Ei ollut onni myötä..

Hei, niin ikävää kuin se onkin iloisten plussalaisten palstalle kirjoitella keskenmenoista, haluaisin kuulla keskenmenoja kokeneiden ihmisten ajatuksia.

Itselläni siis todettiin eilen tuulimunaraskaus, että alkion kehitys oli pystähtynyt jo viikolla 7+. Haluaisin kuulla lääkkellisestä tyhjennyksestä. Sain eilen sairaalalla yhden tabletin suun kautta mikä aloittaa tyhjenemisprosessin, sitten maanantaina heti aamusta mentävä ottamaan kaksi tablettia alateitse ja siellä sitten odotella muutama tunti. Entä jatkotoimenpiteet?

Haluaisin kuulla nyt muiden tuntemuksia, oliko kovia kipuja tyhjennyksen aikana, taikka miten henkisesti pääsitte yli menetyksestä?
En olisi itse uskonutkaan kuinka pahalta se tuntuu, vaikka muut hokevat että "eihän se edes ollut vielä vauva", tai että "onneksi jo tässä vaiheessa"..

Kiitos jo etukäteen vastauksista.

 

Voi ei, tuntui oikein pahalta puolestasi, tuo on juurikin se mitä itsekin pelkään melkein koko ajan

Olitko kuinka pitkällä kun tuo tuulimunaraskaus todettiin? Osasitko itse aavistaa mitään tai enteilikö mitkään oireet tmv. sitä?

Voimia suruusi.

 

Itse sain keskenmenon n. puoli vuotta sitten, en ehtinyt tietää kuin alle viikon olevani raskaana (8+) ja sitten tuli keskenmeno, ehkä sen takia en osannut kauheasti järkyttyä kun en ollut raskautta edes sisäistänyt kunnolla, nyt on toinen raskaus ja 19 rv menossa Pelottaa kokoajan että jos tuleekin keskenmeno kun on ehtinyt jo kiintyä ja nähdä pienen..

Kipuja oli minulla kovia kun en saanut lääkäristä mitään kipuun auttavaa vaan sanoivat että mene ostamaan apteekista särkylääkkeitä.

Ystäväni jolle tehtiin lääkkeellinen keskeytys viikkoja oli n.7 ja sai kyllä kipulääkkeitä terkkarissa, ennen kuin sinulle annetaan pillerit niin tarvittavat kipulääkkeet saat myös ja sitten olet siellä ilmeisesti hetken tarkkailussa ja lääkkeitä saa lisää jos kipu on kova.
Vuotoa kesti ystävälläni muutama päivä kovana ja sitten se pikku hiljaa väheni mutta kipuja ei kauheasti ollut enää kun ''suurin osa'' ensimmäisinä päivinä oli tullut ulos.

Sitten on jälkitarkastus jossa katsotaan että on tyhjentynyt kokonaan.

Voimia sinulle ja kyllä se onni vielä koittaa! :hug:

 

Minulle on tuulimunan vuoksi tehty tuo tyhjennys. Synnärillä se kätilö oli aivan sanonko mikä. Kun lääke rupesi vaikuttamaan, niin tuli pientä kipua, mutta pahin oli vasta seuraavana aamuna. En päässyt itse sängystä ylös, vatsaan sattui niin paljon, oikein semmonen kunnon vihlasu tms. vaikea kuvailla, mutta sattui kovasti. Sainkohan sairaslomaa viikon tai kaksi (nostelutyö).

 

Todennäköisesti lapsesi oli evoluutioteorian mukaan sitä heikompaa sorttia, ja siksi sulle tuli keskenmeno. Ei luonto ole tarkoittanut synnyttää heikkoja lapsia.

 

Kiitos kaikille vastanneille. Pahimmat hetket ovat jo takana päin, ja kohtu tyhjeni itsestään seuraavana päivänä kun olin saanut ekat tabletit suun kautta. Kivut olivat TODELLA kovat, ennenkun löysin kotoa vahvoja kipulääkkeitä. Sairaalalla todettiin että suurimmat olivat jo tulleet ulos, eikä tarvinnut jäädä seurantaan

"Olitko kuinka pitkällä kun tuo tuulimunaraskaus todettiin? Osasitko itse aavistaa mitään tai enteilikö mitkään oireet tmv. sitä?"

