Ei ole lasten kotihoito hyväksi lapsille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";27245889]Vääränlaiset äidit jäävät kotiin, pienituloiset, työllistymisvaikeuksissa olevat, köyhät, syrjäytymisuhkaiset, joilla ei ole valmiuksia antaa lapsille hyvää kasvatusta ja valmiuksia tähän vaativammaksi käyvään yhteiskuntaan. Varhaiskasvatus ammattikasvattajien toimesta hyödyttäisi lapsia, ja varsinkin niitä lapsia, joiden vanhemmat ovat em. heikoista sosiaalista lähtökohdista. Näin lapset syrjäytyvät yhä enemmän, kun eivät pääse hoitoon, kun vanhemmat haluavat kotihoidontukea!

On todettu, että pitkä kotihoito EI tule lapsen hyvinvointia, vaan Suomessa jossa on pitkä kotihoito, sosiaaliset ongelmat ovat isompia kuin muualla.[/QUOTE]

Muutamia kotiäitejä seuranneena: ALLEKIRJOITAN!
 
Jutun ymmärsin niin, että kotihoito ei ole automaattisesti paha, mutta se ei ole automaattisesti myöskään hyväkään lapselle, kuten joskus tunnutaan uskovan. Riippuu kotihoidon laadusta, onko se lapselle eduksi vai ei. Passiivinen, taloudellisiin syihin perustuva vetelehtiminen kotona ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Lapselle pitäisi jaksaa kehittää kaikkea kehittävää harrastusta ja viedä ihmisten pariin aktiivisesti, jos jää kotiin lapsen kanssa.

Ei jutussa ollut mitään ikärajoja, mutta oletin, että koskee tokikin vasta leikki-ikäisiä eikä tietenkään vauvoja.

Hyvänä vaihtoehtona esitettiin osapäivähoitoa.
 
Minä allekirjoitan tuon joidenkin kohdalla, mutta en missään nimessä kaikkien. Jäin vain miettimään, että riippuu myös paljon päivähoidon laadusta, saako lapsi sielläkään sitä, mitä ansaitsisi :( Ei se työssäkäyminen vielä vanhemmasta ns. parempaa kasvattajaa tee, vaan kasvatettava on töiden jälkeen ja viikonloppuisin ;)
 
Kerro toki lisää?

En kirjoittanut tuota mutta vastaan silti. On kotiäitejä ja kotiäitejä.

Ja valitettavasti löytyy näitä jotka oikeuttaa laiskuutensa "lasten hyvinvoinnilla". Vaikka kyse ei ole siitä. Vaan että pohjimmainen ajatus on se että kuhan vaan ei tartte ansiotyöhön mennä, mielellään koskaan.

Tämä ei toki tarkoita että kaikki ovat tälläisiä. Mutta osa on.
 
En kirjoittanut tuota mutta vastaan silti. On kotiäitejä ja kotiäitejä.

Ja valitettavasti löytyy näitä jotka oikeuttaa laiskuutensa "lasten hyvinvoinnilla". Vaikka kyse ei ole siitä. Vaan että pohjimmainen ajatus on se että kuhan vaan ei tartte ansiotyöhön mennä, mielellään koskaan.

Tämä ei toki tarkoita että kaikki ovat tälläisiä. Mutta osa on.

En tunne yhtään tuollaista, mutta tiedostan, että heitäkin on. Minusta passiivisuus pienten lasten kanssa ei ole hyvä juttu. On uskomatonta, että on aikuisia jotka eivät koskaan käy lastensa kanssa leikkipuistoissa tai metsäretkillä, jotka eivät koskaan piirrä tai askartele heidän kanssaan, jotka eivät opeta oikean ja väärän eroa jne.

Itse olen varmaan sitten ajautunut kaltaiseeni seuraan, kun en ole vielä törmännyt kotiäitiin joka ei veisi lastaan/lapsiaan kerhoihin, puistoihin, uimaan, metsään.... ja joka ei puuhaisi lastensa kanssa kaikkea "mitä pitääkin".
 
En kirjoittanut tuota mutta vastaan silti. On kotiäitejä ja kotiäitejä.

Ja valitettavasti löytyy näitä jotka oikeuttaa laiskuutensa "lasten hyvinvoinnilla". Vaikka kyse ei ole siitä. Vaan että pohjimmainen ajatus on se että kuhan vaan ei tartte ansiotyöhön mennä, mielellään koskaan.

Tämä ei toki tarkoita että kaikki ovat tälläisiä. Mutta osa on.


Sekö tekee naisesta huonon? Miltä kantilta ajateltuna? Sosiologisestihan nainen on täyttänyt monta kriteeriä näinkin.
 
