Ei munkaan mies oo täydellinen, todellakaan, mutta miten te jotkut naiset kestätte?

[kotiäiti]

Olen tällä hetkellä hoitovapaalla, hoidan kotona lastamme. Olen sitä mieltä, että kotityöt kuuluvat minulle 100% , koska olen kotona "töissä". Mies tienaa suurimman osan tuloistamme, ja musta olis todella NOLOA jos miehen tullessa kotiin kämppä olis levällään ja ruoka laittamatta. Lapsen hoito ei mun mielestä ole kotityö, ja lapsen kanssa mies viettää aikaa, ihan siksikin, että se on lapsen oikeus. Onhan hän välillä väsynyt työpäivän jälkeen, mutta lapsen takia on pakko jaksaa touhuta ja sylitellä.

 

[Tyttö naapurin]

Olen tällä hetkellä hoitovapaalla, hoidan kotona lastamme. Olen sitä mieltä, että kotityöt kuuluvat minulle 100% , koska olen kotona "töissä". Mies tienaa suurimman osan tuloistamme, ja musta olis todella NOLOA jos miehen tullessa kotiin kämppä olis levällään ja ruoka laittamatta. Lapsen hoito ei mun mielestä ole kotityö, ja lapsen kanssa mies viettää aikaa, ihan siksikin, että se on lapsen oikeus. Onhan hän välillä väsynyt työpäivän jälkeen, mutta lapsen takia on pakko jaksaa touhuta ja sylitellä.

No mä oon varmaan sit tosi nolo Kyllä mun mies työn lisäksi tekee kotitöitäkin, kun mun mielestä taas se työ joka mulle kuuluu kotona ollessa, on ensisijaisesti lapsen hoito ja sen kanssa seurustelu. Kotitöitä teen sit sen mukaan, miten ehtii ja jaksaa, ja niitä voi tehdä illallakin. Sekä minä että mies. Yhtälailla kun mies on väsynyt työpäivän jälkeen, voi nainen olla väsynyt sen oman "työpäivänsä" jälkeen. Mut tässähän ei mitään oikeeta tapaa ole olemassa, se on ihan jokaisen pariskunnan asia miten noi hommat jaetaan.
Ainoa asia mitä itse ihmettelen, on se jos isä ei halua olla lapsensa kanssa.

 

[Ei kuitenkaan niin]

Jos sä oot ap omasta mielestäs nolo, niin mikäs mä oon Mies hoitaa meidän ruuat, kaupassakäynnit, siivoukset jne. Ja käy vielä töissä :snotty:

Hoitaa poikaa oma-aloitteisesti, enemmän kuin minä ja siinä sivussa koiran. .

 

[juu]

Olen tällä hetkellä hoitovapaalla, hoidan kotona lastamme. Olen sitä mieltä, että kotityöt kuuluvat minulle 100% , koska olen kotona "töissä". Mies tienaa suurimman osan tuloistamme, ja musta olis todella NOLOA jos miehen tullessa kotiin kämppä olis levällään ja ruoka laittamatta. Lapsen hoito ei mun mielestä ole kotityö, ja lapsen kanssa mies viettää aikaa, ihan siksikin, että se on lapsen oikeus. Onhan hän välillä väsynyt työpäivän jälkeen, mutta lapsen takia on pakko jaksaa touhuta ja sylitellä.

No mä oon varmaan sit tosi nolo Kyllä mun mies työn lisäksi tekee kotitöitäkin, kun mun mielestä taas se työ joka mulle kuuluu kotona ollessa, on ensisijaisesti lapsen hoito ja sen kanssa seurustelu. Kotitöitä teen sit sen mukaan, miten ehtii ja jaksaa, ja niitä voi tehdä illallakin. Sekä minä että mies. Yhtälailla kun mies on väsynyt työpäivän jälkeen, voi nainen olla väsynyt sen oman "työpäivänsä" jälkeen. Mut tässähän ei mitään oikeeta tapaa ole olemassa, se on ihan jokaisen pariskunnan asia miten noi hommat jaetaan.
Ainoa asia mitä itse ihmettelen, on se jos isä ei halua olla lapsensa kanssa.

Mielestäni myös se ihmetyttää, jos isä ei halua olla lapsen kanssa.

