V
vieraana
Vieras
sain suomi24 treffipalstalla tän viestin.. ja kuva on mikä on, no ihan suoraan sanottuna vi.tun karvanen ukko!!!!
Moderaattori muokkasi viestiä.
Ólin eilen iltapäivällä kävelyttämässä koiraani..
Metsäpolulla ankean ruskeita kuivuneita koivun ja haavan lehtiä, polun vieressä lunta ja jäätä.
Jokin liikahti jalkojeni juuressa, pysähdyin, kumarruin katsomaan, se oli kylmästä kangistunut keltainen sitruunaperhonen liimaantuneena ruskeaan koivunlehteen, siivet täysin supussa, kuin niitä olisi vain yksi...
Otin kuivuneen lehden perhosineen käteeni ja katselin sitä säälien...
Se ei liikahtanutkaan, makasi van siinä kämmenelläni kuin keltainen postimerkki, siivissään pieniä ruskeita likatäpliä, niin ajattelin...
En raskinut sitä pudottaa kylmään likaiseen maahan vaan päätin viedä sen kourassani autooni, lämpimään. Jonkin matkaa kuljettuani tunsin varovasti suljetussa kourassani liikettä, kuin kärpänen olisi kävellyt...
Avasin kouraani katsoakseni missä kunnossa sitruunaperhonen on, mutta se käytti heti tilaisuutensa ja lensi~~~ pois, läpi panssariverkkoaidan, mutkitellen ylärinteeseen ainakin 20 m:n päähän minusta jonne se jäi kaartelemaan..
Katselin sitä hetken ja mietin, olikohan se urosperhonen, seurasiko se määrätietoisessa lennossaan naaraan lähettämää feromonin tuoksua ?
Sinne se jäi kaartelemaan, ja minä päädyin tänne.
Kyllä luonto on ihmeellinen, että Sinun feromonisi tavoittivat minut telemetrisesti ja tuo huumaava tuoksu sai minut kiihkon valtaan...
On Kevät, Suloinen toivorikas Kevät!
Minä kaartelen~~~ Sinua kohti!
Moderaattori muokkasi viestiä.
Ólin eilen iltapäivällä kävelyttämässä koiraani..
Metsäpolulla ankean ruskeita kuivuneita koivun ja haavan lehtiä, polun vieressä lunta ja jäätä.
Jokin liikahti jalkojeni juuressa, pysähdyin, kumarruin katsomaan, se oli kylmästä kangistunut keltainen sitruunaperhonen liimaantuneena ruskeaan koivunlehteen, siivet täysin supussa, kuin niitä olisi vain yksi...
Otin kuivuneen lehden perhosineen käteeni ja katselin sitä säälien...
Se ei liikahtanutkaan, makasi van siinä kämmenelläni kuin keltainen postimerkki, siivissään pieniä ruskeita likatäpliä, niin ajattelin...
En raskinut sitä pudottaa kylmään likaiseen maahan vaan päätin viedä sen kourassani autooni, lämpimään. Jonkin matkaa kuljettuani tunsin varovasti suljetussa kourassani liikettä, kuin kärpänen olisi kävellyt...
Avasin kouraani katsoakseni missä kunnossa sitruunaperhonen on, mutta se käytti heti tilaisuutensa ja lensi~~~ pois, läpi panssariverkkoaidan, mutkitellen ylärinteeseen ainakin 20 m:n päähän minusta jonne se jäi kaartelemaan..
Katselin sitä hetken ja mietin, olikohan se urosperhonen, seurasiko se määrätietoisessa lennossaan naaraan lähettämää feromonin tuoksua ?
Sinne se jäi kaartelemaan, ja minä päädyin tänne.
Kyllä luonto on ihmeellinen, että Sinun feromonisi tavoittivat minut telemetrisesti ja tuo huumaava tuoksu sai minut kiihkon valtaan...
On Kevät, Suloinen toivorikas Kevät!
Minä kaartelen~~~ Sinua kohti!