Toggle sidebar

(ei otsikkoa)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niisku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Sinuun kohdistuvat uhat, joita vois olla vaikka väkivalta, henkinen väkivalta. Myös alkoholi, pettäminen ovat selkeitä syitä.

Mietiskelyyn voisi ottaa peilin mukaan, jos tunteet ovat ""musta tuntuu"" tasolla, siis ei ole kivaa, väsyttää, tilanne ottaa aivoon, aina samaa tylsyyttä...
 
no, omalla kohdallani asiat näin;

15 vuotta oltu yhdessä ja lapsia, pieniä 2. Miehen kanssa yhdessä oloon ei ole aikaa. Nukumme eri huoneissa, syy siihen että mieheni haluaa nukkua ja on opettanu nuorimmaisen nukkumaan hänen vieressään. Viikonloput jatkuvaa sanaharkkaa jostakin ja mykkäkoulua. Riitojen yhteydessä sitten vain tulee väkisinkin mieleen, että kuinka helppoa olisi loppujen lopuksi olla vain lasten kanssa. ei tarvitsis riidellä jostakin joka viikonloppu ja saisi ottaa kaikessa omat ohja käsiin.
 
Aloitin tuossa juuri uuden keskustelun ja huomasi tämän heti sen jälkeen. Viittaan siihen. Vaimon mielestä emme tarvitse yhteistä aikaa. Minä taas. Kaipaan keskusteluja, hellimistä, aikaa,aikaa. Rakastan lapsiani. Mutta kaipaan aikuista rinnalleni. Vaimoni mielestä ongelmia ei ole. Olen aika finaalissa.
 
Ymmärsinkö oikein: mies nukkuu lapsen kanssa toisessa huoneessa! Ei parisuhde tuolla tapaa toteudu.
Ilmoita aikeistasi miehelle, jos hän ryhdistäytyisi ja alkaisi tulemaan vastaan.
 
Jos nyt todellakin on niin, että molemmat puolisot ovat samalla ketjulla, olisi kerrankin mahdollisuus saada mielenkiintoinen keskustelu aikaan, kun kumpikaan ei voisi puhua mitä tahansa lööperiä. Jatkakaa keskustelua!

Ensin odottaisin 'Ukkomiehen' kertovan, mikä ap:n väitteissä on totta ja mikä vain 'musta tuntuu' - purkauksia.
 
Tämäkin ketju on avattu ilman todellista syytä. Kun ap ei saanut riittävästi rinnalla ruikuttajia, niin hän vaihtoi aihetta johonkin toisen ketjuun.
Savua ilman tulta.
 
Asiasta keskutelu miehen kanssa, siis siitä kun opettanut nuorimmaisen nukkumaan meidän sängyssä, johon minulla ei ole tilaa.
Mieheni tekee todella pitkää työpäivää ja iltaisin koko perhe on yhdessä n tunnin-kaksi jolloin sitten onkin nukkumaanmeno aika pienemmällä.
Itse tavallaan protestoin sitä, että mies ei huomaa minua vaimona vaan lasten äitinä ja perheen päänä joka hoitaa kaikki asiat. Viikonloput useimmiten menee sitten kinastellen asioista sekä riidelleen kun tuon omaa pahaa oloani julki.
Yhteisestä ajasta tai siitä että kävisimme edes kahden jossakin on myöskin keskusteltu, siihen vain ei ole mahdollisuutta kun ei sitten taas ole lapsenvahtia.
Hellyytä, halauksia, suukkoja jne... valitettavasti ei meidän suhteessa juuri tunneta.
Mieheni on kuitenkin erittäin hyvä mies sekä perheenisä.
En itsekkään ole täydellinen, mutta toivoisin silti että avioelämään kuuluisi myös toisaalta toisen ihmisen huomioon ottaminen vaimona.
 
<<Hellyytä, halauksia, suukkoja jne... valitettavasti ei meidän suhteessa juuri tunneta.>>
Miksi ei? Ne ovat kaikkien ihmisten elämässä tärkeitä ja sopivia myös lasten läsnäollessa. Kyllä niitä teilläkin on varmaan alkuaikoina ollut. Etkö voisi palauttaa ne käytännöksi?
 
""Viikonloput useimmiten menee sitten kinastellen asioista sekä riidelleen kun tuon omaa pahaa oloani julki.""

Onko pakko tuoda joka viikonloppu sitä pahaa oloa julki? Etkö voisi hakea jonkun toisen purkautumiskanavan, käy juttelemassa kallonkutistajan tai papin kanssa. Netin vertaisryhmät voisivat olla myös apuna sinulle.