-Olin 9+1 viikolla kun huomasin ruskeaa vuotoa tulevan, ei mitään kipuja, mutta vaadin päästä sairaalalle ultraan oman mielenrauhan vuoksi. Siellä sitten todettiin että pikkuisen kehitys oli pysähtynyt jo viikoilla 7. Ei siis minkäännäköistä kivullista varoitusta. Pientä rusehtavaa vuotoa vasta kahden viikon kuluttua.. :/

Onnea muille odottajille, toivotaan että teidän pikkuiset pysyvät matkassa <3

 

Eipä pysynyt se meidänkään pikkuinen matkassa kovin pitkälle asti. Tätä osasin silti jo vähän epäillä, kun on viimepäivien aikana raskausoireetkin alkaneet hiipua, ja oli alunperinkin vähän sellainen kummallinen pelko, että kesken menee. Eilen alkoi ensin ruskea tuhruvuoto, joka muuttui illalla ihan kunnon vereksi klimppeineen päivineen... Minulla tosin oli viikkoja vasta n. 5, mutta kyllä se hiukan kirpaisee, kun kerran oli ehtinyt jo tottua ajatukseen toisesta vauvasta. :\

 

Tampsu, Hannasi ja kaikki muutkin - voimia ja uskoa uuteen yritykseen!

Omasta totaalisen kamalasta keskenmenokokemuksestani ja kahden viikon varmistuspiinasta on jo reilut kaksi kuukautta ja en voi väittää, että olisin päässyt siitä yli, mutta päivä päivältä helpottaa. Keskenmenoni epäily alkoi muistaakseeni viikon 8 vai 9 alussa ja jouduin odottamaan pari viikkoa, koska sairaalan ihastuttava lääkäri elätteli vielä toiveita, että sydämen syke löytyisikin. Toisin kävi ja edessä oli ensin lääkkeellinen tyhjennys ja aika pian perään kaavinta.

Toive uuteen raskauteen on suuri ja taas pitäisi reilu viikko odottaa. pakollisen yhden kierron odottelun jälkeen olen jo yhdesti negatiivisen testin tehnyt ja taas jaksan toivoa ja uskoa plussaan.

Olen sitä mieltä, ettei vähäiset viikot ennen keskenmenoa tee keskenmenosta yhtään sen helpompaa. Vaikka olisi tiennyt raskaudesta vain joitakin päiviä, niin sitä on silti kerennyt miettiä mielessään koko raskauden ajan ja pitkälle sen jälkeenkin. Jo hetkessä sitä henkisesti valmistautuu raskauteen ja tulevaan äitiyteen ja siitä haaveesta ja visiosta luopuminen tekee aina päivistä tai viikoista huolimatta pirun kipeetä. Kaikilla on oikeus olla yhtä lailla surullisia ja pettyneitä ja saada yhtä lailla tukea. Ikinä ei ole oikeutettu kuulemaan lausetta "mutta sehän oli vasta ihan alussa".

Surkaamme surumme ja olkaamme toiveikkaita. Meiltä on viety jotain suurta, mutta meillä on vielä mahdollisuus saada pikkuisemme syliimme. Uusia plussia!

 

Itselläni on keskenmenosta aikaa n. 2kk ja nyt jännittelen olisiko tärpännyt uudestaan, tuntemuksia ajoittain on, ja hyvin samanlaisia kuin viime kerralla, mutta saattaahan ne olla vain toiveajattelua

Tein aikaisemman selkeän positiivisen raskaustestin rv 4+0. Keskenmenon sain viikolla 7. Hedelmöittyminen tapahtui melkein heti e-pillerit lopetettuani, joten hedelmöittynyt munasolu ei ilmeisesti kiinnittynyt kunnolla kohdun seinämään. Keskenmeno tapahtui aikaisessa vaiheessa ja kohtu tyhjeni ihan spontaanisti eikä mitään lääkkeellistä tyhjennystä tarvittu. On se vaan kumma, että kun raskaudesta ehtii olla tietoinen 3 viikkoa niin kyllähän se keskenmeno sattuu ja minä ainakin koin hyvin voimakkaasti sellaisia tyhjyyden tunteita.
Keskenmenon jälkeen on tullut yhdet kuukautiset, niinkuin suositeltiin.

Aikaisemmin perheessämme on jo kaksi lasta ja haluaisimme kovasti joukkoomme vielä kolmannen ennenkuin kumpikaan täyttää 40. Nyt siis odottelen rauhassa reilun viikon ja toivon että elämän alku olisi jo masussa.