Ei mitään annettavaa miehelle enää

Rupesimme kolmisen vuotta sitten jatkamaan mieheni vanhempien maatilaa. Meillä on kolme pientä lasta ja en ole oikein päässyt auttamaan tilantöissä kuin aivan satunnaissesti. En paljon tilasta ymmärräkkään kun en niin maalla, tilalla ole kasvanut. Kiinnostaa kyllä mut ehkä vielä ei aikaa niin perehtyä asiaan...
Tunnen monesti itseni ulkopuoliseksi kaikesta. miehellä apureita hommissa, tukea ja ymmärrystä saa heiltä sekä eräältä meidän asioita hoitavalta naiselta. En siis ole mustasukkainen naisesta tmv mut siitä olen mustasukkainen/surullinen et koen olevani tarpeeton. Minulla ei tunnu olevan mitään annettavaa miehelleni. Kaiken hän saa muualta. Olen sit kiltti tahi p*ska niin se ja sama en silti saa mitään vastaan. Siks usein nykyään olenkin vaan pahalla päällä kun kilttinä olo tuntuu niin turhalle. Seksi. Mitä se on. Vuosiin miestä ei ole kiinnostanut enkä minä enää jaksa anella. Eli eipä ole sitäkään annettavaa...panopuu silloin kun miestä sattuu huvittamaa. Olo on täysi nolla.

 

:/ :hug:

 

^kiitos
en vaan tiedä mitä tehdä enää. Miestä ei tunnu haittaavan...mikäpä haittais...akka pitää kodin puhtaana, hoitaa lapset, auttaa häntä jos vaan voi, käyn välillä töissäkin muualla jne. Mut hänen ja minun välillä ei tartte olla mitään

 

Hei. Just alotit uuden elämän - pistit kokemaasi paskaa tänne palstalle! Et oo yksin. Täällä löytyy jos monen laista kertomusta, mutta myös ihan realismia. Anna palaa, ja jos ei heti tule kommentteja niin kokeile uudelleen. Täällä on valitettavasti tietyt tappeluajat.

 

^kiitos
en vaan tiedä mitä tehdä enää. Miestä ei tunnu haittaavan...mikäpä haittais...akka pitää kodin puhtaana, hoitaa lapset, auttaa häntä jos vaan voi, käyn välillä töissäkin muualla jne. Mut hänen ja minun välillä ei tartte olla mitään

ehdota miehellesi jotain pariterapiaa jos siis haluat jatkaa suhdettanne tai etsi uusi mies! voimia

 

Onhan se lähteminen monesti mielessä ollut. On vaan liian vaikeata. Lainat, tila, lapset, kuitenkin rakkaus mieheen jne.
Tuskin mies mihkään terapiaan lähtee kun ei hänen mielestä mitään ongelmaa ole. Mun omaa kuvittelua vaan...

 

Yritä järjestää teille kahden keskistä aikaa olla yhdessa. Niin ja tuosta pariterapiasta voithan sinä mennä sinne yksinkin juttelemaan tuntemuksistasi. Tsemppiä ja :hug: !

 

No mene sitte itse terapiaan oikeesti seki voi auttaa. Jos vaikka toinen ymmärtäis että seki on molempien ongelma et toisella on ongelma :hug:

 

Onhan se lähteminen monesti mielessä ollut. On vaan liian vaikeata. Lainat, tila, lapset, kuitenkin rakkaus mieheen jne.
Tuskin mies mihkään terapiaan lähtee kun ei hänen mielestä mitään ongelmaa ole. Mun omaa kuvittelua vaan...

kyllähän se on senkin ongelma jos sulla on parisuhteessa pahaolla ja jos ei oo niin täysin välinpitämätön ja itsekäs mies sulla tai ehkä hän tosiaan pitää tilannettanne normaalina.

 

Opettele joku tilan homma niin hyvin että näytät miehelles, ja voit itekin olla ylpee! Joku itselles mieluinen ja kiinnostava tietysti, ei mitään pakkopullaa.

 

Opettele joku tilan homma niin hyvin että näytät miehelles, ja voit itekin olla ylpee! Joku itselles mieluinen ja kiinnostava tietysti, ei mitään pakkopullaa.

