Ei kestä kohta meidän perhe enää tällaista elämää :(

[Kiltti äiti]

On niin surullinen olo ja itken sisään päin. Taas yksi viikonloppu takana ilman mitään yhteistä tekemistä perheen kera. Ei yhdessä miehen kanssa eikä perheenä. Ehdotin esim. uimahallissa käyntiä, mutta ei. Kylpylää, makkaranpaistoa metsänuotiolla, mutta ei sekään kelpaa. Mies ehotti elokuvissa käyntiä yhdessä lapsen kanssa - ilman minua. Yhteistä aikaa meillä ei ole vielä ollut kun ei ole tukiverkkoa. Ystävät ovat kaikonneet opiskelujen jälkeen. Itse jäin vieralle paikkakunnalle töihin. Viikonloput olen vain yksin. Teen vain kotitöitä ja istun koneella. Tätä samaa joka viikko. Olen kohta neljäkymmppinen ja elämä pitäisi olla parhaimmillaan. Olen kateellinen niille, jotka tekevät perheenä juttuja yhdessä.

 

[poopi]

Miksei mies olisi ottanut sinua leffaan mukaan?

 

[JaJa]

siis miksi sä et mennyt sinne elokuviin? mieskö ei halunnut sua mukaan?

 

[Kiltti äiti]

Minä en halua elokuviin katsomaan lasten elokuvaa. Haluaisin yhdessä "tekemistä" en mykkänä istumista. Telkkari pauhaa muutenkin jatkuvasti kotona.

 

[Sangria]

meillä ihan samaa, istun koneella ja olen aina yksin lasten kanssa, miestä ei kiinnosta tehä perheenä yhdessä yhtään mitään. eroa olen harkinnu jo kauan, mutta en vain saa aikaiseksi..

 

[4 mutsi]

Voi surkeus mikä fiilis siellä sinulla!

Nyt on sitten vaihtoehtoina mielestäni se, että et jää odottamaan, että mies lähtee tekemisiin mukaan. Nauti sinä lapsista ja tekemisestä. Ehkä se mieskin herää sieltä sitten, kun huomaa, että onkin itekseen (vai liekö nauttii siitä sitten vaan?). Itsekin olen "vieraalle paikkakunnalle" muuttanut ja voi jessus ku jossain vaiheessa iski se -masis-. En tuntenut ketään ja siinä se elämä sitten oli.
Uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeea aikuisena, eteenkin kotiäitinä. Täällä ainakin minä "istuin" itekseni puistoissa, ei sillä muita äitejä ollut. Tai sitten laita mies menemään lasten kanssa leffaan keskenään ja koita nauttia omasta ajasta vaikka kummempaa et tekisikään.
Meillä mies on aktiivinen jos niin voi sanoa, mutta silti noi ihan samat fiilikset iskee aika ajoin ja mitääään ei yhdessä tehä. Usein minulle riittää yhdessä kaupassa käyminenkin, ei se sen kummempaa vaadi.
Miten olis yhteinen leffailta? Joku suomalainen leffa jota lapsetkin voivat katsoa tai niin (jos mahd) että lapsille oma ja aikuisille oma?
Meillä lapset rakastaa kun kattellaan yhessä ja heillä oma "picnic" olohuoneen lattialla.

Moni asia helpottaa, kun niitä käy ite hiukka läpi. Vaikka mies nyt joskus osallistuisikin se ei välttämättä helpota silti sinun oloasi. Elämääsi voit muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tietenkin elämärealiteetit pitää hyväksyä (jos ei oo sukulaisia lähellä auttamassa yms). Lapsille vois ettiä mukavan hoitajan? Ammattikouluihin ilmoitus esim.?
Silleen saisitte omaa aikaa ilman lapsia? Mieti millainen muutos helpottaisi..?

Paljon jaksamista täältä sinulle lähetän!

-neljän mutsi

 

["vieras"]

Ne lastenelokuvat on muuten aikuisillekin ihan kivoja. Ja sit jälkeenpäin voi keskustella elokuvasta. Poppareita jne. elämys ja hauskaa. Jostainhan se yhteinen tekeminen lähtee, miksei vaikka elokuvista?

 

[Kiltti äiti]

Kiitos neljän mutsi . Olen itse vaativassa työssä ja aseman myötä on todallakin vielä ne "parhaimmatkin" ystävät kaikonneet. Olen niin tavallinen kuin olla voi, mutta tuntuu että tuo työtilanteenikin on jonkilaista kateutta saanut aikaan ja yksinäisempi olen vielä enemmänkin. Työkaverit ovat käytännössä niitä ainuita "ystäviä" nykyisin. Siksi haluaisin tehdä perheen kanssakin kivoja juttuja kun niitä ei voi tehdä ystävienkään kanssa. Olen vielä vanhana saanut tuon ainokaisen, niin samanikäisten äitikavereitakaan ei ole . Lähden varmaan taas kohta yksin lenkille, joka on ainoa ilo minun arjessa ja pyhässä.

