Avioliitossa sentään voidaan eron sattuessa vedota lakipykäliin, mikäli erimielisyyttä omaisuuden jaosta tulee. Se on reilumpaa.
Avoliitossa vallitsee viidakon laki.
Varo vain, ettei sulle käy kuin veljelleni. Eron tullessa avovaimo vei kaiken. Koska oli sitä mieltä, että kaikki oli hänen. Veljelleni jäi vaatteittensa ja henk. koht. tavaroittensa (kännykkä, paperit, parranajokone ja kampa) lisäksi yksi kuppi, yksi lautanen, yksi ruokalusikka, kaksi kissaa ja niiden ruokakupit, yksi risa lakana, yksi vanha peitto, patja ilman sijauspatjaa, ja pieni jakkara. Ja ehkä jotain pikkukamaa vielä. Ulos jäi kiikkerä muovinen puutarhapöytä tuoleineen, jotka veljeni oli tuotava sisälle, että olisi edes joku pöytä ja tuoli.
Nämäkin avokki kuulemma jätti armosta, nekin kyllä olisivat olleet hänen. Ulkovajasta löytyi kyllä sitten jääkaira, moottorisaha ja ruohonleikkuri yms., mutta niistä avovaimo vaati rahaa, koska ne ostettiin kuulemma puoliksi.
Avovaimo oli mielestään maksanut kaikki nämä, ja olihan hän kyllä hankkinutkin kodin irtaimistoa, ei käy kieltäminen. Mutta sillä ei ollut mitään merkitystä, että veljeni oli maksanut kaikki vakuutukset, sähkön, lämmityskulut, puhelinkulut, auton polttoaineet ja remonttikulut, ruokakulut suurimmaksi osaksi, ja vielä kustantanut avovaimon vaatimat kaksi tai kolme ulkomaanmatkaa vuodessa plus kaikki hemmetin Tallinnan ja Tukholman risteilyt, joita niitäkin tehtiin tuhkatiheään. Koska asunto ja auto olivat molempien nimissä, niitä ei avo voinut itselleen vaatia, mutta aika ylimitoitettu oli hänen vaatimuksensa sitten rahassa.
Eli tällaisesta tilanteesta lähti veljeni sitten rakentamaan elämäänsä uudelleen. Itse hän oli sitä mieltä, että ihan niin kuitissaan hän ei ollut, kun tämän avovaimon tapasi, mutta minkäs teet. Eli oli talo, josta oli vielä pankkivelkaa, ja velattomasta osuudesta vaati avovaimo rahaa. Irtaimistoa ei lainkaan.
Kaiken huipuksi avovaimo lähetteli vuosien mittaan vielä veljelleni karhumaviestejä milloin mistäkin esineestä, jotka häneltä oli taloon jäänyt ja jotka muka veljeni oli piilottanut. Ne olivat avokin tavaroita, jotka oli aikojen saatossa hukkuneet, mutta yhtäkkiä niillä oli suuren suuri arvo ja merkitys. Yhteiseloa oli kestänyt kahdeksan vuotta, joten kyllähän siinä ehtii tavaroita kadota ja rikkoontuakin.
Eli jos aiot pysyä avoliitossa, huolehdi siitä, että jokaisesta hankinnasta, minkä teet, jää kuitti. (Avovaimo oli tehnyt niin joidenkin kalliimpien hankintojen osalta, muut hän vain kuittasi ilman muuta omikseen). Lisäksi tee avokkisi kanssa kirjallinen sopimus esim. matkojen ja sen sellaisten suhteen, jos itse joudut olemaan niissä suurempana kustantajana. Näin sinullekin jää jotain, mitä esittää mahdollisen eron tullessa.
Ja muista, että kaikki pakolliset laskut ja kulut maksatte puoliksi. Jos hankitte asunnon yhteisiin nimiin, myös maksut siitä maksatte tasan puoliksi. Näistä kannattaa tosiaan ihan pitää kirjaa, koska laki ei suojaa millään tavalla heikommalle jäävää avopuolisoa. Ja se heikompi saattaa aika usein näissä tapauksissa olla mies...