Mutta tosiaank otityöt on sellainen asia, johon on aika vaikea toiesn puuttua. Minä kans tuntisin itseni tosi noloksi, jos koti olis levällään kun mies tulee kotiin ja olisin kotiäitinä. Jos mies joutuu sitten siivoamaan, niin sehän on suoraan pois siitä ajasta, jonka viettää lapsen kanssa..toki riippuen siiät, minkä ikäisiä lapsia.

Nykysin on onneks niin helppoja noi kotityöt, kun on pelit ja vehkeet. Ite suosittelenkin, että ensimmäiseksi kannattaa hankkia tiskikoneet ja kuivausrummut sen pesukoneen lisäksi, niin helpottaa koko perheen työtaakkaa.

Ja ei ole myöskään kallista palkata siivojaa..joten sitäkin kannattaa miettiä, jos tuntuu että ei jaksa. Kun onhan sekin, että on ihan eri asia jos on vaikkapa yks hyvin nukkuva vauva (nukkuu päivälläkin ja on aikaa siivota)..ja taas jos on kolme villiä lasta hoidettavana. Eli ihan omien resurssejen mukaan =)

 

[just]

Voi teitä onnellisia joilla mies tosiaan osallistuu. Ja joo on se aika sietämätöntä kun toinen ei tee mitään, mut ei se kuitenkaan ole syy erota.

Mikä tällaisessa liitossa on sitten syy pysyä yhdessä?

RAkkaus?

Tai siis minkä takia oikeen menette naimisiin tai olette yhdessä?

Tuli vaan näin mieleen. Kun itse olen menossa naimisiin, enkä tosiaankaan kotitöiden jaon takia =) Vaan rakkauden. Muut tulee bonuksena.

Ja se on sitten rakkautta että toinen tekee kaiken? Ihan miten vaan.

No se toinen käy töissä? Haloo.

 

[Jessiinah]

Mä en sellasta miestä kattelis.
Oma mies ei ole täydellinen niin kuin en minäkään, mutta lapsen hoidon suhteen ei ole valittamista. Vaipat vaihtaa, kylvettää, syöttää...

 

[hmm]

Voi teitä onnellisia joilla mies tosiaan osallistuu. Ja joo on se aika sietämätöntä kun toinen ei tee mitään, mut ei se kuitenkaan ole syy erota.

Mikä tällaisessa liitossa on sitten syy pysyä yhdessä?

RAkkaus?

Tai siis minkä takia oikeen menette naimisiin tai olette yhdessä?

Tuli vaan näin mieleen. Kun itse olen menossa naimisiin, enkä tosiaankaan kotitöiden jaon takia =) Vaan rakkauden. Muut tulee bonuksena.

Kyllä meilläkin rakkauden vuoksi ollaan yhteen muutettu, mutta voi kuule kuinka se rakkaus kasvaa kun näkee miten ihanasti mies hoitaa vauvaa ja ottaa vastuuta.. jos saisin itse tehdä kaiken ja huolehtia ja passata, voi olla että se rakkaus lopahtaisi aika pian.

Totta kai pitää miehen osallistua lapsen hoitamiseen. Tai oishan se toivottavaa. Ja hälyttävää, jos oma lapsi ei kiinnosta.

Mutta tuossa oli aiheena kotityöt. Eihän sitä nyt ythien kotitöiden takia mielestänikään erota. Se on jo heti alusta yleensä tullu selväksi, mikä on perheen kotityöjako jne. Ja jos toinen painaa pitkää päivää, niin onhan se nyt kiva tullu siistiin kotiin.

Monesti tulee ajateltua oman navan kautta. Mutta jos roolit kääntyis, niin ite oisin ainakin ärsyyntynyt, jos tulisin sotkuiseen kotiin ja lykättäis vaikka vielä lkiukkuinen ja nälkäinen lapsi syliin

On rakkautta pitää se koti siistinä kuitenkin. Eikä mun mielestä kotitöitä tartte lähtee laskemaan. Jos pitää, niin suosittelen sitä siivoojaa myöskin.

 

[heh]

Voi teitä onnellisia joilla mies tosiaan osallistuu. Ja joo on se aika sietämätöntä kun toinen ei tee mitään, mut ei se kuitenkaan ole syy erota.

Mikä tällaisessa liitossa on sitten syy pysyä yhdessä?

RAkkaus?

Tai siis minkä takia oikeen menette naimisiin tai olette yhdessä?

