"Ei kavereita ennen klo 16.00" on sovittu lapsen ja lapsen kavereiden kanssa.

[pepe le pew]

Tokaluokkalaisella on kaveri, joka tulee meille ihan joka päivä, yleensä klo kaksi soi ovikello. Siinä vaiheessa meillä on lapsi vasta ollut vartin kotona, ei ole ehtinyt syödä välipalaa tai tehdä läksyjä.

Kun sanotaan, että lapsi ei voi tulla nyt tai meille ei voi tulla nyt, kaveri jää vitkuttelemaan ovelle, keksii koko ajan jotain uutta juttua. Lopulta sanottiin, että meidän ovelle ei ole asiaa ennen kuin klo 16, koska lapsella pitää olla läksyrauha ja mulla työrauha (kotona töissä). Jos olen aiemmin sanonut esim että tuu tunnin päästä uudelleen, tulee puolen tunnin päästä jne.

Nyt sille on mennyt perille ainakin hetkeksi, että meille ei tulla heti koulun jälkeen, mutta nyt se on alkanut soitella meidän lapselle heti :headwall: Äsken jauhoi puhelimessa jotain puoli tuntia! Jouduin moneen kertaan sanomaan lapselle, että nyt se puhelu pitää lopettaa, välipala ja läksyt nyt ja sen jälkeen kaverit. Kaveri asuu ihan lähellä, eli ei oo mitään tarvetta jutella puhelimessa puolta tuntia. Mun lapsi ehtii puhelun aikana sanoa pari sanaa, kun kaveri pitää monologiaan.

Kiva kaveri se muuten on, mutta hitto vie kun ei mene perille että voi antaa vähän tilaakin, eikä koko ajan olla kärkkymässä ovella tai soittelemassa.

 

[tiiru]

Mikset juttelisi vanhempien kanssa asiasta, luulen että he osaisivat käsitellä tuon paremmin.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Onkohan sillä kaverilla ketään aikuista iltapäivisin katsomassa perään vai joutuuko olee yksin kotona? Kakkosluokkalaisista osa pärjää hyvin yksin kotona iltapäivät ja osa taas on arempia ja osa iltapäiväkerhoissa.

 

[illuusia]

Ilmeisesti kaveri on kovin seurankipeä?
Meillä on myös vähän väännetty tuosta että heti koulun jälkeen ei kavereita meille koska kuopus on päiväunilla ja poika kavereineen meluaa kyllä sen verran että tyttö heräilee.
Mutta pojan annan kyllä mennä suoraan kaverille ja tulevat sitten meille kun sisko on herännyt.
Ja nyt ovat tietysti paljon ulkonakin!

 

[meillä]

Lapsille täytyy sanoa samasta asiasta sata kertaa, varsinkin jos kiellettyä juttua tekemättä on tylsää.

Toi sun aikaraja toimi jo hetken, joten pidä linjasi. Meillä toimisi se, että otan puhelimen, sanon "x:n äiti täällä. Meillä rauhoitetaan koulun jälkeinen päivä neljään asti, joten soitapa vaikka neljältä uudestaa." Alkukankeudessa on turha olla tyly, joten mukavalla äänellä. Sulle alkaa tuskin asiaa selitellä juttujaan, joten lopettanee puhelun tai pyytää antamaan vielä hetkeksi kaverille takaisin. Siihen tokaisisi "neljän jälkeen sitten, heippa" ja odottaisin heipan takaisin. Jos tuon jälkeen tulee viestejä tms niin niihin ei vastata ennen neljää.

 

[pepe le pew]

Onkohan sillä kaverilla ketään aikuista iltapäivisin katsomassa perään vai joutuuko olee yksin kotona? Kakkosluokkalaisista osa pärjää hyvin yksin kotona iltapäivät ja osa taas on arempia ja osa iltapäiväkerhoissa.

Ei ole ketään aikuista, mutta onkin meidän lasta isompi kaveri, neljäsluokkalainen.

 

[pepe le pew]

Mikset juttelisi vanhempien kanssa asiasta, luulen että he osaisivat käsitellä tuon paremmin.

On juteltu, mutta kun eivät siis ole kotona siihen aikaan vielä, eli eivät voi olla vahtimassa ja sana ei tunnu menevän perille. Muuten on ihan fiksu lapsi kyllä, mutta tuo tajuton seurankipeys alkaa olla vähän ahdistavaa omankin lapseni mielestä jo.

 

["vieras"]

Voithan sanoa lapselle että tuo kännyn sulle, jos kaveri soittaa niin sinä vastaat siihen, lyhyesti että lapsi on nyt varattu ja näkevät pihalla vaikka puoli5 tms.

 

[PipariSuu]

Parempi on opettaa lapselleen, että voi sanoa myös siten, että sun lapsi ottaa sitten yhteyttä, kun läksyt yms. on tehty eli klo 16 jälkeen. Näin toisen ei tarvi olla se aloitteentekijä ja soittelija vaan voi luottaa siihen, että se toinen soittaa sitten/tulee hakemaan kotoa sitten.