Ei niin ihana mies...

[ap]

tuli tosta ketjusta mieleen että pitikin kysyä täältä neuvoa .. mulla on amerikkalaistaustainen mies, ja vissiin perintönä saanu sieltä jotain sovinismia. ties mut naidessaan että olen suomalainen, vahva nainen enkä ole olemassa sitä varten että voin palvella häntä. sILTI!!! sillä on pitkään jo ollu epämääräistä "pahaa oloa", syyttää lapsia, syyttää mua... KEHTAS tänään väittää että hän tekee SUURIMMAN osan kotitöistä, kun hänen ei pitäis kun hän on töisä ja minä kotona (äippäloma, LA parin kk päästä, yksivuotias poika kotona kanssani) niin minun pitäisi hoitaa koti KOKONAAN ettei hänen tartte kun hän kuitenkin käy töissä ja tuo leivän pöytään...

mitä mä sen kanssa teen? ukko ei oo laittanu ruokaa oikeastaan koskaan, mitä nyt välillä jotain puolivalmista ruokaa ittellensä jos jää nälkä, ei vie roskia, ei pese pyykkiä, ei hoida lastansa ellen minä pyydä häntä "vahtimaan" lasta. nyt se ehdotti että viedään yksivuotias päivähoitoon että mulla olis enemmän aika hoitaa kotia. HÄH? lapsen takiahan mä kotona olen, en sen takia että voisin arvon herraa palvella...

musta tuntuu että nää liittyy miehen masennukseen, mikään ei riitä eikä mikään tyydytä, mutta miten mä saan sen kannustettua hoitamaan ittensä kuntoon? ravaa vähän väliä lääkärillä reseptiä hakemassa, aivan niin kuin usassa tehdään, mutta ei aloita terapiaa eikä suostu uskomaan että helpotus ei purkista tuu.

ainii, kehtas vielä sanoa että mun pitäis suostua seksiin useammin. mielellään mäkin sitä peittoa heiluttelisin, mutta just nyt ei oikein sovi hirveän usein kun mies ei tee mitään nii mua väsyttää ja on vähän liitoskipuja ollu. sillä ei riitä maltti odottaa kunns tää mukelo kohta jo syntyy eikä se ymmärrä kuinka paljon mä teen. =(

vuodatushan tästä tuli. ideoita?

 

[I s I]

Mitäpä jos sanot että kuuleppa ukkoni, nyt on niin että rakkauteni itseäni sekä sinua että lasta (lapsia) kohtaan on niin suuri ja elämä (aivan jo liiankin monelta kantilta todistettuna) sen verran lyhyt että ei ole oikeutta itseään eikä muita kohtaan tuhlata sitä. YHTÄÄN! Että mitäs jos lopetat työssä käynnin ja otatte elämänne työksi, iloksi ja tehtäväksi ylläpitää sitä mitä olette jo luoneet. Eli perheenne.
Jos siinä kohtaan sitten vedotaan siihen että kukas sitten tuo leivän pöytään. niin kehotan vaikenemaan. Koska se ei ole se kohta mistä kuuluu tuossa aloittaa.
Vaan siitä mitä teidän perheen rakkaus on!
Jos se on ruokaa ja puhtaita vaatteita sekä yleistä siisteyttä ensisijaisesti niin ehdota että muutatte hotelliin. leikki leikkinä.... mutta ihan vakavissaan:
Jos luulee olevansa niin pitkällä että syö lääkkeitä (mitä?) ja on ihan sen todistuksen omaavan lääkärin diagnosoima masennuskin, niin luulisi sen ottavan itsensä sen verran vakavasti että on omaakin munaa puuttua sitten asioihinsa. Eli ei tosiaankaan ole oikeutta sanoa vaikka ehdotettaessa työn lopettamista ettei uskalla. Jos ei sitä uskalla uhrata niin miten voi olla niin julma että uhraa oman terveytensä ja perheen hyvinvoinnin. kysynpä vaan..
Sillä miehellä on oikeus nauttia teidän rakkaudesta ja omastaan.

Katsokaas mitä siihen leivän pöytään tuontiin liittyy niin se vain on täälläpäin maailmaa niin että sitä pärjää väkisinkin. ON KOKEMUSTA!

Keskittykää perheeseenne, oivaltakaa elämää ja siihen liittyviä todellisia realiteetteja lapsenne kautta. Varsinkin kun itse olette liian tukossa välillä. silloin ei pidä keskittyä niin paljon itseensä vaan ennemin muihin perheen jäseniin ja lepoon. Keskittymällä lepoon (ihan siis nukkumiseen) ja oikeanlaiseen ruokaan saavuttaa maalaisjärjen (common sense) joka on ratkaiseva perheen kannalta.
Eli kun elimistö on levännyt ja ravittu se osaa tehdä oikeat ratkaisut.

Näin ollen ehdotan että kulutatte ensin kaksi päivää näin:
ensimmäisenä teette hyvän helposti elimistössä sulavan mutta tukevan ruoan ja keskitytte rentouttamaan itsenne mahdollisimman hyvin (parhaassa tapauksessa nukkumalla) oleellista kuitenkin se että ette mieti käytännön asioita sinä päivänä ettekä yritä turhaan keskustella.
Nautitte vain olemisen ihmeellisyydestä! Jos ette meinaa kyetä, pakottakaa itsenne. Se on oleellista seuraavaa päivää ajatellen.
Toisena päivänä keskitytte kommunikaatioon välillänne ja itsessänne.
Tajutakaa puhuvanne myös itsellenne kokoajan kun puhutte toiselle, kuten tiedät itseään on turha huijata koska tietää jo totuuden.

Ihan jo näin pienillä jutuilla voitte saada sitä perheen sisäistä kommunikaatiota huomattavasti parannettua.

..nyt on tullut kirjoitettua niin myöhään koneella että suuntaan tästä poikani kanssa yölliselle vaipanvaihtomatkalle...

Pelkkää parasta sinulle ja perheellesi!