä ne sanoo... Koita kestää. Harmi on suuri, tiedän. Sain just ihan kauheen itkukohtauksen, kun meil meni koko talous uusiksi, kun anopin "ostakaa vaan rauhassa, mä avustan kyllä" unohtuikin taas täysin, ja nyt meillä ei oo varaa mihinkään ku toimittiin sen mukaan Oltas taas sitte tehty asioita toisella tavalla, jos oltas tiedetty, että apua ei tule, mutta kun niin toisteltiin, että "ihan huoletta" voidaan... Joo, no, ihan huoletonta tää ei kyllä oo ollu.
Voi vitsit, en kyllä tajuu tollasia ihmisiä, enkä kestä. Lupaus pitäs olla lupaus ja miettiä pitäs jo etukäteen!!! Mur!!! Koita nyt kestää! Ja mun mielestä et oo turhasta kyllä kiukkunen/harmistunut. Eikä liity mitenkään siihen, ettetkö haluis lastas hoitaa. Toi lupaaminen vaan suakin ilmeisesti kiukuttaa...

Joo,tokihan minä lapseni haluan hoitaa.En kai mä muuten olis noita kaksin kappalein maailmaan pusannut =).Mutta kun kuitenkin olen joka päivä koko vuoden pojan kanssa suurimman osan ajasta kahdestaan,miehellä sellaienn työ ettei paljon kotona näy tai sitten aina poika on mukana jos johonkin menen niin kyllä se viikon oma aikakin houkuttelee.
Kummasti sitä kyllä aina miehille suodaan ne viikon omat ajat ja se on ihan ymmärrettävää että ne haluaa lähteä esim. kavereiden kanssa viikoksi "lomailemaan" ja tuulettumaan mutta jos nainen sitä haluaa niin saa heti huonon äidin leiman,sitä mä en kyllä ymmärrä.
Ja tosiaan,enempi mua suututtaa toi että noita lupauksia ei voida pitää.