Tuli vaan näin mieleen. Kun itse olen menossa naimisiin, enkä tosiaankaan kotitöiden jaon takia =) Vaan rakkauden. Muut tulee bonuksena.

Ja se on sitten rakkautta että toinen tekee kaiken? Ihan miten vaan.

Kyllä rakkaus aika nopeasti kuluu loppuun jos saa olla vain perheensä orja.. Meillä myös mies tekee pitkää päivää töissä ja on vain onnellinen kun saa tulla kotiin ja alkaa touhuamaan kaikkea perheen kanssa. Toki meilläkin annetaan aina toiselle omaa vapaa aikaa tehdä jotakin muuta. Esim. minä saatan lähteä viikonlopuksi pojan kanssa vanhemmilleni ja mies saa tehdä autoremppaa rauhassa ja tavata kavereita. Samaten minä pääsen aina kun haluan johonkin ystävieni kanssa.

Ota huomioon, että ei se ole orja, joka pitää kotitöistä. Meillä esimerkiksi itse tykkään tehdä kotitöitä, se on vähän kuin harrastus muiden joukossa. Jos vihaa niitä, niin varmaan asenne eri.

Mulla myös on oma äitini oikein rakastanut kotitöiden tekemistä. Ihan tosi. Lähdeppä tollaselle ihmiselle sanomaan, että oot perheen orja, kun teet sitä mitä rakastat -huolehdit kodista.

 

[hmm]

Mikä tällaisessa liitossa on sitten syy pysyä yhdessä?

RAkkaus?

Tai siis minkä takia oikeen menette naimisiin tai olette yhdessä?

Tuli vaan näin mieleen. Kun itse olen menossa naimisiin, enkä tosiaankaan kotitöiden jaon takia =) Vaan rakkauden. Muut tulee bonuksena.

Tuskin tuntisin itseäni kovin rakastettavaksi jos röhnöttäisin kaiket illat sohvalla kaljaa juoden. Vaimolle antaisin omaa aikaa päästämällä tämän kusettamaan koiraa ja vauva kyllä odottaisi paskat housussa että äiti palaa lenkiltä.

Tämä on tietysti ääriesimerkki mutta myös tiedän yhden tällaisen ääri-idiootin.

Mikä teitä lapsiperheellisiä oikein vaivaa? Ettekö te tee mitään yhdessä? Ja vielä pariskuntana? =)

Sori nyt vaan, mutta eihän se sitä tarkota, että kun kotityöt on jo hoidettu, niin istutaan sohvalla kittaamassa kaljaa (kuten tässä tuntemassasi ääriesimerkissä).

Mun mielestä perheen yhdessäolo vois olla ihan jotain muuta. Kotityöt on tehty, niin voidaan yhdessä lähtee koko perheen voimin johonkin tai vaikka viettää piknikkiä ulkona (jos sää sallii), mennä kyläilemään tai tehdä yhdessä jotain kotna (pelata lautapelejä jne). Näin meillä ainakin tehdään nyt, kun ei ole vielä lapsia. Eli se yhteinen aika on yhteistä aikaa..ei niin, että toinen on tossa ja toinen tuolla.

Ihan parisuhteenkin kannalta kannattaa muistaa, että käytetään sitä aikaa yhdessäoloonkin.

tietysti pitää välillä käydä kuntoilemassa tai kahvilla kaverin kans, mutta kannattaa nyt miettiä näitä asioita yhdessäolon kannalta.

 

[hmm]

Voi teitä onnellisia joilla mies tosiaan osallistuu. Ja joo on se aika sietämätöntä kun toinen ei tee mitään, mut ei se kuitenkaan ole syy erota.

Mikä tällaisessa liitossa on sitten syy pysyä yhdessä?

RAkkaus?

Tai siis minkä takia oikeen menette naimisiin tai olette yhdessä?

Tuli vaan näin mieleen. Kun itse olen menossa naimisiin, enkä tosiaankaan kotitöiden jaon takia =) Vaan rakkauden. Muut tulee bonuksena.

Ei kai tässä nyt pelkistä kotitöistä ollut kyse? Vaan siitä, jos mies ei osallistu lapsiensa hoitoon. Ja mun rakkaus kyllä loppuis aika nopeasti, jos huomaisin että olisin naimisissa miehen kanssa, joka ei välitä omista lapsistaan.