Osaan kyl kaikki hommat. Aikoinaan kävin koulunkin siihen et yleensä tila saatiin nimiimme ja ettei mieheni tarvinnut lähteä kun mulla oli aikaa. Mut lapset estää lähdön töihin, ei hoitajaa eikä mukaan oikein voi ottaa Joskus yrittänyt päästä mukaan ja kertoa miten tunnen ulkopuoliseksi jne. mies vaan tuumaa et itse ollaan näin sovittu et minä hoidan lapset jne. Hyvää tarkoittaa ja on ihana et antaa mun hoitaa ne eikä pakota mihinkään mut... en tiedä ehkä kaikki on vaan mun omaa tyhmää mielikuvitustani.

 

Opettele joku tilan homma niin hyvin että näytät miehelles, ja voit itekin olla ylpee! Joku itselles mieluinen ja kiinnostava tietysti, ei mitään pakkopullaa.

Osaan kyl kaikki hommat. Aikoinaan kävin koulunkin siihen et yleensä tila saatiin nimiimme ja ettei mieheni tarvinnut lähteä kun mulla oli aikaa. Mut lapset estää lähdön töihin, ei hoitajaa eikä mukaan oikein voi ottaa Joskus yrittänyt päästä mukaan ja kertoa miten tunnen ulkopuoliseksi jne. mies vaan tuumaa et itse ollaan näin sovittu et minä hoidan lapset jne. Hyvää tarkoittaa ja on ihana et antaa mun hoitaa ne eikä pakota mihinkään mut... en tiedä ehkä kaikki on vaan mun omaa tyhmää mielikuvitustani.

ootko puhunu näistä tuntemuksistasi hälle?

 

^olen puhunut ja hetki on parempaa. Tunnen olevani tärkeä sit taas palataan pohjalle. Ei ole aikaa eikä mahdollisuutta puhua kunnolla... Tuntuu et mitä järkee siinäkään kun asiat paranee vain hetkeksi.
Kuulostaa varmaan siltä et miks ees suhteessa olen mut en vaan osaa lähteä. erottaa isää ja lapsia, menettää kaikkea mitä olen saanut ja mitä voin viel joskus saada

 

^olen puhunut ja hetki on parempaa. Tunnen olevani tärkeä sit taas palataan pohjalle. Ei ole aikaa eikä mahdollisuutta puhua kunnolla... Tuntuu et mitä järkee siinäkään kun asiat paranee vain hetkeksi.
Kuulostaa varmaan siltä et miks ees suhteessa olen mut en vaan osaa lähteä. erottaa isää ja lapsia, menettää kaikkea mitä olen saanut ja mitä voin viel joskus saada

nyt raahaat sen ukkos sinne terapiaan tai kokeilette kaikki parisuhteenpelastus keinot.. elä polta ittees loppuun yksin noiden asioiden kanssa.

 

^olen puhunut ja hetki on parempaa. Tunnen olevani tärkeä sit taas palataan pohjalle. Ei ole aikaa eikä mahdollisuutta puhua kunnolla... Tuntuu et mitä järkee siinäkään kun asiat paranee vain hetkeksi.
Kuulostaa varmaan siltä et miks ees suhteessa olen mut en vaan osaa lähteä. erottaa isää ja lapsia, menettää kaikkea mitä olen saanut ja mitä voin viel joskus saada

Mut ootko aatellu silleen että sun sarka on tällä hetkellä se lastenhoito. Kuten itekin sanoit, lapsia ei voi mukaan ottaa eikä yksin jättää eikä hoitajaa saa, joten sä olet hyvin tarpeellinen ja tärkeä kun hoidat heitä. Jos et hoitais, joko miehes pitäis se tehä tai viedä jonnekin hoitoon.

Ymmärrän kyllä mieheskin näkökulman, hän aattelee että sä teet tärkeää työtä kotona ja hän koittaa sulle antaa rauhan sitä tehdä. Hän selkeesti arvostaa sun työtä, nyt pitäis keksiä miten me saatais sullekin sellanen olo että teet arvokasta ja tärkeää työtä teidän perheen hyväks.

Ja ei lapset oo ikuisesti pieniä, sitten kun vähän kasvavat niin pystyt enemmän osallistumaan tilan töihin.

 

Lähinnä mua potuttaa se ettei mulla tunnu olevan mitään annettavaa miehelle. Mitään mis olisin vain minä, eikä muut siihen pystyis.
Haettiin lainaa investointeihin, ei saatu, en osannut tukea kun en oikein tajua asioita. Sai ymmärrystä, tukea, turvaa, lohtua, apua KAIKKEA tältä ammattilaiselta sieltä virastosta. Se sattui. Kuulla miehen ääni kun puhui, miten sai tukea. Tukea mitä mä en osannut antaa, en voinut, osannut... Edes sitä seksiä en hänelle voi antaa kun ei halua minua, ketään...kai...
Äitinä olen hyvä, kotona hyvä, tilallakin olisin hyvä mut miestäni en osaa tukea!!!