 

[JaJa]

Minä en halua elokuviin katsomaan lasten elokuvaa. Haluaisin yhdessä "tekemistä" en mykkänä istumista. Telkkari pauhaa muutenkin jatkuvasti kotona.

onhan tuokin yhdessä tekemistä. elokuvan jälkeen olisitte voinu käydä yhdessä vaikka hampurilaisilla..

 

["ansu"]

Viikonloppu eroaa arkipäivästä siten että odotan puoli päivää hiljaisuudessa että mies herää että voin alkaa siivoomaan, laittamaan ruokaa yms. Lapsen kanssa juuri lenkiltä tultiin ja se jäi vaunuun nukkumaan. Jos ehdotan jotain vaihtelua, mies suostuu hetken katsomaan lasta että käyn tekemässä jotain yksin... Aivan sellainen olo on että olemme vain jarruna hänen elämässään.

 

[_____]

Olen itse vaativassa työssä ja aseman myötä on todallakin vielä ne "parhaimmatkin" ystävät kaikonneet. Olen niin tavallinen kuin olla voi, mutta tuntuu että tuo työtilanteenikin on jonkilaista kateutta saanut aikaan ja yksinäisempi olen vielä enemmänkin. Työkaverit ovat käytännössä niitä ainuita "ystäviä" nykyisin.

Jos sulla on aikaa viettää koneella, niin kokeile hankkia samanhenkisiä meilikavereita. Sekin vois jo olla kiva lisä arkeen.

 

[Kiltti äiti]

Jos sulla on aikaa viettää koneella, niin kokeile hankkia samanhenkisiä meilikavereita. Sekin vois jo olla kiva lisä arkeen.

Aikaa on kun aina kotona olen viikonloput ja illat. Yksi lapsi vain meidän perheessä.

 

[peili]

Mun mielestä sä oot ihan yhtä hankala nyt kun miehesi. Hän ehdotti yhdessä tekemistä, elokuvia. Sinä kieltäydyit.
Teet siis tiedostamatta ihan samaa kuin miehesi.
Kyllä mä katson, että elokuvat on yhdessä tekemistä, me mennään usein senjälkeen pitsalle kaikki ja jutellaan elokuvasta. Ne lasten elokuvat on ihan hauskoja.

 

["hankey"]

[QUOTE="vieras";23454532]Ne lastenelokuvat on muuten aikuisillekin ihan kivoja. Ja sit jälkeenpäin voi keskustella elokuvasta. Poppareita jne. elämys ja hauskaa. Jostainhan se yhteinen tekeminen lähtee, miksei vaikka elokuvista?[/QUOTE]

Parempia ne lasten elokuvat on kuin suurin osa aikuisten elokuvista.

 

[näin]

Mun mielestä sä oot ihan yhtä hankala nyt kun miehesi. Hän ehdotti yhdessä tekemistä, elokuvia. Sinä kieltäydyit.
Teet siis tiedostamatta ihan samaa kuin miehesi.
Kyllä mä katson, että elokuvat on yhdessä tekemistä, me mennään usein senjälkeen pitsalle kaikki ja jutellaan elokuvasta. Ne lasten elokuvat on ihan hauskoja.

Mä olen samaa mieltä kun ylläolevan tekstin kirjoittaja. Miksi ei olisi voinut mennä leffaan? Sopia vaikka että tänä viikonloppuna leffaan ja ens viikonloppuna uimaan. Miksi juuri sinun valintasi olisi ollut se oikea?

 

["vieras"]

Meillä ei perhe myöskään tee yhdessä mitään. Mies ei ole koskaan kotona ja mä hoidon lapsia yhksin päivästä toiseen. Olen niin masentunut, että välillä tuntuu etten jaksa enää elää.

Avioero tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, kun miestä ei kerta kaikkiaan kiinnosta perhe-elämä ollenkaan.

 

["vieras"]

Jos et ole lähdössä elokuviin muiden kanssa, niin miksi miehen pitäisi lähteä uimahalliin teidän kanssa? Toiselta on vaikea vaatia sen enempää kuin itsekään on valmis tekemään.

 

[ööööö]

no olisit nyt vaan menny kattomaan sitä lasten elokuvaa! jos kerta halusit yhteistä tekemistä perheenä? ni pitäskö lapsen kattoa aikuisten elokuvaa että äitillekkin kelpaa? vai halusit miehen kanssa kahdestaan?

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Minunkin mielestä outoa ettei voi sinne leffaan edes joskus lähteä? Ja sen jälkeen syömään niin onhan se yhdessä tekemistä. Tuskin te leffassa joka viikonloppu kävisitte niin ei nyt vaan hirveä kärsimys olisi.. Itse tykkään lastenkin leffoista niin ihan mielellään lähtisin ja odotankin sitä että oma lapsi vähän kasvaa niin päästään niitä sitten katsomaan =)

Mutta tosiaan ei kai se kumma jos mies ei suostu sinun haluamiin juttuihin kun itsekin olet yhtä itsepäinen tuossa leffaan menossa?

Ettekö te koskaan ulkoile yhdessä? Tai käy kylässä koko perheen voimin? Tai matkustele jonnekin?