En minäkään menyt naimisiin kotitöiden jakamisen vuoksi vaan ihan rakkaudesta. Ja tietenkin teen suurimman osan aina kotitöistä päivän aikana mutta on kyllä ihanaa jos jotakin en ole kerinnyt päivällä tekemään niin mies tarttuu hommaan ihan kysymättä. Siinä tulee hyvin rakastettu olo ja hyvä mieli. Ja nyt varsinkin kun olen raskaana ja kärsin supistelusta niin on ihanaa kun mies käskee huilaamaan ja lähtee esikoisen kanssa kauppaan tai alkaa imuroimaan :heart: Kaikki tämä todellakin kasvattaa sitä rakkautta molemmin puolin.

Näin sen nimenomaan pitää mennä. Minusta on turha ajatella kotona, että on mun ja sun työt. Ihan hhvin kumpiki voi tehdä kumpiakin hommia, pääasia että ne tulee hoidetuksi.

Jos on pihamaata, niin hyvin voi käydä perheen emäntäki siellä nurtsit ajamassa, jos aikaa on.

Ite en tykkää siitä, että on mun sukka ja sun sukka jne. Joillakinhan on tosi tarkat nämä, että mitä vaatteita voi vaikka viikata kaappiin. Siis ihan erikoista mielestäni X) Mutta mikäs siinä, jos toimii. On vaan aika tarkkaa ja aikaa vievää puuhaa.

 

[Tyttö naapurin]

Jos sä oot ap omasta mielestäs nolo, niin mikäs mä oon Mies hoitaa meidän ruuat, kaupassakäynnit, siivoukset jne. Ja käy vielä töissä :snotty:

Hoitaa poikaa oma-aloitteisesti, enemmän kuin minä ja siinä sivussa koiran. .

Sähän oot sit toooosi nolo! =)

 

[Tyttö naapurin]

Mikä tällaisessa liitossa on sitten syy pysyä yhdessä?

RAkkaus?

Tai siis minkä takia oikeen menette naimisiin tai olette yhdessä?

Tuli vaan näin mieleen. Kun itse olen menossa naimisiin, enkä tosiaankaan kotitöiden jaon takia =) Vaan rakkauden. Muut tulee bonuksena.

Tuskin tuntisin itseäni kovin rakastettavaksi jos röhnöttäisin kaiket illat sohvalla kaljaa juoden. Vaimolle antaisin omaa aikaa päästämällä tämän kusettamaan koiraa ja vauva kyllä odottaisi paskat housussa että äiti palaa lenkiltä.

Tämä on tietysti ääriesimerkki mutta myös tiedän yhden tällaisen ääri-idiootin.

Mikä teitä lapsiperheellisiä oikein vaivaa? Ettekö te tee mitään yhdessä? Ja vielä pariskuntana? =)

Sori nyt vaan, mutta eihän se sitä tarkota, että kun kotityöt on jo hoidettu, niin istutaan sohvalla kittaamassa kaljaa (kuten tässä tuntemassasi ääriesimerkissä).

Mun mielestä perheen yhdessäolo vois olla ihan jotain muuta. Kotityöt on tehty, niin voidaan yhdessä lähtee koko perheen voimin johonkin tai vaikka viettää piknikkiä ulkona (jos sää sallii), mennä kyläilemään tai tehdä yhdessä jotain kotna (pelata lautapelejä jne). Näin meillä ainakin tehdään nyt, kun ei ole vielä lapsia. Eli se yhteinen aika on yhteistä aikaa..ei niin, että toinen on tossa ja toinen tuolla.

Ihan parisuhteenkin kannalta kannattaa muistaa, että käytetään sitä aikaa yhdessäoloonkin.

tietysti pitää välillä käydä kuntoilemassa tai kahvilla kaverin kans, mutta kannattaa nyt miettiä näitä asioita yhdessäolon kannalta.

Lasten myötä se elämä vaan useimmilla tuppaa hieman muuttumaan...Et tiedä siitä mitään, niin kauan kuin sulla ei lapsia ole.

 

[mie]

Mikä tällaisessa liitossa on sitten syy pysyä yhdessä?

RAkkaus?

Tai siis minkä takia oikeen menette naimisiin tai olette yhdessä?