 

Onko miehesi homo? Meilläpäin kävi juurikin tuollainen tapaus. Kaksi lasta, ei seksiä vuosiin, maatila ja mies jätti kaiken ja lähti nuoren miehen matkaan.

 

Onko miehesi homo? Meilläpäin kävi juurikin tuollainen tapaus. Kaksi lasta, ei seksiä vuosiin, maatila ja mies jätti kaiken ja lähti nuoren miehen matkaan.

Apua! Joskus mietin juuri tätä...meillä töissä nuori mies ja on paljon tekemisissä hänen kanssaan. Tietää paljon enemmän meidän tilanasioista kuin minä jne. Joskus tosiaan ilkeyttäni mietin et josko...mut ei kai?!

 

Onko miehesi homo? Meilläpäin kävi juurikin tuollainen tapaus. Kaksi lasta, ei seksiä vuosiin, maatila ja mies jätti kaiken ja lähti nuoren miehen matkaan.

Apua! Joskus mietin juuri tätä...meillä töissä nuori mies ja on paljon tekemisissä hänen kanssaan. Tietää paljon enemmän meidän tilanasioista kuin minä jne. Joskus tosiaan ilkeyttäni mietin et josko...mut ei kai?!

Varmaan aika harvinaista mutta kyllä tuollaisiakin sattuu. Sekin perhe jonka tiedän niin ei ikinä olisi uskonut, nainen opettaja ja mies oikein sellainen äijä, ei millään tavalla homomainen. En vain ymmärrä miestä joka ei millään tasolla halua seksiä.

 

Mulle tulee nyt muutamia hajanaisia ajatuksia tästä mieleen.
Ensinäkin nuo sukupolvenvaihdokset on aina vaikeita, oli kyseessä maatila tai muu perheyritys. Varsinkin jos siihen liitty muutto työpaikalle, eli joko maatilalle tai yrityksen yhteydessä olevaan asuntoon. JOstainsyystä sen paikan tunteminen kodiksi on todella vaikeaa.
Itse olen asunu tässä tilalla...yli 9 vuotta (piti oikein laskea) mutta ei tä oikein koti silti vaan ole. Odotan, että saatais joskus rakennettua oma talo tai remontoitua tästä koti. Aluksi en moneen vuoteen osannut tehdä mitään muutoksia ja tunsin tarvetta selitellä jopa sitä, jos joulukuusi oli eri paikassa, kuin missä se oli aina ollu !
Minkä ikäisiä lapset on?
Meillä oli emakkosikala kun tähän tultiin ja mä hoisin sikalaa alusta saakka, vaikka lapset oli pieniä. Lapset oli aamuisin nukkumassa ja sitten muissa päivän hommissa ne oli sen vanhemman mukana, kumman työt oli sellaisia, että oli lapset helpompi ottaa mukaan. Silloin tosin vielä anoppikin asui naapurissa ja oli apuna lastenhoidossa. Mutta tuohon ulkopuolisuuden tunteeseen ei töihin osallistuminen kyllä auttanu yhtään. Tää vaan ei ole mun koti.
Mun mnielestä kaiken avain oli sen tajuaminen, että mun oloni ja eloni ei ole riippuvainen parisuhteesta. Me käytiin paljon terapiassa yhdessä, mutta mä luulen, että suurin apu oli sillä, että mä opin myös sisäistämään ajatuksen (jonka kyllä aina riidellessä miehelle huusin) että "luuletko sä tosiaan, että mun jokainen olo riippuu sinusta" Ei olekkaan miehen ja olosuhteiden vika, jos muo ottaa pähän, vaan minä olen minä ja minulla on minun tunteet ja ajatukset, joita voin ohjailla ihan itse siihen suuntaan kun minä haluan, miettimättä mitä mies haluaa minun tuntevan.

 

Varmaan aika harvinaista mutta kyllä tuollaisiakin sattuu. Sekin perhe jonka tiedän niin ei ikinä olisi uskonut, nainen opettaja ja mies oikein sellainen äijä, ei millään tavalla homomainen. En vain ymmärrä miestä joka ei millään tasolla halua seksiä.

