Ei mitään annettavaa miehelle enää

[Joo]

Kyl hän mielestäni arvostaa sitä et hoidan lapset ja kodin... Ääh kait olen kehittänyt vaan omassa päässäni kärpäsestä härkäsen. Haluisin myös tukea häntä MEIDÄN yrityksessä. Yrityksessä jossa tunnen olevani vain nimi paperilla... Hän kyl aina sanoo et kerkeen vielä ja tiedän sen mut silti se tuntuu vaan pahalle...

Sähän tuet, kun mahdollistat sen että miehen lapset voi olla kotona. Voithan sä autella vaikka kirjanpidossa?

 

[Joo]

Kyl hän mielestäni arvostaa sitä et hoidan lapset ja kodin... Ääh kait olen kehittänyt vaan omassa päässäni kärpäsestä härkäsen. Haluisin myös tukea häntä MEIDÄN yrityksessä. Yrityksessä jossa tunnen olevani vain nimi paperilla... Hän kyl aina sanoo et kerkeen vielä ja tiedän sen mut silti se tuntuu vaan pahalle...

Jos sä olisit töissä jossain muussa paikassa, et sä sillonkaan hoitovapaalla tekis mitään yrityksen hyväks ja se ois ihan normaalia. Sen aika ois sit myöhemmin.

 

[LisaMarie]

Kyl hän mielestäni arvostaa sitä et hoidan lapset ja kodin... Ääh kait olen kehittänyt vaan omassa päässäni kärpäsestä härkäsen. Haluisin myös tukea häntä MEIDÄN yrityksessä. Yrityksessä jossa tunnen olevani vain nimi paperilla... Hän kyl aina sanoo et kerkeen vielä ja tiedän sen mut silti se tuntuu vaan pahalle...

Sinä tosiaan tulet, kun mahdollistat sen, että hän saa panostaa 100% työhän kodin seinien ulkopuolella.
Ehkä sä tosiaan olet onnistunut uskoettelemaan itsellesi tilanteeseen hiukan vääristyneen näkökulman :hug: Teillä on lapset vielä todella pieniä!
Olisiko siinä sitten järkeä, että työllistäisit yhden perhepäivähoitajan viemällä lapsesi jonkun muun hoitoon, päästäksesi osallistumaan tilan hoitoon? Miksi ei voi tehdä niin päin, että tarjoaa lapsille vapaan lapsuuden kotona ja työllistää jonkun tilan töihin tarvittaessa?

 

[nolla]

Mulla on vaan joku hemmetin kriisi omasta iästäni, riittämättömyydestä ym meneillään. Ehkä mä tartteisin tosiaan sitä paikkaa missä puhua. Mä taidan tosiaan olla se kaiken pahan alku ja juuri. Pitäs vaan osata arvostaa itteeni.

 

[LisaMarie]

Kyl hän mielestäni arvostaa sitä et hoidan lapset ja kodin... Ääh kait olen kehittänyt vaan omassa päässäni kärpäsestä härkäsen. Haluisin myös tukea häntä MEIDÄN yrityksessä. Yrityksessä jossa tunnen olevani vain nimi paperilla... Hän kyl aina sanoo et kerkeen vielä ja tiedän sen mut silti se tuntuu vaan pahalle...

Jos sä olisit töissä jossain muussa paikassa, et sä sillonkaan hoitovapaalla tekis mitään yrityksen hyväks ja se ois ihan normaalia. Sen aika ois sit myöhemmin.

Todella hyvä huomio!

 

[vieras]

En lukenut koko ketjua mutta tulee mieleen että miksi sun pitäisi osata samat työt kuin miehesi? Mun miehellä on ammatti mistä en mitään tajua ja kolleegoja pilvin pimen joiden kanssa asiat pähkäilee. Parhaan tuen se ongelmatilanteissa saa ehkä juuri kavereilta jotka tietää tuon homman. Lakkaa mököttämästä, enkä vähättele sun tilannetta. Sanotaan että kauneus on katsojan silmissä ja niin on pitkälti onnellisuuskin.