 

["Miu"]

Minä sain miehen innostumaan yhdessä tekemisestä ihan vaivihkaa...
Ei ole koskaan ollut oikein innostunut muusta kun telkkarin katsomisesta viikonloppuisin, mutta nyt kun meillä lapsi jo sen ikäinen että kaipaa tekemistä koko ajan, niin se ei enää toimi.
Ruvettiin pojan kanssa kahdestaan keksimään kaikkea puuhaa - uimista, retkiä lähimetsiin, autoreissuja lähikaupunkeihin, grillijuhlia takapihalla (talvella) ym. Ja pikku hiljaa kun huomasi miten lapsikin niistä innostui ja puhui koko ajan vaan miten hauskaa äitin kanssa oli, alkoi mieskin vaan ilmaantua mukaan.
En siis viitsinyt komentaa aikuista miestä enkä nalkuttaa koko ajan asiasta, vaan pikkuhiljaa itse innostui tulemaan mukaan. Miestehän pitää kaikessa antaa ymmärtää, että tekevät jotain ihan vaan omasta tahdosta, ei siksi kun käsketään

 

[Anatolia]

Sinun miehesi ehdotti yhteiseksi tekemiseksi sitä elokuvaa. Se ei kelvannut. Oli sun valintasi olla tekemättä mitään yhdessä tänä viikonloppuna.

Makkaranpaisto metsänuotiolla...no joo, kuulostaa idylliseltä mutta meidän perheessä se olisi teennäistä. Meidän yhteiset tekemiset on ihan perusarkea: siivotaan yhdessä, kokataan yhdessä, käydään kaupassa yhdessä, katsotaan yhdessä elokuvaa, jne. Joskus käydään ulkona syömässä, joskus vieraillaan ystäväperheen luona, joskus lähdetään kävelylle. Ei aseteta paineita sille, että yhteisen tekemisen pitäisi olla jotain spesiaalia. Suhteen ja perheen pitää kestää sitä tavallista arkea, ilman että ollaan heti eroamassa.

 

[bdt]

On niin surullinen olo ja itken sisään päin. Taas yksi viikonloppu takana ilman mitään yhteistä tekemistä perheen kera. Ei yhdessä miehen kanssa eikä perheenä. Ehdotin esim. uimahallissa käyntiä, mutta ei. Kylpylää, makkaranpaistoa metsänuotiolla, mutta ei sekään kelpaa. Mies ehotti elokuvissa käyntiä yhdessä lapsen kanssa - ilman minua. Yhteistä aikaa meillä ei ole vielä ollut kun ei ole tukiverkkoa. Ystävät ovat kaikonneet opiskelujen jälkeen. Itse jäin vieralle paikkakunnalle töihin. Viikonloput olen vain yksin. Teen vain kotitöitä ja istun koneella. Tätä samaa joka viikko. Olen kohta neljäkymmppinen ja elämä pitäisi olla parhaimmillaan. Olen kateellinen niille, jotka tekevät perheenä juttuja yhdessä.

Meillä on ollut usein noin ja johtuu miehen työstä joka sisältää paljon matkustamista ja mies tarvii lepoa jo aikaerojenkin vuoksi. Aikani loukkaannuin, mutta koska muutenkin olimme pienten lasten kanssa paljon keskenään ilman isän läsnäoloa, me tehtii niitä juttuja mitä haluttiin. Lähdettiin ulos ja uimahalliin, grillaamaan, puistoihin ihan muina henkilöinä. kyllä se mieskin sitten tuli mukaan kun oli levännyt ja huomasi että kotona on liian hiljaista.
Ymmärrään pettymyksen, mutta ihmiset ovat erilaisia, väsyneitä ja mietteliäitä eri aikaan. On tietysti valtavan kiva puuhata perheenä kaikkea yhdessä, mutta eikös se perustu vapaa-ehtoisuuteen. Minusta sekin että ehdottaa leffaa yhdessä lapsen kanssa on ok, ota sinä vaikka sitä omaa aikaa. Löydä omia ystäviä. Yritä löytää kiinnostava työ jossa tapaat ihmisiä, koska selvästi kaipaat sosiaalisia kontakteja. Älä odota miehen ratkaisevan näitä ongelmia. Tämä siis ei millään ilkeydellä.
Häntä pystyy nainen, tartu toimeen, kyllä se mieskin tajuaa. Anna tilaa myös miehen ololle ja jos haluaa olla rauhassa niin anna olla. Älä liikaa vilkuile mitä muut tekevät, ei se tarkoita että teidänkin pitäisi elää juuri niin.

 

[Slummien miljoonitär]

Minä en halua elokuviin katsomaan lasten elokuvaa. Haluaisin yhdessä "tekemistä" en mykkänä istumista. Telkkari pauhaa muutenkin jatkuvasti kotona.

No oisit vaan mennyt katsomaan leffaa ja sen jälkeen olisitte menneet syömään yms. En tiiä missäpäin asut mut me käydään kerran kuussa SelloRexissä katsomassa leffa, sit käydään keilaamassa ja sen jälkeen syömään. Mukavaa yhdessä oloa joko koko perheenä tai sit niin että toinen vanhempi ja esikoinen kahdestaan.