Se, ettei seksiä ole kovin paljoa, ei tarkota ettei sitä millään tasolla halua. Meillä on suuret elämänmuutokset menossa ja ollaan henkisesti tällähetkellä pitkän tasitelun jälkeen hyvinkin lähellä toisiamme, mutta seksi, no, sitä on ehkä kerran kuussa ja se vanha himo on hävinny tyystin.
Sitä vaan on pakko hyväksyä, että elämässä on joskus tianteita, joissa muuta asiat menee ohi. Se varmaan tulee taas joskus, kun elämä muuttuu sellaiseksi, että on voimavaroja käytettäväksi seksiin, mutta nyt kun niitä ei ole, seksi on vaan seksiä, niin jotenkin vaan vaatis enemmän ja tahtoo sekin jäädä.
Mies kyllä usein puhuu siitä, että haluais haluta, mutta kun ei vaan jaksa kiinnostaa.

 

Varmaan aika harvinaista mutta kyllä tuollaisiakin sattuu. Sekin perhe jonka tiedän niin ei ikinä olisi uskonut, nainen opettaja ja mies oikein sellainen äijä, ei millään tavalla homomainen. En vain ymmärrä miestä joka ei millään tasolla halua seksiä.

Se, ettei seksiä ole kovin paljoa, ei tarkota ettei sitä millään tasolla halua. Meillä on suuret elämänmuutokset menossa ja ollaan henkisesti tällähetkellä pitkän tasitelun jälkeen hyvinkin lähellä toisiamme, mutta seksi, no, sitä on ehkä kerran kuussa ja se vanha himo on hävinny tyystin.
Sitä vaan on pakko hyväksyä, että elämässä on joskus tianteita, joissa muuta asiat menee ohi. Se varmaan tulee taas joskus, kun elämä muuttuu sellaiseksi, että on voimavaroja käytettäväksi seksiin, mutta nyt kun niitä ei ole, seksi on vaan seksiä, niin jotenkin vaan vaatis enemmän ja tahtoo sekin jäädä.
Mies kyllä usein puhuu siitä, että haluais haluta, mutta kun ei vaan jaksa kiinnostaa.

tuo on kyllä varmaankin todennäköisempi syy .. mutta kaikki on mahdollista. Minä olen kyllä sen ikäinen ja en ole ikinä seurustellut kolmea vuotta pidempään että ehkä siksi en ymmärrä miehiä jotka eivät halua seksiä

 

Naapuri pitäjäsä sattui just tuommoinen mies osoittautui homoksi tapaus.

Meillä on kauhea stressi raha-asioista ym eli varmaan suurin syy miks mies ei halua. Myös se et olen niin vittumainen ja aina vaan muistutan miten huonosti asiat ovat ja miten huonosti menee, pelkkää vastoinkäymistä ollut viime vuosi. Yritän olla kiva ja en muistuta noista mut ei sekään sit auta...tympäännyn ja olen mieluummin vittumainen niin en turhaan pety.

Tää on kasvinjalostustila ja paljon veden (kylmän) kanssa pelataan, on likaista ja multaista hommaa. En viitsi lapsia kovin pitkiksi aikaa viedä pölyiseen kellariin. Kesällä meidän homma on porukan ruokkiminen, tavaroiden kuskaaminen, myyntiinkin osallistun jos voin...

Ollaan asuttu tilan läheisyydessä kymmenisen vuotta ja töitä tehty appivanhempien mukana joten ei oel uutta homma mut tiettyhän se yllätti kumminkin...teet mitä teet mut kaikki on kiinni säästä loppu pelissä. yhdessä ollaan oltu 15 vuotta. Lapsia kolme ja iät alle 4v.

 

Hei, sä olet saanut tosi hyviä vinkkejä/vastauksia muilta. Haluan vielä muistuttaa, että se miten arvokkaaksi tunnet itsesi miehesi silmissä ei ole mikään ihmisyyden mitta! Sä olet erinomainen äiti ja ilmeisen hyvä taloudenhoitaja. =) Jos miehesi ei osaa arvostaa näitä ominaisuuksiasi, se on hänen ongelmansa eikä sinun!

 

Kyl hän mielestäni arvostaa sitä et hoidan lapset ja kodin... Ääh kait olen kehittänyt vaan omassa päässäni kärpäsestä härkäsen. Haluisin myös tukea häntä MEIDÄN yrityksessä. Yrityksessä jossa tunnen olevani vain nimi paperilla... Hän kyl aina sanoo et kerkeen vielä ja tiedän sen mut silti se tuntuu vaan pahalle...