Ei niin ihana vauvavuosi tällä kertaa

Hei!
Kuinka äidit keksitte positiivista ajateltavaa, jos vauvavuosi on ollut muuta kuin ihana? Esikoisemme kolmevuotias oli huono nukkumaan, mutta päivät aurinkoinen ja kekseliäs, ja muistot vauvavuodesta ovat kultaisia. Nyt vuoden vanha kuopus on kyllä imenyt kaikki mehut, ja aina ei oikein tiedä miten taas ajattelisi, että jaksaa porhaltaa. Tämä tapaus oli tosiaan vastasyntyneenä oikea ilmamaha ja ensimmäiset puoli vuotta meni yöt vähintään tunnin välein syöttäessä/kanniskellessa/ ja päivisin vauva ei nukkunut pariakymmentä minuuttia kauempaa. Ei huolinut tuttia eikä pulloa, eikä viihtynyt kertakaikkiaan missään. Itsekin erakoitui, kun ei jaksanut vielä muiden nähden showta, kun mikään ei ollut hyvin. Vaunuteltiin, oli kehtoa, kantoliinaa, leikkiä, lorua ja laulua, mutta ei. Toiko liikkeelle lähtö helpotusta...-ei. Sitten alkoi korvatulehduskierre, mihin ei toistaiseksi ole vielä auttanut tehty putkituskaan. Yhtä lääkärissäjuoksua, antibioottia jne jne. Nyt itkujen ja hammastenkiristysten ja unikoulun jälkeen yöt menee suht ok, mutta päivät on puntissa roikkumista, kitinää ja ininää. Yritän kaikkeni leikkiä viihdyttää ja olla, tehdä yhdessä,mutta huonolla menestyksellä. Kauhulla aina ajattelen yksin lasten kanssa olemista, kun on mietittävä, kuinka toinen viihtyisi. Motorisesti lapsi on kehittynyt normaalisti ja kävelee jo. Mieheni on yrittäjä ja tekee pitkää päivää, muita apuja on vähän käytössä, joten se oman ajan saaminen ei ole niin se juttu, olisi mukava kuulla onko jonkun vaativasta tullut joskus aurinkoinen ja leikeissä viihtyvä lapsi, eli auttaisiko toivo? Tiedän tiedän, että on oltava ylipäänsä iloinen lapsista-olenkin, tulee vaan välillä niin tyhjä olo, kun tuntuu, että kaikkensa yrittää ja sekään ei riitä. Esikoisen viimeinen vuosi on minulta mennyt aikalailla "ohi", olen vetänyt häntä siinä sivussa mukana ja komennellut, mikä myös surettaa valtavasti.Semmosta.
 
Ihan kuin meillä! Voisin itse kirjoittaa tuon tekstin! Koliikkia 4kk, korvatulehduskierre, putkitettu 8kk iässä eikä auttanut!! ja liikkeelle jo 9kk iässä eli vahtia on saanut...Olen kokenut tosi raskaana+esikoinen vielä. haluaisitko vaihdella meiliä. jomppeliini@netti.fi
 
Meillä esikoinen kohta 3 v. ja oli myös vaativa vauva. Oli ilmavaivaa ja refluksia epäiltiin, ei viihtynyt oikein missään ja nukkui pätkäunta. Onneksi hänellä liikkeellelähtö vajaa 11 kk iässä auttoi ja poika on nyt mielettömän ihana, maailmasta kiinnostunut, touhukas ja hienosti itsekseen leikkivä pikkupoika.
Mutta sitten tämä kakkonen: alussa samaa vaivaa kuin esikolla, illat yhtä huutoa, yöt ja nykyään myös päivät pätkäunta ja päivät huutoa kun ei pääse liikkeelle. Vauva on motorisesti todella kehittynyt, nousi tukea vasten seisomaan jo 6kk iässä! Nyt sitten seisotaan koko ajan ja huudetaan, kun ei päästä alas tai alas tiputaan liian vauhdilla. Olen melko väsynyt jatkuvaan huutoon ja kitinään ja kiltti esikoinen on meilläkin jäänyt liian vähälle huomiolle. Ahdistaa ja surettaa tilanne. Nyt vielä mies katkaisi akillesjänteensä ja on tod.näk. loppuvuoden jalka paketissa, joten lasten hoito jää entistä enemmän minun harteilleni.

Eli kaiken kaikkiaan voin todeta, että kummankaan lapsen vauva-aika ei ole meillä ollut auvoista. Olen itkenyt väsymystä ja epätoivoa ja ollut luovuttamaisillani monta kertaa. Mutta minkäs teet, pakko vaan on jaksaa. Jaksan kuitenkin uskoa, että vauvasta kasvaa samanlainen ihana tapaus kuin esikoisesta. Toivon, että teilläkin pian helpottaa!

Lehmikki ja pojat (2v11k ja 7kk)
 

Yhteistyössä