Tuli vaan näin mieleen. Kun itse olen menossa naimisiin, enkä tosiaankaan kotitöiden jaon takia =) Vaan rakkauden. Muut tulee bonuksena.

Tuskin tuntisin itseäni kovin rakastettavaksi jos röhnöttäisin kaiket illat sohvalla kaljaa juoden. Vaimolle antaisin omaa aikaa päästämällä tämän kusettamaan koiraa ja vauva kyllä odottaisi paskat housussa että äiti palaa lenkiltä.

Tämä on tietysti ääriesimerkki mutta myös tiedän yhden tällaisen ääri-idiootin.

Mikä teitä lapsiperheellisiä oikein vaivaa? Ettekö te tee mitään yhdessä? Ja vielä pariskuntana? =)

Sori nyt vaan, mutta eihän se sitä tarkota, että kun kotityöt on jo hoidettu, niin istutaan sohvalla kittaamassa kaljaa (kuten tässä tuntemassasi ääriesimerkissä).

Mun mielestä perheen yhdessäolo vois olla ihan jotain muuta. Kotityöt on tehty, niin voidaan yhdessä lähtee koko perheen voimin johonkin tai vaikka viettää piknikkiä ulkona (jos sää sallii), mennä kyläilemään tai tehdä yhdessä jotain kotna (pelata lautapelejä jne). Näin meillä ainakin tehdään nyt, kun ei ole vielä lapsia. Eli se yhteinen aika on yhteistä aikaa..ei niin, että toinen on tossa ja toinen tuolla.

Ihan parisuhteenkin kannalta kannattaa muistaa, että käytetään sitä aikaa yhdessäoloonkin.

tietysti pitää välillä käydä kuntoilemassa tai kahvilla kaverin kans, mutta kannattaa nyt miettiä näitä asioita yhdessäolon kannalta.

Kuulosta aika riippuvaiselta, jos aina pitää olla yhdessä. Ja itse koen, perhearki kahden pikkulapsen voimin, että jatkuva yhdessä tekeminen menee äkki suorittamisen puolelle. Se arki on muutenkin niin vaativa, että on vaan kiva OLLA ilman piknikkia tai pitkin kaupungia juoksemista. Ihan istua sohvalla ka katsella esikoisen kitaraesitystä tai kupuksen junaviritelmia, ilman sen suurempaa menemisen pakkoa.

 

[yh:na nyt]

Mä erosin just tollasesta suhteesta. 4 vuotta odotin josko mies heräisi, asuttiin erilläänkin ja mentiin takaisin yhteen kun mies lupasi muuttua ja vakuutti että on ymmärtänyt. Mies ei tee kotona mitään, ei vienyt edes roskia roskikseen tai pyykkejään pyykkikoriin. Lapsia vahti joskus, niin että lykkäsi isommalle dvd:n pyöriimään ja karkkia käteen ja vauvan kävelytuoliin ja oli ite koneella. Vaippoja on valehtelematta vaihtanut alle 10krt, meillä kaksi lasta... Lopulta mulla palo pinna lopulluisesti ja pistin eropaperit sisään. Kun toinen ei vaan kertakaikkiaan muka tajunnut auttaa missään. Sit valitti kun ei ollut tarpeeksi siistiä, ei löytänyt sukkiaan, ruoka ei ollut tarpeeksi laadukasta herralle ja vielä oli mekkalaa kun hän koetti päivällä nukkua. Nyt sit yh:na ja rankkaa on, mut eipähän ärsytä enää että toinen ei tee mitää.

 

[Vernalis]

Voi teitä onnellisia joilla mies tosiaan osallistuu. Ja joo on se aika sietämätöntä kun toinen ei tee mitään, mut ei se kuitenkaan ole syy erota.

Mikä tällaisessa liitossa on sitten syy pysyä yhdessä?

RAkkaus?

Tai siis minkä takia oikeen menette naimisiin tai olette yhdessä?

Tuli vaan näin mieleen. Kun itse olen menossa naimisiin, enkä tosiaankaan kotitöiden jaon takia =) Vaan rakkauden. Muut tulee bonuksena.

Ei kai tässä nyt pelkistä kotitöistä ollut kyse? Vaan siitä, jos mies ei osallistu lapsiensa hoitoon. Ja mun rakkaus kyllä loppuis aika nopeasti, jos huomaisin että olisin naimisissa miehen kanssa, joka ei välitä omista lapsistaan.

