Fleur de la Cour
siis vauvakuumetta, tai siis sellaista pehmenemistä pienille lapsille kun en pidä sanasta vauvakuume? Olen siis nykyään ihminen joka sanoo ettei pidä lapsista ja jonka elämäntapoihin ja harrasteisiin ei pienet lapset sovi. Mutta nyt kun olen parina päivänä vieraillut paikoissa joissa on alle kaksivuotiaita paikalla niin tuntuu, että ne lapset hakeutuu minun seuraani.. vai onko niin, että mulla vaan pää pehmenee? Joskus ajattelen hetkisen verran, että en kai kuitenkaan olisi liian vanha vieläkään, mutta onneksi saan ajatuksen äkkiä pois ajattelemalla vartaloani ja sitä mitä kohtaa seuraavaksi pitää treenata kuntoon. Miksi pikkulapset tuntuu välillä mukavilta jos niitä näkee muilla ihmisillä?