En kirjoittanut tuota mutta vastaan silti. On kotiäitejä ja kotiäitejä.

Ja valitettavasti löytyy näitä jotka oikeuttaa laiskuutensa "lasten hyvinvoinnilla". Vaikka kyse ei ole siitä. Vaan että pohjimmainen ajatus on se että kuhan vaan ei tartte ansiotyöhön mennä, mielellään koskaan.

Tämä ei toki tarkoita että kaikki ovat tälläisiä. Mutta osa on.
'
Totta. Ja yhtälailla on niitä uraansa luovia äitejä, joiden mielestä lapsille on parempi olla päiväkodissa kuin kotona. Eli "lasten hyvinvoinnilla" perustellaan omia urapyrkimyksiä.
 
Merkittävää on se, että päiväkodeissa työskentelevät hoitavat lapsiaan kotona tai järjestävät muun hoitopaikan kuin päiväkoti. Heidän lapsensa saavat elämään todella hyvän alun, kun hoito on yksilöllistä ja lapsen tarpeet huomioivaa. Siihen samaan kykenee myös normaalilla järjellä varustettu äiti joka ottaa selvää asioista.

Alan ammattilaiset tietävät, että kun pieni lapsi on ujo ja vierastava, asia ei päiväkotiin viemällä korjaannu, vaan silloin tarvitaan lempeämpää alkua.
 
Tossa on pieni pointti juuri sen suhteen, että syrjäytyneiden vanhempien lapsille olisi usein hyödyllistä päästä päivähoitoon. Perheen ongelmiin on myös mahdollista puuttua, kun päivähoidon työntekijät näkevät ongelmat, jotka jäisivät piiloon lapsen ollessa kotona. On kuitekin myös paljon vanhempia, jotka voivat kotonakin tarjota lapselle hyvän kasvuympäristön. Eikö muuten kuulostakin kamalalta, että koti olisi jotenkin huonompi kasvuympäristö kuin päivähoitopaikka?

Aloituksessa vihjattiin, että Suomen sosiaaliset ongelmat saattaisivat johtua pitkistä kotihoitoajoista. Itse uskoisin ongelmien johtuvan jostain aivan muusta. Muuten voisi olettaa sosiaalisten ongelmien vähenyneen sen myötä, kun yhteiskunnasta on tullut vähemmän yhteisöllinen ja lapset eivät enää ole "päivähoidossa" esim. isovanhemmilla vaan oikeassa päiväkodissa ammattilaisten kasvatettavana. Lisäksi ennen naiset olivat harvemmin työelämässä ja lapset olivat kotona, joten myös naisten työhönlähdön olisi tämän teorian mukaan pitänyt vähentää sosiaalisia ongelmia. Yleisen käsityksen mukaan sosiaaliset ongelmat taitavat kuitenkin olla lisääntyneet, vaikka lapset ovatkin nykyään useammin päivähoidossa...
 
[QUOTE="vieras";27246979]Tossa on pieni pointti juuri sen suhteen, että syrjäytyneiden vanhempien lapsille olisi usein hyödyllistä päästä päivähoitoon. Perheen ongelmiin on myös mahdollista puuttua, kun päivähoidon työntekijät näkevät ongelmat, jotka jäisivät piiloon lapsen ollessa kotona. On kuitekin myös paljon vanhempia, jotka voivat kotonakin tarjota lapselle hyvän kasvuympäristön. Eikö muuten kuulostakin kamalalta, että koti olisi jotenkin huonompi kasvuympäristö kuin päivähoitopaikka?
Aloituksessa vihjattiin, että Suomen sosiaaliset ongelmat saattaisivat johtua pitkistä kotihoitoajoista. Itse uskoisin ongelmien johtuvan jostain aivan muusta. Muuten voisi olettaa sosiaalisten ongelmien vähenyneen sen myötä, kun yhteiskunnasta on tullut vähemmän yhteisöllinen ja lapset eivät enää ole "päivähoidossa" esim. isovanhemmilla vaan oikeassa päiväkodissa ammattilaisten kasvatettavana. Lisäksi ennen naiset olivat harvemmin työelämässä ja lapset olivat kotona, joten myös naisten työhönlähdön olisi tämän teorian mukaan pitänyt vähentää sosiaalisia ongelmia. Yleisen käsityksen mukaan sosiaaliset ongelmat taitavat kuitenkin olla lisääntyneet, vaikka lapset ovatkin nykyään useammin päivähoidossa...[/QUOTE]
Ainakin mun korviini kuullostaa.
 

Similar threads

Yhteistyössä