ei kuulunut sydänäänet...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiti"

Vieras
No okei viikkoja on vasta 10, mutta kaikki elävät lapseni olen ekaa kertaa kuullut ultrassa 10 viikolla ja 2 jopa jo viikolla 9.

Takana 4 keskenmenoa, onko tämä nyt sitten viides. Keskenmenojen jälkeen on kyllä syntynyt yksi terve lapsi, eli 4 keksenmenoa tulivat peräkkäin. ne 5-7 viikkojen keskenmenot eivät tuottaneet niin tuskaa kuin yksi rv 9-10 keskenmennyt, taasko?

Ultran sain vasta viikon päähän ja tuntuu että pää hajoo. Mitenkä tässä pitäisi ajatella ja olla. Onko nyt vain niin että istukka on edessä vai kannanko taas kuollutta alkua. Viimeksi lääkärin mokasta kannoin kuollutta "alkuani" 2 viikkoa vielä tiedon jälkeen ennen kuin luonnollinen tyhjennys alkoi.

Millä sitä nyt viikoksi rauhottuisi ja koittaisi ajatella parasta? en minä osaa, on olo että pitäs vaan luovuttaa. Jos nyt ei onnistu, niin multa katkastaa piuhat, omasta tahdosta. En jaksaisi enää yhtään raskautta.
 
Mulla kuului ekasta sydänäänet hyvin. :)

Kundista ei millään. Ekan kerran ne saatiin kuuluville joskus rv 17 neuvolassa (sitä ennen olin kyllä saanut ne kuuluviin kotidopplerilla itse, neuvolassa ei koskaan). Sama rata jatkui loppuun saakka, ihan viime metreillä vielä niitä sai metsästää..

Rasvaa on, mutta ei nyt niin TUHOTTOMAN paljon. Istukka oli edessä ja ipana vissiin jotenkin vikkelä. :D Niin. Ja lääkärin sanojen mukaan ne neuvolan laitteet on kotidopplereita heikompia (ainakin meillä), joten siksipä kävi usein niin, että kotona sain kuuluviin helposti, neuvolassa sai hakea ja hakea. Kaksi kertaa taisi lopulta tuon raskauden aikana käydä niin, ettei metsästämälläkään saatu neuvolassa niitä kuuluviin, vaikka edellisellä kerralla oli jo saatu.

Eihän se sinänsä kivaa ollut, varsinkaan tuossa alussa. Mutta onneksi tuo samainen kundi alkoi potkia joskus rv 14, joten enpä ollut huolissani, kun sydänäänettömyydestä huolimatta tunsin liikkeitä. Ylimääräisiä ultria en tarvinnut/saanut, koska tunsin liikkeet. Menin sitten vain parin päivän päästä uusiksi ja yleensä sitten toisena päivänä ne taas kuului (välillä jopa helpostikin).
 
Mulla on siis aina kasvanut kohtu alusta asti ulos päin =) siis hyvin edessä sijaitsee minun kohtuni jonka takia kaikki äänet ovat varmasti kuuluneet niin ajoissa. Mutta nyt varmaan tuli myös vanhat muistot elävänä mieleen, viikkoja samanverran, mutta olin aika oireeton ja pääsin onneksi heti ultraan, missä selvisi että pienen sydän oli pettänyt...mutta ei voi mitään aivoille ja tunteille, pakosti puskee ajatus että sama edessä taas...
 
Mulla 5 keskenmenoa takana, eikä yhtään lasta. Viikolla 9+ ei kuulunut dopplerilla sydänäänet, mutta 12+ näkyi elävä sikiö ultrassa. Nyt viikkoja 33.

Ai niin, ja istukka on takana.
 
Viimeksi muokattu:
Maksan siis itse tämän ultran rv 11 on silloin, varasin myös kunnan maksaman, mutta vasta rv 13. Ei tälläistä pelkoa ollut istutettu minuun ennen noita keskenmenoja, kaksi ekaa raskautta ei niin osannut pelottaa. Nyt on lähipiirissäkin tapahtunut kaikkea raskauksissa ja itsellä nuo niin sitä vaan aattelee hölmönä hormooneissaan aina sitä pahinta.
 
tsemppiä aapeelle, toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin :) Tosiaan ei vielä kannata huolestua,viikkoja on niin vähän.
Itsellä on ollut 1 keskenmeno ja kaksi normaalia synnytystä.Nyt huomenna olen sitten menossa ultraan ja rv 7+2 :)
 
Ymmärrän huolesi, itse menin innoissani ultraan rv12+5 ja sikiö olikin hiljan kuollut. En enää ikinä halua kokea sitä tuskaa siksi en uutta raskautta edes suunnittele.
Mutta, tuo ei vielä ole huolestuttavaa ettei äänet kuulu. Tsemppiä :)
 
Ne on ne muistot raskaasta kokemuksesta, on vaikea luottaa että kaikki on hyvin, kuitenkin on pakko nyt olla ajattelematta tämä viikko. Yritin saada aikaa tämän viikon puolelle johonkin, ei mistään...pakko odottaa.
 
Tsemppiä piinaavaan odotteluun! Itsekin olen 4 keskenmenoa peräkkäin kokenut, kolme niistä rv 10-12. Tuo odottelu ja epätietoisuus on just vaikeinta :( Koita silti jaksaa päivä kerrallaan odottaa. Toivotaan parasta ja että saat ultrassa hyviä uutisia!! Kyllä se itsestäkin epäuskoiselta tuntui kun noiden keskenmenojen jälkeinen raskaus onnistuikin, tosin ei alun ongelmitta sekään. Mutta päivät oli piinaavia kun koko ajan se keskenmenon pelko kummitteli taka-alalla...
 
oireet häviää, mää valmistaudun kuulemaan vain pahimman viikon päästä. Iloinen yllätys on jos onnistuisikin. Maanantaina aloin jo ihmettelemään itseäni, mutta aattelin että helpompi päivä. Eilen oli paha olo, mutta tais olla jännitystä. Tänään ei mitään, tissit ovat alkaneet muuttua normaaleiksi saakelin kipeistä, turvotus oli tipotiessään aamulla, eikä oksettanut, ei väsytä, vain masentaa.

Se oli viimeinen yritys, minulla on itselläni 3 lasta, mutta nykyisellä miehelläni vain 1 ja se on siis meidän yhteinen, hän haluaisi ison perheen, mutta minun mielenterveyteni on mennyttä jos joutuisin vielä kerrankin tämän eteen, jättäköön ja hankkikoon vaikka uuden vaimokkeen, minusta ei ole enää tähän enkä aio itseäni enempää rääkätä.

Ikää minulla on muutaman vuoden alle 30 joten ei tämän iästäkään pitäisi johtua, huono kasvualusta ja niin saastanen olo taas, epäonnistunut naisena =( ...
 
Ihanaa, onnea hyvistä uutisista :) Toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin hyvin. Hyvinhän noita viikkoja jo on, kaikki sujuu varmasti hyvin. Yritä nauttia, vaikka tiedänkin, että se on keskenmenoja kokeneelle vaikeaa...
 

Yhteistyössä