ei pelkosektiota, miten synnytys?

Ei tullut myönteistä pelkosektio päätöstä :\| . Nyt olisi sitten hetki aikaa yrittää tasata ajatukset ja tulla sinuiksi alatiesynnytyksen kanssa. Miten muut, jotka sektiota ette ole saaneet, olette onnistuneet alatiesynnytyksessä? Muuttuiko pelko pahemmaksi vai helpottiko? Ja miten synnytys meni?

 

No minä en ole hakenut pelkosektioa, mutta kerron silti. Minua pelotti todella kovasti esikoisen synnnytys. selvi etten voi käyttää lääkkeitä kivunlievitykseen. Sit ku olin kuullut vaika mitä kauhu juttuja kivuista ja repaämisistä ja vaikka mistä. pelotti jännitti ja itkukin tuli. varsinkin kun todettiin vielä raskausdiebetes, jolloin risti isosta vauvasta ja vielä käynnistyksestä kasvaa. No ei siinä muu auttanut kuin lukea aktiivisynnytyksestä ja muista luomu jutuista. Oppettelin rentoutumaan ja hengittelemään. Päätin että mulla ei ole vaihtoehtoa, kuin hoitaa homma kotiin ja luottaa itseeni naisena, äitinä. En tiedä johtuiko osittain tuosta stressitä vai mistä mutta esikko pääti synty yllättäen rv 35+2. Synnytys oli nope, vain 8h ja tuosta ajasta olin sairaalassa vajaan tunnin enen synttymää. Suihkulla ja lämpimällä vedellä lopulta pärjättiin, luomusti siis.

Ilmeisesti minun pelkoni oli niin pientä, että sen pystyi vielä kääntämään voimaksi ja uhmaksi.

Toivon että luotat itseesi ja ammatti ihmisiin.

 

Ap:lle: Olen kovin pahoillani puolestasi. Voin suoraan sanoa, etten tiedä mitä itse tekisin samssa tilanteessa. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti synnytys sujuu hyvin
Miten lääkäri perusteli päätöksensä olla antamatta sektiota? Kuinka monta kertaa kävin pelkopolilla?

 

Peloista pääsee vain kohtaamalla ne. Itsekin pelkäsin ensimmäistä synnytystä yli kaiken. En kuitenkaan pyytänyt sektioita vaan päätin että otan kaiken mahdollisen kivunlievityksen ja helpotuksen mitä ikinä saa. No, kävi niin että mitään kivunlievitystä en ehtinyt saamaan. Tuskallista oli mutta pelko lähti!!!! Ihana terve vauva syntyi ja itsekin palauduin nopeasti. Mitä muuta voi vielä toivoa eikö se ole pääasia että molemmat selviää terveinä? Kipu ei tapa.

 

Selviät varmasti hienosti. Paljon auttaa oma asenne. Ota sellainen lähtökohta, että minähän pystyn tähän, lääketieteellisesti siihen ei ole mitään estettä, niin varmasti pystytkin. Sitten voit etukäteen koittaa luoda itsellesi positiivista kuvaa synnyttämisestä. Sehän on ainoa asia, missä kipukin kertoo jostain hyvästä, eli siitä että olet koko ajan lähempänä vauvaasi. Synnytyskipu on positiivista kipua. Itselleni tämä mielikuva ja asenne auttoi pitkälle vaikka synnytys pelottikin kovasti. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla kun vauva ensi kertaa nostetaan rinnan päälle katselemaan.
Käypä lukemassa tuo ketju: positiivisia ajatuksia synnyttämisestä tms. Sieltä pääsee virittäytymään tunnelmaan. Tsemppiä!

 

Hei, mullakin oli tosi paha synnytyspelko. Kävin pelkopolilla, muttei auttanut varsinaisesti. Eikä sektiota, joten pysähdyin miettimään, pelkäsin, ja lopulta yritin ajatella vain sellaisia asioita joista sain voimaa.
Ajattelin synnytystä niin että se on kuitenkin nyt edessä, jonain aamuna tai iltana se tapahtuu. Ajattelin sitä että muutkin ovat siitä selvinneet, ennenkin ja nykyään saa hyvän kivunlievityksen joka varmasti auttaa. Ja ennenkaikkea ajattelin että meidät naiset on luotu niin että voimme synnyttää, meillä on sitä varten olemassa "kanava" nistä lapsi pääsee tulemaan. Ja hormoonit pehmittää paikkoja niin että lapsi mahtuu syntymään. Lisäksi ajattelin että siellä synnytyssalissa on paras apu lähellä jos sitä tarvitsen. Näillä ajatuksilla sain viimein synnytettyä kaksi lasta ja hyvin on pelko muistissa, mutta suurin osa siitä oli kuitenkin turhaa, selvisin, niin varmasti sinäkin! Oli vaan pakko ajatella vain sellaisia asioita joista tulee itselle varmempi olo. Synnytykset ei menneet ihan oppikirjojen mukaan, mutta olin hyvissä käsissä ja eipä siellä itse tarvinnut osata mitään, hyvin huolehdittiin.

 

Nostetaan nyt näitä, ettei tarvitse koko ajan aloittaa samoja ketjuja........