 

[nolla]

Painetta tekee myös anoppi joka on kyllä ihana ihminen mut niin uuttera ym. En koskaan koe olevani hänen veroinen, pääseväni hänen tasolle siihen miten paljon hän teki ja tekee tilan hyväksi. Koen et vaan laiskottelen kun en tee hommia, omat tyttäret on aina niin hyviä ja niillä on niin raskasta ym. Niitä autetaan ja voivotellaan. Ovat ihan normitöissä, isoja lapsia jne... Otan liikaa itteeni, tiedän.
Mulla vakipaikka kaupungissa josta olen ollut äitiys, ja hoitovapaalla mut aina käynyt tekee tuurauksia kun olen vain pystynyt. Lapset olleet muutaman kuukauden ikäisiä kun ekaa kertaa olen lähtenyt tekemään hommia. Tilalla autan niin paljon kuin pystyn, enemmänkin haluisin ja silti tuntuu etten riitä kellekkään

 

[LisaMarie]

Mulla on vaan joku hemmetin kriisi omasta iästäni, riittämättömyydestä ym meneillään. Ehkä mä tartteisin tosiaan sitä paikkaa missä puhua. Mä taidan tosiaan olla se kaiken pahan alku ja juuri. Pitäs vaan osata arvostaa itteeni.

Suosittelen sulle tätä kirjaa:
http://www.booknet.fi/tiedot.aspx?Tieto=1121822
Wayne W. Dyerin Hyväksy itsesi, uskalla elää.

 

[Joo]

Painetta tekee myös anoppi joka on kyllä ihana ihminen mut niin uuttera ym. En koskaan koe olevani hänen veroinen, pääseväni hänen tasolle siihen miten paljon hän teki ja tekee tilan hyväksi. Koen et vaan laiskottelen kun en tee hommia, omat tyttäret on aina niin hyviä ja niillä on niin raskasta ym. Niitä autetaan ja voivotellaan. Ovat ihan normitöissä, isoja lapsia jne... Otan liikaa itteeni, tiedän.
Mulla vakipaikka kaupungissa josta olen ollut äitiys, ja hoitovapaalla mut aina käynyt tekee tuurauksia kun olen vain pystynyt. Lapset olleet muutaman kuukauden ikäisiä kun ekaa kertaa olen lähtenyt tekemään hommia. Tilalla autan niin paljon kuin pystyn, enemmänkin haluisin ja silti tuntuu etten riitä kellekkään

Musta tuntuu että ongelma on siinä että sä et riitä itelles. Ei sun tarvii olla kaikessa yhtä hyvä tai parempi kun miehes, anoppis tai Hentun Liisa.

 

[vieras]

Sä oot liian tunnollinen ihminen. En tiedä miten sut sais tajuaan että nyt et ajattele anoppia saatikka sen "upeita" tyttäriä. Mullee anoppi sanoi suoraan että mitä sä tänne tulit. Jätin anopin sanomiset täysin omaan arvottomaan arvoonsa. Olet paljon aikaan saavempi kuin esim. minä, selvästikkin. Tee se mihin pystyt, haluat ja jätä näyttäminen pois. Elä itsellesi, lapsillesi ja miehellesi. Niille joille olet vastuussa onnellisuudesta, ulkopuolisista viis.

 

[vieras]

Mulla on vaan joku hemmetin kriisi omasta iästäni, riittämättömyydestä ym meneillään. Ehkä mä tartteisin tosiaan sitä paikkaa missä puhua. Mä taidan tosiaan olla se kaiken pahan alku ja juuri. Pitäs vaan osata arvostaa itteeni.

et sä pahan alku ja juuri ole mutta muuten varmasti tarviitkin. itsellä vähän sama että oma itsensä arvostus peilaantuu aikalailla miehen kautta.

 

[nolla]

Kiitos teille kaikille. Olo helpottui ees hetkellisesti.
Kirjan hommaan varmasti

 

[vieras]

Painetta tekee myös anoppi joka on kyllä ihana ihminen mut niin uuttera ym. En koskaan koe olevani hänen veroinen, pääseväni hänen tasolle siihen miten paljon hän teki ja tekee tilan hyväksi. Koen et vaan laiskottelen kun en tee hommia, omat tyttäret on aina niin hyviä ja niillä on niin raskasta ym. Niitä autetaan ja voivotellaan. Ovat ihan normitöissä, isoja lapsia jne... Otan liikaa itteeni, tiedän.
Mulla vakipaikka kaupungissa josta olen ollut äitiys, ja hoitovapaalla mut aina käynyt tekee tuurauksia kun olen vain pystynyt. Lapset olleet muutaman kuukauden ikäisiä kun ekaa kertaa olen lähtenyt tekemään hommia. Tilalla autan niin paljon kuin pystyn, enemmänkin haluisin ja silti tuntuu etten riitä kellekkään

Hei, ei se sun huonommuutta ole. Oma kokemus on ihan sama ja samoin on varmaan aika monella miniällä. Ei me koskaan voida olla yhtä hyviä kuin ne omat lapset... Vaikka objektiivisesti katsoen tehtäis enemmän työtä ja oltais paljon tiukemmalla kaikin tavoin.