Ei kestä hermot tuon 1 v:n kanssa :/

["pöllö"]

Paremmin meillä sujuu tuon 3 vuotiaan kanssa, mutta voi taivas tuota 1 vuotiasta poitsua! Draamaa, draamaa.. tekee miljoona kertaa päivässä sen, että kun olen laskemassa maahan niin oikein heittäytyy selälleen ja alkaa karjumaan pää punaisena. Tai jos sattumalta ei halua olla sylissä niin menee veltoksi, nostaa kädet ilmaan tai muuten vaan pyörii ja sitten taas lattialla huutaa. :/
Sanokaa että milloin tämä loppuu? Ei esikoinen ollut koskaan tommonen vauvana. Tai sitten aika kultaa muistot.

 

[KiiajaVille]

ei se lopu.. Opettele vaan elämään "draaman" kanssa

 

["Kaisa"]

Mä taas mietin et milloin tämä kiipeilyvimma laantuu.. Neiti lähti kävelemään 10kk iässä, kiipeilun aloitti 11kk iässä nyt on ikää 1v4kk ja edelleen kiipeillään. Ehkä vähän on nyt rauhoittunu, mut ku silmä välttää ni jo ollaan kiipeämässä ja mennään niin korkealle ku vain päästään

 

[esikon äiti]

Hahaha, anteeksi. Kuulostaa ihan samalta kuin meidän 1v. Ensin mangutaan kauheena syliin, sitten kun pääsee niin haluaakin heti pois, ja taktiikka on kanssa toi sama "kädet ylös ja veteläks" ja sitten hää liukuu mun jalkojen välistä lattialle tai jotain. Sitten siellä maassa pitää alkaa huutaa uudestaan ja puoliväkisin kiivetä takas syliin. Sama juttu jos kaipaa huomiota ja mä oon esim. tekemässä ruokaa, niin oikein tahallaan taapertaa mun eteen ja pyllähtää (joka ei normaalisti menoa haittaa), jonka jälkeen huudetaan kuin ois sattunut eniten ikinä se pelkkä pyllähdys. Ja isihän ei lohduttajaksi kelpaa, vain minä vaikka mikä olisi kesken.

Suurimman osan aikaa mua naurattaa toi pöllöily, mut kyllä mullakin välillä menee hermo. Silloin sanon vaan tiukasti että nyt ei auta, äidillä on tekemistä. Tietenkin jos oikeasti kaatuis tai muuten satuttais itsensä niin lohduttaisin vaikka mikä ois kesken, mutta tollasen huomionhakukiukuttelun voi kyllä mielestäni välillä vaan sivuuttaa kylmästi.

 

["pöllö"]

Luojan kiitos meillä ei ole tuota kiipeilyintoa. Muutenkin varovainen lähtemään liikkeelle. Vasta uskalsi seisoa itsekseen lattialla ilman tukea.

 

["vieras"]

Eipä se lapsen perustemperamentti paljoa muutu. Jotain hienosäätöä voi tulla, ja iän myötä puhumalla saa asioita paremmin perille. Mutta turha odottaa, että draamakuningatar muuttuisi kesyksi nallukaksi. No way!

 

["pöllö"]

Hahaha, anteeksi. Kuulostaa ihan samalta kuin meidän 1v. Ensin mangutaan kauheena syliin, sitten kun pääsee niin haluaakin heti pois, ja taktiikka on kanssa toi sama "kädet ylös ja veteläks" ja sitten hää liukuu mun jalkojen välistä lattialle tai jotain. Sitten siellä maassa pitää alkaa huutaa uudestaan ja puoliväkisin kiivetä takas syliin. Sama juttu jos kaipaa huomiota ja mä oon esim. tekemässä ruokaa, niin oikein tahallaan taapertaa mun eteen ja pyllähtää (joka ei normaalisti menoa haittaa), jonka jälkeen huudetaan kuin ois sattunut eniten ikinä se pelkkä pyllähdys. Ja isihän ei lohduttajaksi kelpaa, vain minä vaikka mikä olisi kesken.

Suurimman osan aikaa mua naurattaa toi pöllöily, mut kyllä mullakin välillä menee hermo. Silloin sanon vaan tiukasti että nyt ei auta, äidillä on tekemistä. Tietenkin jos oikeasti kaatuis tai muuten satuttais itsensä niin lohduttaisin vaikka mikä ois kesken, mutta tollasen huomionhakukiukuttelun voi kyllä mielestäni välillä vaan sivuuttaa kylmästi.

