Ei meinannu tulla itkulle loppua kun luin eilen loppuun Perhosen Lento-kirjan

Ja sitä ennen luin Enkeliveli-kirjan. Kyllä ne riipasee ja syvältä kun lapselle sattuu semmosta. Ei kirjaimistakaan meinaa saada selvää kun on itkusta sameat silmät :'(
Suosittelen kaikille jotka tykkäävät noista koskettavista tosikertomuksista!
Minut se ainaski sai arvostamaan omia lapsia enemmän kuin ennen. Ei tule mieleenkään alkaa pikkuasioista räyhäämään noille pienokaiselle.
 
"tiina"
Luin mm. tämän kirjan äitini kuoltua syöpään. Luin paljon elämäkertoja menetyksestä. Sai apua oman menetyksen käsittelemiseen. Muistan mm. tämän kirjan erityisesti. Äärettömän rankka asia.
 
[QUOTE="jeje";22262143]Perhosen lento, kertoiko se siitä leukemiaan kuolleesta tytöstä joka saattohoidettiin kotonaan? Mä olen myös lukenut sen vuosia sitten ja kyllähän se itketti.[/QUOTE]

Joo, siitä Ellen tytöstä kertoo, joka asui Rovaniemellä. Hänen äitin kirjoittama ja todella koskettava. Samoin se Enkeliveli, se kertoo kolmevuotiaan pojan tarinan sairastumisesta elämän loppuun asti:'(
 
[QUOTE="vieras";22263655]Onkohan mussa joku vika, kun kirjoitettu teksti ei ikinä saa mulle tippaa linssiin, oli aihe mikä tahansa...[/QUOTE]

Olekko ihan varma asiasta? Minä ainaski samaistun niin tosissaan kirjoihin ( varsinki tosisemmosiin ), että ne koskettaa ja syvältä.
Luitko esim. tuota Perhosen Lentoa? Tuntuu että eihän siinä VOI olla itkemättä..Tai sitten minä oon niin herkkis että itken kaikkia surullisia juttuja, varsinki lapsiin kohdistuvaa.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja mrs heinälato;22263693:
Olekko ihan varma asiasta? Minä ainaski samaistun niin tosissaan kirjoihin ( varsinki tosisemmosiin ), että ne koskettaa ja syvältä.
Luitko esim. tuota Perhosen Lentoa? Tuntuu että eihän siinä VOI olla itkemättä..Tai sitten minä oon niin herkkis että itken kaikkia surullisia juttuja, varsinki lapsiin kohdistuvaa.
Tuota en ole lukenut, mutta muita saman tyylisiä. Mä oon miettinyt, että onkohan mulla jotenkin puutteellinen mielikuvitus, kun kirjat ei sillä tavalla kosketa. TV ja elokuvat on sitten ihan eri juttu...
 
e
[QUOTE="vieras";22263727]Tuota en ole lukenut, mutta muita saman tyylisiä. Mä oon miettinyt, että onkohan mulla jotenkin puutteellinen mielikuvitus, kun kirjat ei sillä tavalla kosketa. TV ja elokuvat on sitten ihan eri juttu...[/QUOTE]

Mä en oo ikinä itkeny yhdenkään leffankaan takia. En oikein tajua sellasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mrs heinälato;22262085:
Ja sitä ennen luin Enkeliveli-kirjan. Kyllä ne riipasee ja syvältä kun lapselle sattuu semmosta. Ei kirjaimistakaan meinaa saada selvää kun on itkusta sameat silmät :'(
Suosittelen kaikille jotka tykkäävät noista koskettavista tosikertomuksista!
Minut se ainaski sai arvostamaan omia lapsia enemmän kuin ennen. Ei tule mieleenkään alkaa pikkuasioista räyhäämään noille pienokaiselle.
koitin jo hakea tuota kirjaa kirjaston sivuilta,se antoi 2 vaihtoehtoa,kumpihan se niistä siis on?
 

Yhteistyössä