K
Kata
Vieras
Auttakaa, hyvät plussalaiset.
En tiedä, miten suhtautua tähän asiaan. Lapsillani (1 v ja 5 v) on lähisukulainen, joka käy joulun ja syntymäpäivien lisäksi tapaamassa heitä noin 2 kertaa vuodessa. Välimatka ei ole esteenä, asumme samassa kaupungissa ja välimatkaa on noin kilometri. Ko. henkilö on uraa luova, sinkku naisihminen.
Ongelmana on se, että niinä harvoina kertoina, kun hän meillä käy, hänellä on lapsille hienot, kalliit lahjat. Jos vaatteita, tietenkin merkkivaatteita. Edes 5-vuotias ei niitä osaa arvostaa. Nyt hän on reissussa ja taas kyselee, että mitä lapset haluavat tuliaisiksi. En tiedä, miten sanon hänelle, että ei tarvitse tuoda mitään, vaan anna aikaa lapsille, käy heidän luonaan. 5-vuotias varmaan muistelisi kauan yhteistä reissua hampurilaisbaarissa, jätskillä tai puistossa. Tai leikkimistä. Hän kyseleekin joskus, että miksi ko. henkilö ei käy meillä. En voi sanoa muuta kuin, että töissä on varmaan kiirettä eikä hän ehdi. Eikä hän juuri koskaan kutsu meitä kylään luokseen. Edellisestä kerrasta on jo yli vuosi. Pääsiäisenä kävimme virpomassa ovella.
Minulla ei ole oma lehmä ojassa. En tarvitse hänestä lastenlikkaa. Ei hän ole koskaan ehdottanutkaan, että voisi hoitaa lapsia. Yhden kerran on, kun jouduin toisen lapsen kanssa lähtemään sairaalaan ja mies oli työmatkalla. Saan kyllä hoidettua lastenhoidon tarvittaessa muutenkin.
Miten sanoa hänelle asiasta, että ei vedä herneitä nenään? Vai unohdanko koko asian? Olen myös harmissaan siitä, että hän ei näe lasteni kasvamista. Hänellä ei ole muita näin lähisukua olevia lapsia ja kummilapsiakin taitaa olla vain yksi.
Kiitän jo etukäteen ihanista neuvoista!
En tiedä, miten suhtautua tähän asiaan. Lapsillani (1 v ja 5 v) on lähisukulainen, joka käy joulun ja syntymäpäivien lisäksi tapaamassa heitä noin 2 kertaa vuodessa. Välimatka ei ole esteenä, asumme samassa kaupungissa ja välimatkaa on noin kilometri. Ko. henkilö on uraa luova, sinkku naisihminen.
Ongelmana on se, että niinä harvoina kertoina, kun hän meillä käy, hänellä on lapsille hienot, kalliit lahjat. Jos vaatteita, tietenkin merkkivaatteita. Edes 5-vuotias ei niitä osaa arvostaa. Nyt hän on reissussa ja taas kyselee, että mitä lapset haluavat tuliaisiksi. En tiedä, miten sanon hänelle, että ei tarvitse tuoda mitään, vaan anna aikaa lapsille, käy heidän luonaan. 5-vuotias varmaan muistelisi kauan yhteistä reissua hampurilaisbaarissa, jätskillä tai puistossa. Tai leikkimistä. Hän kyseleekin joskus, että miksi ko. henkilö ei käy meillä. En voi sanoa muuta kuin, että töissä on varmaan kiirettä eikä hän ehdi. Eikä hän juuri koskaan kutsu meitä kylään luokseen. Edellisestä kerrasta on jo yli vuosi. Pääsiäisenä kävimme virpomassa ovella.
Minulla ei ole oma lehmä ojassa. En tarvitse hänestä lastenlikkaa. Ei hän ole koskaan ehdottanutkaan, että voisi hoitaa lapsia. Yhden kerran on, kun jouduin toisen lapsen kanssa lähtemään sairaalaan ja mies oli työmatkalla. Saan kyllä hoidettua lastenhoidon tarvittaessa muutenkin.
Miten sanoa hänelle asiasta, että ei vedä herneitä nenään? Vai unohdanko koko asian? Olen myös harmissaan siitä, että hän ei näe lasteni kasvamista. Hänellä ei ole muita näin lähisukua olevia lapsia ja kummilapsiakin taitaa olla vain yksi.
Kiitän jo etukäteen ihanista neuvoista!
Ja minä olin kovin onnellinen. Hän sanoi että nyt kun lapsi on isompi on paaljon helpompi puuhailla hänen kanssaan. Kyse ei ole siitä etteikö hän olisi osannut (lastenhoitaja). Ja tottahan se on isomman kanssa on paljon helpompaa, kertoo jo itse mitä haluaa ja mitä ei...