En minäkään menyt naimisiin kotitöiden jakamisen vuoksi vaan ihan rakkaudesta. Ja tietenkin teen suurimman osan aina kotitöistä päivän aikana mutta on kyllä ihanaa jos jotakin en ole kerinnyt päivällä tekemään niin mies tarttuu hommaan ihan kysymättä. Siinä tulee hyvin rakastettu olo ja hyvä mieli. Ja nyt varsinkin kun olen raskaana ja kärsin supistelusta niin on ihanaa kun mies käskee huilaamaan ja lähtee esikoisen kanssa kauppaan tai alkaa imuroimaan :heart: Kaikki tämä todellakin kasvattaa sitä rakkautta molemmin puolin.

Näin sen nimenomaan pitää mennä. Minusta on turha ajatella kotona, että on mun ja sun työt. Ihan hhvin kumpiki voi tehdä kumpiakin hommia, pääasia että ne tulee hoidetuksi.

Jos on pihamaata, niin hyvin voi käydä perheen emäntäki siellä nurtsit ajamassa, jos aikaa on.

Ite en tykkää siitä, että on mun sukka ja sun sukka jne. Joillakinhan on tosi tarkat nämä, että mitä vaatteita voi vaikka viikata kaappiin. Siis ihan erikoista mielestäni X) Mutta mikäs siinä, jos toimii. On vaan aika tarkkaa ja aikaa vievää puuhaa.

Niin meilläkin tehdään. Ei ole töitä jaoteltu mitenkään. Myös minä ajan nurtsia ja heilun lumikolan kanssa talvisin. Se tekee kuka ehtii ja mikä on elämäntilanne. Niin kuin tuossa aikaisemmin jo mainitsin että teen kyllä päivän aikana täällä pääasiassa kaiken, mutta joskus kun ei ehdi niin mies tekee myös mielellään. Yleensä meillä on siistiä ja ruoka päöydässä kun mies tulee kotiin. MUTTA, joka perheessä on pakostikin niitä päiviä kun ei ehdi kaikkea tekemään niin silloin se tekee kuka kerkiää.
Ja nyt varsinkin kun joudun olemaan pääasiassa levossa supistelun vuoksi niin myös mies osaa tehdä kaikkia kotiöitä ja tekee niitä ihan mukisematta.
Tämä on arjen jakamista ja on hyvä että jos itse on esim. huonossa kunnossa voi luottaa siihen että toinen osapuoli osaa hoitaa hommat.

 

[hivenenhullu]

Voi teitä onnellisia joilla mies tosiaan osallistuu. Ja joo on se aika sietämätöntä kun toinen ei tee mitään, mut ei se kuitenkaan ole syy erota.

Mikä tällaisessa liitossa on sitten syy pysyä yhdessä?

RAkkaus?

Tai siis minkä takia oikeen menette naimisiin tai olette yhdessä?

Tuli vaan näin mieleen. Kun itse olen menossa naimisiin, enkä tosiaankaan kotitöiden jaon takia =) Vaan rakkauden. Muut tulee bonuksena.

Ja se on sitten rakkautta että toinen tekee kaiken? Ihan miten vaan.

No se toinen käy töissä? Haloo.

entäs jos molemmat käy töissä?? ja silti vain nainen tekee kotityöt ja hoitaa lapsia..?

 

[vieras]

Voi teitä onnellisia joilla mies tosiaan osallistuu. Ja joo on se aika sietämätöntä kun toinen ei tee mitään, mut ei se kuitenkaan ole syy erota.

Mikä tällaisessa liitossa on sitten syy pysyä yhdessä?

RAkkaus?

Tai siis minkä takia oikeen menette naimisiin tai olette yhdessä?

Tuli vaan näin mieleen. Kun itse olen menossa naimisiin, enkä tosiaankaan kotitöiden jaon takia =) Vaan rakkauden. Muut tulee bonuksena.

Jos toista rakastaa, niin haluaa myös helpottaa hänen hommiaan kotona (joka on yhteinen) ja hoitamalla lapsia (jotka ovat yhteisiä ). Miten joku voi katsoa sormien välistä sitä, että mies vaan päivät pitkät tekee omia juttujaan, on harrastuksissaan, kavereiden luona jne. Perhe on yhteinen asia.