Kyllä mullakin on pakko välillä jättää huomiotta koko huuto, kun kuiten esikoinenki kaipaa vielä apua ja huomiota. Pahimmassa tapauksessa kumpiki karjuu jostakin syystä. Esim tänään kun pistin pyykkiä kuivumaan niin 3 v halus antaa halin veljelle joka tietty yritti minun tykö pakoon ja väisteli isosiskoa, ja siitä tuli huuto kun ei päässyt ja sisko huusi kun ei saanut annettua halia. Siinä tuli vähän semmonen olo että ei tienny itkeäkkö vai nauraa

 

[KiiajaVille]

Meillä on nyt 5v poika. Hän on hyvin tempperamenttinen oli jo vauvana ja siis edelleen.
Hän lähti kävelemään 11kk iässä ja heti sen perään keksi sen että juosten pääse paljon nopeampaa. Siitä lähtien on vauthia piisannut.
Onneksi vain kerran on pitänyt käydä ensiavussa käydä liimaamassa huulta kun hampaat tuli alahuulen läpi kaatuessa.
Harrastuksina on nyt uinti ja jalkapallo. Eli hänen energiansa on vaan kanavoitava oikeisiin paikkoihin, tai muuten kotona hypittäisiin sohvalla.

Meidän 2,5v tyttö taas on ylirauhallinen, olltu sitä myöskin vauvasta lähtien. "ei noin helppoa vauvaa voi ollakkaan" -oli normaalit kommentit hänestä. Alta 2v ei ollut mitenkään outoa että hän käyskenteli puistossa omia teitään ja heittäytyi välillä selälleen maahan jatkaakseen taas kohta matkaansa. Keskittyy nykyään äärettömän hyvin, jaksaa mm. tehdä samaa palapeliä uudestaan ja uudestaan parinkin tunnin ajan.

Mikä on siis pointtin
a.. no tietenkin se että ottakaa ne lasten persoonallisuudet huomioon, ei niistä "häiritsevistäkään" ominaisuuksista tarvitse päästä "eroon".
Jos on draamaa niin on draamaa, tai jos haluaa kiipeillä niin anna hyvänen aika kiipeillä. Tee vaan se kiipeily niin turvalliseksi ettei tarvitse olla huolissaan ja ole iloinen siitä että hän on motorisesti lahjakas.

Pultaa mm. kirjahyllyt seinään kiinni niin ei pääse kaatumaan jos sinne päättää kiivetä.

 

[leijona76]

[QUOTE="Kaisa";23558113]Mä taas mietin et milloin tämä kiipeilyvimma laantuu.. Neiti lähti kävelemään 10kk iässä, kiipeilun aloitti 11kk iässä nyt on ikää 1v4kk ja edelleen kiipeillään. Ehkä vähän on nyt rauhoittunu, mut ku silmä välttää ni jo ollaan kiipeämässä ja mennään niin korkealle ku vain päästään[/QUOTE]

Noh...miulla on 3v5kk ja enää se ei pahemmin kiipeile. Mut kyllä vielä 2v sitä teki kokoajan. Alotti siinä 10kk kun meni tukia pitkin napakasti ni ylöspäin myös.

 

[KiiajaVille]

Meidän 1v osaa myös tuon "draaman" jos ei saa mitä haluaa istuu lattialla ja "lyö" katensä lattiaan ja on silleen kokonaan jalkojensa välillä. Vähän niinkuin kun yrittää venytellä jalat levällään lattialla ja siitä taivuttaa suoraan eteenpäin.. Josko selviäis näin selittämällä tämä asento.

 

[heineken]

tutlta kuullosta, meidän 1 v masentuu kun isoveljeä sylitellään tai ei saa haluamaansa. ¨menee siis maahan mahalleen makaamaan pää lattiaan. ja siinä huutaa vetelänä.

 

["vieras"]

Voi ei se lopu, mutta muuttaa muotoaan. Meillä toisinpäin, esikoinen hieman haastava... Nyt 7-vuotiaana on alkeellista kiukunhallintaa (lue: ei vedä pultteja ihan kaikesta), mutta kun suuttuu, ovet paukkuu, huuto raikaa, musa soi. Hyvää valmistautumista murrosikään

Liikkumisen tarve on suurinpiirtein niin, että 2/3 päivästä pitää olla rivakassa liikkeessä. Harrastuksia ja liikuntaa vaan niin on onnellinen.