Parisuhteenne taitaa olla niin lukossa jo ettei siitä nousta pelkällä kahdenkeskisellä keskustelulla. Syyttelyllä ja vaatimisella ei tule tuloksia. Selvitä asiat ensin itsellesi ja puhu niistä jonkun muun kanssa kuin miehesi. Sitten kun itse olet selvittänyt asiat ja katsonut myös peiliin, raahaa miehesi parisuhdeterapiaan.

Jokainen on oman onnensa seppä, myös parisuhteessa.
 
Keskivaikeat tai vakavammat mielenterveydelliset ongelmat.
Pitkittynyt alkoholi-/huumeongelma tai jokin muu addiktius.
Väkivaltaisuus joko itseensä tai perheeseen kohdistuneena.
 
mieheni kanssa ole ollut seksiä neljään vuoteen. Mies ei halua minua. Kaikki viikonloput mies viettää mökillä, käy yksin lomamatkoilla mm. Lapissa ja iltaisinkin on pois melkein aina.

Vuosi sitten mies ehdotti avioeroa. En suostunut. Mies keksi jopa että hänellä on toinen nainen, en tiedä pitääkö paikkansa. Ehkä hänellä silloin olikin. Hän on muuten niin hyvä mies, etten aio hänestä luopua. Ja haluan säilyttää kulissit.
 
niin, vuosien varrella tuo hellyys liusunut käsistä pois, suhteemme ei kylläkään koskaan ole ollut täynnä hellyyttä ja läheisyyttä, mutta nyt sitä ei vain ole juuri ollenkaan. Mies laittaa syyksi kun on pienet lapset. Hän viettää kaiken aikansa mikä kotona liikenee lasten kanssa ja siihen ei meidän välinen hellyys mahdu. Lapsille hän osaa olla hellä ja suukottelee. Itse olen vuosien varrella jotenkin kylmennyt, tavallaan kaipaan, tavallaa en.

Viikonloput todella menee jostakin kinastellen. Isomman pojan kanssa mieheni myös aina riitelee jostakin viikonloppuna, arkena siihen ei ole aikaa sillä hän palaa töistä myöhään ja näin yhdessä olo arkena vähäisempää, mutta viikonloput uhraa lapsille ja siitä sitten tulee isomman kanssa aina jotakin.
 
Minäkin ihmettelin alkuperäisen lausahdusta, että kuinka helppoa olisi olla lasten kanssa ilman miestä. Ja mainittiin myös että mies ja nuorin lapsi nukkuvat vierekkäin. Mitäpä ero tekisi tuolle nuorimmaiselle?
Alkuperäisellä ei ihan kyllä noiden juttujen perusteella ole aihetta eroon. Kannattaisi kyllä sanoa miehelle suoraan että mitta on nyt täysi ja eroa ajatellaan mikäli suhde säilyy näin viileänä.
 
Hei, hyvä kun sanoit, että miehesi halaa ja suukottelee lapsia. Kun näkisin sen suukottelun 'ryntäisin' väliin suu tötteröllä ja sanoisin leikillisesti: ""Nyt on minun vuoroni!"" Lasten on hyvä nähdä sellaista, että vanhemmat antavat toisilleen samanlaisia pikkusuukkoja, joita hekin antavat ja saavat. Lapset eivät olisi mustasukkaisia. Kokeile edes!

Tuo, mitä sanoit vanhemman pojan ja isän välillä olevan jotakin vääntöä, on tyypillistä monessa perheessä. Eiköhän se ole vain sitä, että isä 'opettaa' junioria kohtaamaan vähän vastusta, jota hän välttämättä joutuu kohtaamaan kavereittenkin taholta. Jos mittelöön ei liity väkivaltaa eikä lasta loukkaavaa puhetta, ja toimivat muuten sopuisasti,niin siitä ei tarvitse olla huolissaan. Ne ovat niitä miesten juttuja.
 
Siis en missään nimessä ole hankkimassa eroa tai edes sellaista suunnittelemassa.
Ja kysyinkin, että mitkä muiden mielestä aiheita edes alkaa harkitsemaan eroa.
Siis toki, riitatilanteissa joita turhan usein, tulee joskus ajateltua, että helpompaa olisi olla lasten kanssa. Ei tarvitsisi kinastella jatkuvasti, mutta en todellakaan ole edes vakavasti asiaa eteenpäin tuolta kannalta ajatellut.
JOs tosiaan välimme jatkuvat samanlaisina jotka nyt ovat, siis ei hellyyttä, ei samassa sängyssä nukkumista, ei suudelmia jne... kaipa sitten joskus.... ehkä harkitsen mutta en yksin. Kyllä siitä sitten on yhdessä keskusteltava.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa