Ei keksi edes otsikkoa.

[vieras]

Olen niin käpynä ja ärsyyntynyt. Pinnaa kiristää päivä päivältä vaan enemmän. Mikään ei kelpaa. Miehen hengityskin ärsyttää. Esikoisen pienempikin vastaan laittaminen saa kiehumaan yli laitojen. Sitten voiskin vollottaa vuolaasti.

Olen ollut rv 20 lähtien sairaslomalla supistusten vuoksi.

Noin kuukausi sitten alkoi kauheat kipeät reisi-peppu repimiset ja poltot.
Jotka vaan lisääntynyt päivä päivältä.

Pari viikkoa ollut vatsa aivan ylitoiminnassa. Vessassa saa ravata isolla hädällä parhaimmillaan 6kertaa päivässä. Oksennuskin on tullut kertaalleen.

Viimeiset kolme päivää vatsa ollut joko ripulilla tai muuten vaan löysällä.

Pari yötä sitten herään todella kipeisiin selkä-ja alavatsa polttoihin. Ajattelin että nyt tuli lähtö. Kuitenkin rauhottuivat suolen tyhejnnyksen päätteeksi.
Seuraavan aamuna sama juttu. Kipeät poltot ja tyhjennys.

Eilen meni päivä supistellessa. Ja vatsan toimiessa.

Viime yönä taas kipeät poltot. Aamulla iskee kauhea turvotus.

Nyt supistelee, ei supistele, supistelee, ei supistele.

Väsyttää ihan helkkaristi. Olo täysin vetämätön.


Tekis mieli vaan itkee ja heittää hanskat tiskiin.



Olisin paljon ennemmin odottanut kaksi viikkoa yli ja mennyt käynnistykseen niinkuin esikoisesta mutta OIREETTOMANA ja LEVÄNNEENÄ!!

Tää syö kyllä voimia. Kun ei saa edes öitä nukuttua.
Ja kaikki aivan turhaan!!

Soutaa - huopaa - soutaa - huopaa. Prkl!!


ps. Anteeksi vain herkkänahkaisimmat.



Terv. rv 37+5

 

[hui]

Itse kärsin raskauden puolivälistä asti järjettömistä liitoskivuista. Viimeiset 8 viikkoa oli tuskallisimmat. Sängystä ei päässyt ylös ilman itkua. Pillusta kuului kävellessä hirveä napsunta kun lantion seudun rustot vaan napsuivat.

 

[ap]

Itse kärsin raskauden puolivälistä asti järjettömistä liitoskivuista. Viimeiset 8 viikkoa oli tuskallisimmat. Sängystä ei päässyt ylös ilman itkua. Pillusta kuului kävellessä hirveä napsunta kun lantion seudun rustot vaan napsuivat.

kun oliskin vaan liitoskipuja. :/

ottaisin ne paljon mielummin.

 

[vieras]

:/ kurjaahan tuo on.

mut eii muuta kun rutkasti tsemppiä loppuun.

 

[äimä]

vauvalla lyhyt napanuora (ei näy ultrassa). isä ei edes saanut leikata sitä ku oli niin lyhyt. kohdussakin siis vauvan liikkeet nykivät istukkaa eikä siis kellunut pehmeästi lapsivedessä.siitä johtuivat pistävät kivut mulla.

 

[äimä]

Itse kärsin raskauden puolivälistä asti järjettömistä liitoskivuista. Viimeiset 8 viikkoa oli tuskallisimmat. Sängystä ei päässyt ylös ilman itkua. Pillusta kuului kävellessä hirveä napsunta kun lantion seudun rustot vaan napsuivat.

kun oliskin vaan liitoskipuja. :/

ottaisin ne paljon mielummin.

nimim. hui oli varmasti tosi kipeä. ja jokainen kokee kivun tavallaan.

 

[ap]

vauvalla lyhyt napanuora (ei näy ultrassa). isä ei edes saanut leikata sitä ku oli niin lyhyt. kohdussakin siis vauvan liikkeet nykivät istukkaa eikä siis kellunut pehmeästi lapsivedessä.siitä johtuivat pistävät kivut mulla.

kurjaa varmasti tuokin.

mutta mulla kaikki ok odotuksessa ja vauvalla.

supistukset vaan kiusaa.

 

[ap]

Itse kärsin raskauden puolivälistä asti järjettömistä liitoskivuista. Viimeiset 8 viikkoa oli tuskallisimmat. Sängystä ei päässyt ylös ilman itkua. Pillusta kuului kävellessä hirveä napsunta kun lantion seudun rustot vaan napsuivat.

kun oliskin vaan liitoskipuja. :/

ottaisin ne paljon mielummin.

nimim. hui oli varmasti tosi kipeä. ja jokainen kokee kivun tavallaan.

en väheksykkään.

 

[NeitiNasu]

Mä synnytin tota kuopusta kanssa just tolleen, mutt vain kolme päivää.. Menin sitt väkisten tyrkyttään itteni synnärille, ja kahdesti he käännyttivät sieltä vielä pois viimesen päivän aikana, mutt jotain se teki kuitenkin ett kohdunsuuta ärsyttivät että etenisi juttu loppuun asti. Lopulta sitt alko supistukset niin että voitiin puhua jo synnyttämisestä, mutt sitt ne lopahtikin taas ponnistukseen.. Mutt mä olin niin kypsä, että päätin että pusken sen vaikka väkisten pihalle sieltä ja puskin kanssa, vaikka mitään apuja en kyllä omasta kropastani saanut.

 

[ap]

Mä synnytin tota kuopusta kanssa just tolleen, mutt vain kolme päivää.. Menin sitt väkisten tyrkyttään itteni synnärille, ja kahdesti he käännyttivät sieltä vielä pois viimesen päivän aikana, mutt jotain se teki kuitenkin ett kohdunsuuta ärsyttivät että etenisi juttu loppuun asti. Lopulta sitt alko supistukset niin että voitiin puhua jo synnyttämisestä, mutt sitt ne lopahtikin taas ponnistukseen.. Mutt mä olin niin kypsä, että päätin että pusken sen vaikka väkisten pihalle sieltä ja puskin kanssa, vaikka mitään apuja en kyllä omasta kropastani saanut.

tosi lohduttavaa

ei hitto! Tosiaan noinkin voi käydä. Millä viikoilla sulla alkoi supistukset ja koskas hän sitten vihdoin ja viimein tupsahti maailmaan?

 

[NeitiNasu]

Mä synnytin tota kuopusta kanssa just tolleen, mutt vain kolme päivää.. Menin sitt väkisten tyrkyttään itteni synnärille, ja kahdesti he käännyttivät sieltä vielä pois viimesen päivän aikana, mutt jotain se teki kuitenkin ett kohdunsuuta ärsyttivät että etenisi juttu loppuun asti. Lopulta sitt alko supistukset niin että voitiin puhua jo synnyttämisestä, mutt sitt ne lopahtikin taas ponnistukseen.. Mutt mä olin niin kypsä, että päätin että pusken sen vaikka väkisten pihalle sieltä ja puskin kanssa, vaikka mitään apuja en kyllä omasta kropastani saanut.

tosi lohduttavaa

ei hitto! Tosiaan noinkin voi käydä. Millä viikoilla sulla alkoi supistukset ja koskas hän sitten vihdoin ja viimein tupsahti maailmaan?

Niitä oli tasasesti vähemmän kipeinä puolesta välistä asti, ja viikon 36 tarkastuksessa kohdunsuu oli auki ja kaulaa ei ollut joten silloin himmailin sitt elämääni niin, ett en tehnyt oikeen mitään.. Sillon ei sitt kovin supistanutkaan, kun en rasittanut itseäni. Ennen sitt niitä viimesiä päiviä. Viikko ennen alko taas tuntua, ja sen kaksi päivää ennen soitin synnärille että tilanne on täällä tämä, mitä tehdään? Sanoivat että sulla on viikkoja kuitenkin aika vähän vielä (38 ), tuskin tuolla vielä syntyy. Katsele rauhassa. Soitin seuraavana päivänä, että mulla on ihan sellanen olo että tää ois ihan valmista tavaraa, mutt ett epäilin ett kalvojen puhkasu auttaisi asiaa (mulla on aiemmistakin puhkasta kalvot ett ollaan saatu etenemään loppuun asti ). Edelleen olivat sitä mieltä että kotona vaan pitää seurailla tilannetta.
Seuraavana aamuna mä sitt jo hikeennyin, ja ilmotin miehelle että täähän syntyy piru vieköön tänään, lähdetään sinne synnärille.
Siellä ei taas supistanut yhtään vaikka kotona supisti: lähdin tutkimusten jälkeen takas kotiin ja taas supistukset alko. Sitt menin takas, ne laitto kotiin, mutt mä olin sen verran järkevä ett jäätiin hengaileen anopille sairaalan lähimaastoon.. Kun päästiin anopille, meni puoltoista tuntia ja mä olin jo salissa, piikki selässä kalvojen puhkasua oottamassa.

Ja siitä kun puhkastiin kalvot, meni 10 minuuttia ponnistamiseen.
Ett silleen se sitt meni, taas. =)

 

[mira]

Mä synnytin tota kuopusta kanssa just tolleen, mutt vain kolme päivää.. Menin sitt väkisten tyrkyttään itteni synnärille, ja kahdesti he käännyttivät sieltä vielä pois viimesen päivän aikana, mutt jotain se teki kuitenkin ett kohdunsuuta ärsyttivät että etenisi juttu loppuun asti. Lopulta sitt alko supistukset niin että voitiin puhua jo synnyttämisestä, mutt sitt ne lopahtikin taas ponnistukseen.. Mutt mä olin niin kypsä, että päätin että pusken sen vaikka väkisten pihalle sieltä ja puskin kanssa, vaikka mitään apuja en kyllä omasta kropastani saanut.

tosi lohduttavaa

ei hitto! Tosiaan noinkin voi käydä. Millä viikoilla sulla alkoi supistukset ja koskas hän sitten vihdoin ja viimein tupsahti maailmaan?

Niitä oli tasasesti vähemmän kipeinä puolesta välistä asti, ja viikon 36 tarkastuksessa kohdunsuu oli auki ja kaulaa ei ollut joten silloin himmailin sitt elämääni niin, ett en tehnyt oikeen mitään.. Sillon ei sitt kovin supistanutkaan, kun en rasittanut itseäni. Ennen sitt niitä viimesiä päiviä. Viikko ennen alko taas tuntua, ja sen kaksi päivää ennen soitin synnärille että tilanne on täällä tämä, mitä tehdään? Sanoivat että sulla on viikkoja kuitenkin aika vähän vielä (38 ), tuskin tuolla vielä syntyy. Katsele rauhassa. Soitin seuraavana päivänä, että mulla on ihan sellanen olo että tää ois ihan valmista tavaraa, mutt ett epäilin ett kalvojen puhkasu auttaisi asiaa (mulla on aiemmistakin puhkasta kalvot ett ollaan saatu etenemään loppuun asti ). Edelleen olivat sitä mieltä että kotona vaan pitää seurailla tilannetta.
Seuraavana aamuna mä sitt jo hikeennyin, ja ilmotin miehelle että täähän syntyy piru vieköön tänään, lähdetään sinne synnärille.
Siellä ei taas supistanut yhtään vaikka kotona supisti: lähdin tutkimusten jälkeen takas kotiin ja taas supistukset alko. Sitt menin takas, ne laitto kotiin, mutt mä olin sen verran järkevä ett jäätiin hengaileen anopille sairaalan lähimaastoon.. Kun päästiin anopille, meni puoltoista tuntia ja mä olin jo salissa, piikki selässä kalvojen puhkasua oottamassa.

Ja siitä kun puhkastiin kalvot, meni 10 minuuttia ponnistamiseen.
Ett silleen se sitt meni, taas. =)

mä en ymmärrä et kuinka susta voi tuntua et tää syntyy tähän mut kuiteskaan et itse saa synnytettyä. jotenkin hämärä tarina.

 

[NeitiNasu]

Mä synnytin tota kuopusta kanssa just tolleen, mutt vain kolme päivää.. Menin sitt väkisten tyrkyttään itteni synnärille, ja kahdesti he käännyttivät sieltä vielä pois viimesen päivän aikana, mutt jotain se teki kuitenkin ett kohdunsuuta ärsyttivät että etenisi juttu loppuun asti. Lopulta sitt alko supistukset niin että voitiin puhua jo synnyttämisestä, mutt sitt ne lopahtikin taas ponnistukseen.. Mutt mä olin niin kypsä, että päätin että pusken sen vaikka väkisten pihalle sieltä ja puskin kanssa, vaikka mitään apuja en kyllä omasta kropastani saanut.

tosi lohduttavaa

ei hitto! Tosiaan noinkin voi käydä. Millä viikoilla sulla alkoi supistukset ja koskas hän sitten vihdoin ja viimein tupsahti maailmaan?

Niitä oli tasasesti vähemmän kipeinä puolesta välistä asti, ja viikon 36 tarkastuksessa kohdunsuu oli auki ja kaulaa ei ollut joten silloin himmailin sitt elämääni niin, ett en tehnyt oikeen mitään.. Sillon ei sitt kovin supistanutkaan, kun en rasittanut itseäni. Ennen sitt niitä viimesiä päiviä. Viikko ennen alko taas tuntua, ja sen kaksi päivää ennen soitin synnärille että tilanne on täällä tämä, mitä tehdään? Sanoivat että sulla on viikkoja kuitenkin aika vähän vielä (38 ), tuskin tuolla vielä syntyy. Katsele rauhassa. Soitin seuraavana päivänä, että mulla on ihan sellanen olo että tää ois ihan valmista tavaraa, mutt ett epäilin ett kalvojen puhkasu auttaisi asiaa (mulla on aiemmistakin puhkasta kalvot ett ollaan saatu etenemään loppuun asti ). Edelleen olivat sitä mieltä että kotona vaan pitää seurailla tilannetta.
Seuraavana aamuna mä sitt jo hikeennyin, ja ilmotin miehelle että täähän syntyy piru vieköön tänään, lähdetään sinne synnärille.
Siellä ei taas supistanut yhtään vaikka kotona supisti: lähdin tutkimusten jälkeen takas kotiin ja taas supistukset alko. Sitt menin takas, ne laitto kotiin, mutt mä olin sen verran järkevä ett jäätiin hengaileen anopille sairaalan lähimaastoon.. Kun päästiin anopille, meni puoltoista tuntia ja mä olin jo salissa, piikki selässä kalvojen puhkasua oottamassa.

Ja siitä kun puhkastiin kalvot, meni 10 minuuttia ponnistamiseen.
Ett silleen se sitt meni, taas. =)

mä en ymmärrä et kuinka susta voi tuntua et tää syntyy tähän mut kuiteskaan et itse saa synnytettyä. jotenkin hämärä tarina.

Vaikee sanoa, luonto on ihmeellinen. Toi vauva oli sormen mitan päässä kun synnärille ekan karran menin, ihan jo hollilla.. mutt homma ei vaan etene loppuun ellei niit kalvoja puhkasta. Tunnen huonosti supistuksiakaan ennen sitä puhkasua, lähinnä painetta..

 

[mira]

no mistä sä sit tiesit et se syntyis?

 

[NeitiNasu]

no mistä sä sit tiesit et se syntyis?

No tiesin vaan.. Olo oli sellanen. yli raskas ja painava ja paha. Siis enemmän kuin ns normaalisti.
Edellisessä raskaudessa kävi silleen ett mä en tunnistanut tota olotilaa, ja menin synnärille kun halusin varmistaa ett kaikki on okei. Tekivät alkututkimuksen siinä vastaanotossa, ja ilmoittivat että sä jäätkin tälle reissulle, kerrotaan lääkärille että sitä ei enää tarvita. paikat oli 5 senttiä auki, mutt mä lähdin kotiin sitt ootteleen vielä, kun ei taaskaan tuntunut oikein kipua, vaan sellasta vellovaa oloa... ja kun menin takas, puhkastiin kalvot ja jätkä synty vajaassa tunnissa.

 

[ap]

no mistä sä sit tiesit et se syntyis?

No tiesin vaan.. Olo oli sellanen. yli raskas ja painava ja paha. Siis enemmän kuin ns normaalisti.
Edellisessä raskaudessa kävi silleen ett mä en tunnistanut tota olotilaa, ja menin synnärille kun halusin varmistaa ett kaikki on okei. Tekivät alkututkimuksen siinä vastaanotossa, ja ilmoittivat että sä jäätkin tälle reissulle, kerrotaan lääkärille että sitä ei enää tarvita. paikat oli 5 senttiä auki, mutt mä lähdin kotiin sitt ootteleen vielä, kun ei taaskaan tuntunut oikein kipua, vaan sellasta vellovaa oloa... ja kun menin takas, puhkastiin kalvot ja jätkä synty vajaassa tunnissa.

tosi outoa jotenkin. Et miten tollanen on mahollista.
oma kroppa ei pysty työstää ulos jotain minkä on tavallaan kasvattanu.

mä tosiaan toivon et tää mun olo jo päättyis.

 

[vieras]

jaksuja kovasti!

 

[NeitiNasu]

no mistä sä sit tiesit et se syntyis?

No tiesin vaan.. Olo oli sellanen. yli raskas ja painava ja paha. Siis enemmän kuin ns normaalisti.
Edellisessä raskaudessa kävi silleen ett mä en tunnistanut tota olotilaa, ja menin synnärille kun halusin varmistaa ett kaikki on okei. Tekivät alkututkimuksen siinä vastaanotossa, ja ilmoittivat että sä jäätkin tälle reissulle, kerrotaan lääkärille että sitä ei enää tarvita. paikat oli 5 senttiä auki, mutt mä lähdin kotiin sitt ootteleen vielä, kun ei taaskaan tuntunut oikein kipua, vaan sellasta vellovaa oloa... ja kun menin takas, puhkastiin kalvot ja jätkä synty vajaassa tunnissa.

tosi outoa jotenkin. Et miten tollanen on mahollista.
oma kroppa ei pysty työstää ulos jotain minkä on tavallaan kasvattanu.

mä tosiaan toivon et tää mun olo jo päättyis.

Joo, sellasta se on. Mutt siis mä olin onnellinen että nää synnytykset kuitenkin tavallaan sitt sujui kuitenkin silleen itsestään, että ei sentään tarvinnut käynnistää: esikoinen meni kaksi viikkoa yliaikaseksi, ja käynnistettiin sitten sairaalassa. Ja siitäkin lopulta puhkastiin kalvot, junnas ja junnas siellä salissa siinä jossain 7 sentissä.. Heti kun kalvot saatiin puhki (silloinkin ) homma eteni loppuun. Se kätilö joka mut nyt otti viimesen kerran vastaan sanoi, että kyllä sellasiakin synnytyksiä on missä se vauva syntyy kalvoineen, toki siis harvemmin sellaista nyt nähdään. Mutta että ei se nyt ihan mahdotontakaan ole.
Ja jotenkinhan se kroppakin toimii kuitenkin, kyllä mulla supistuksia on ihan tuntuvia ollut (mä en koe kipeäksi itseäni, mutt on niitä ). Ja just sitä pahaa oloa, ja "raskautta" ja voimattomuutta on muutamana vikana päivänä ollut molemmista näistä itsestään käyntiin lähteneistä. Eli vois sanoa, että se synnytys on saattanut olla jopa "käynnissä" ueamman päivän ajan, paikatkin on ollut molemmista auki sen 4 sentin molemmin puolin (kuopus vähemmän, jätkä enemmän ) ekalla kerralla kun oon mennyt tarjoutumaan.. Mutt ei se vaan etene. Ennen toimenpiteitä.

 

[ap]

no mistä sä sit tiesit et se syntyis?

No tiesin vaan.. Olo oli sellanen. yli raskas ja painava ja paha. Siis enemmän kuin ns normaalisti.
Edellisessä raskaudessa kävi silleen ett mä en tunnistanut tota olotilaa, ja menin synnärille kun halusin varmistaa ett kaikki on okei. Tekivät alkututkimuksen siinä vastaanotossa, ja ilmoittivat että sä jäätkin tälle reissulle, kerrotaan lääkärille että sitä ei enää tarvita. paikat oli 5 senttiä auki, mutt mä lähdin kotiin sitt ootteleen vielä, kun ei taaskaan tuntunut oikein kipua, vaan sellasta vellovaa oloa... ja kun menin takas, puhkastiin kalvot ja jätkä synty vajaassa tunnissa.

tosi outoa jotenkin. Et miten tollanen on mahollista.
oma kroppa ei pysty työstää ulos jotain minkä on tavallaan kasvattanu.

mä tosiaan toivon et tää mun olo jo päättyis.

Joo, sellasta se on. Mutt siis mä olin onnellinen että nää synnytykset kuitenkin tavallaan sitt sujui kuitenkin silleen itsestään, että ei sentään tarvinnut käynnistää: esikoinen meni kaksi viikkoa yliaikaseksi, ja käynnistettiin sitten sairaalassa. Ja siitäkin lopulta puhkastiin kalvot, junnas ja junnas siellä salissa siinä jossain 7 sentissä.. Heti kun kalvot saatiin puhki (silloinkin ) homma eteni loppuun. Se kätilö joka mut nyt otti viimesen kerran vastaan sanoi, että kyllä sellasiakin synnytyksiä on missä se vauva syntyy kalvoineen, toki siis harvemmin sellaista nyt nähdään. Mutta että ei se nyt ihan mahdotontakaan ole.
Ja jotenkinhan se kroppakin toimii kuitenkin, kyllä mulla supistuksia on ihan tuntuvia ollut (mä en koe kipeäksi itseäni, mutt on niitä ). Ja just sitä pahaa oloa, ja "raskautta" ja voimattomuutta on muutamana vikana päivänä ollut molemmista näistä itsestään käyntiin lähteneistä. Eli vois sanoa, että se synnytys on saattanut olla jopa "käynnissä" ueamman päivän ajan, paikatkin on ollut molemmista auki sen 4 sentin molemmin puolin (kuopus vähemmän, jätkä enemmän ) ekalla kerralla kun oon mennyt tarjoutumaan.. Mutt ei se vaan etene. Ennen toimenpiteitä.

mun esikoinen syntyi sit hyvinkin nopeaa. 6h 20min ja oli maailmassa.

 

[vieras]

täällä sama juttu.

vituttaa ku pientä oravaa.

rv 38

 

[woman]

tiedätkö?

 

[ap]

tiedätkö?

tiedän.

mitä sen väliä?