Ei joulu tunnu miltään.

hyytikyppynen

Aktiivinen jäsen
30.10.2006
26 410
8
38
puurajan takana
Vaikka on sitä päässy näkemään lastenki iloa tännään, koko päivän on ollu taas se suunnaton vitutus, vain yhen joulun olen 12 vuojen aikana eläny ilman sitä ja se oli sillon ko oli oma lapsi. Tänä vuonna tunnelmaa laski koko perheessä äitin poismeno aiemmin tänä vuonna, edellisen joulun tunnelmaa laski isän poismeno. Ja mulla mies tottakai mietti omia vanhempiaan, menetti molemmat tänä vuonna.
Edellistä joulua ennen parikolme joulua vietin yksin, kävin vain lapsuudenkodissa syömässä ja sitte yksin nököttään kotia, ja kännit tottakai. Exän kans oltiin sekasin kaikki joulut enkä ees muista niitä.

Joten kai nämä pari joulua on jotaki ollu ko ne muistanki sentäs, etten ole niin huonona ollu.
Kaikki joululaulut ahistaa, jotaki hymyä voi havaita ko muut on onnellisia jostaki. Haluan tämän elämänkestosen alakulon pois, haluaisin olla yhtä onnellinen joulusta ko lapsena. :ashamed:

Taakka se on tämäki. Kai. :|

No mut lahjat oli kivoja ja muut oli tyytyväisiä niihin lahjoihin mitä mie annoin. Joulupukkiki kävi päivällä. :xmas:
 
Joulut on paskoja. Lasten vuoksi minä niitä laitan. Muuten lähtisin jonnekki kauas lämpimään ja unohtasin koko vitun joulun. Joulu on perssilmästä. Lasten riemu hieman tuo joulumieltä, mutta sekin pitää väkisin kaivaa esiin.

Sulla ressulla ei ole sitä lasta, jonka kautta sais kokea ripauksen joulumieltä.:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja ei tunnu ei:
Koko päivä lääkärissä lapsen kans. harmittaa. Mutta lapsi on nyt onneksi terve ja se tietenkin pääasia.

:hug: Ens jouluna toivottavasti mennee paremmin.

Kiitos. toivotaan niin. No, onneksi huomennakin on päivä ja voidaan syödä hyvää ruokaa ja leikkiä uusilla tavaroilla. Halit myös sulle.
 
Maki oon joulunaaton ja oikeestaan tan koko viikon yksin.
Tanaan oon kokkaillu kaikkea hyvaa, asken soitin kotiin, nyt kuuntelen telkkarista joulumusiikkia ja vahan valia syon ja juon jotain hyvaa :p Erilainen joulu.
 
Ei sitä lapsuuden joulutunnelmaa saa takaisin, ei vaikka mitä tekisi. Itse en ole jouluihminen ollenkaan, nytkin olen töissä jouluyötä viettämässä ja se sopii minulle oikein hyvin. Lasten takia laitan kuusen ja koristeet, hommataan lahjat ja jotain jouluherkkuja, varmaan jos ei olis lapsia niin en viettäisi joulua ollenkaan. Lasten takia jaksaa edes yrittää jotain jouluinnostusta.
 
Joulu on vähän sellaista aikaa. Sinulla on tapahtunut elämässäsi paljon ja ainahan ne vaikuttavat kun yksi on joukosta poissa. Saanko olla utelias, mikä äidillesi tuli. Hän oli, jos oikein muistan, hyvin huolehtivainen suhteesi, jos näin saan sanoa :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sen pituinen se:
Joulu on vähän sellaista aikaa. Sinulla on tapahtunut elämässäsi paljon ja ainahan ne vaikuttavat kun yksi on joukosta poissa. Saanko olla utelias, mikä äidillesi tuli. Hän oli, jos oikein muistan, hyvin huolehtivainen suhteesi, jos näin saan sanoa :hug:

Olihan se sitäki. Vaikkei toimeen oikeastaan tultukkaan ikinä. Ennen kuolemaansa kyllä alko sovitella välejä ja se tuntuu ihan hyvältä ettei niin pahana oltu toisillemma lopuksi. Tiesi vissin että loppunsa koittaa. Sydän sillä petti niinku isälläki, tosin äitillä oli muutaki, muistaakseni oli aivoverenvuotoa ym siinä samalla ollu.... Ja äitillä oli lievä infarkti jo aiemmin ennen tätä lopullista. Siitä selvis.

Mie ja minun isoveli pietetään nyt maatilaa pystössä ja huolehittu meijän nuorimmasta pikkusiskosta, meille se on kuitenki tuo maatilan pito osa meän elämää ollu aina ennen omille lähtöä. Ja ko isä kuoli, veli muutti takas kotia äitille kaveriksi. Nyt mieki oon siellä, hoijan äitin hommat.

Viime aikoina mulla on elämä menny taas niin alamäkeä, en jaksa mittään, alan yhä useammin unohtua omiin ajatuksiin ja kattelen maisemia tuolla pihalla. Ja se on niin tuskallista ko muistaa miten viattomasti ja rakkaudella niitä maisemia lapsena katto, nyt siihen liittyy niin paljon muuta, kaipuutaki...

Seki tekkee niin surulliseksi. Joskus toivoo että vois palata ajassa taaksepäin ja tehä asiat toisin. Etten ois ikinä exää tavannukkaan. Mie voisin jopa olla normaali perheenäiti sen sijaan mitä nyt oon.

Tahtoo nousta pinnalle täältä syvältä, sitä en tiä miten se onnistuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja Sen pituinen se:
Joulu on vähän sellaista aikaa. Sinulla on tapahtunut elämässäsi paljon ja ainahan ne vaikuttavat kun yksi on joukosta poissa. Saanko olla utelias, mikä äidillesi tuli. Hän oli, jos oikein muistan, hyvin huolehtivainen suhteesi, jos näin saan sanoa :hug:

Olihan se sitäki. Vaikkei toimeen oikeastaan tultukkaan ikinä. Ennen kuolemaansa kyllä alko sovitella välejä ja se tuntuu ihan hyvältä ettei niin pahana oltu toisillemma lopuksi. Tiesi vissin että loppunsa koittaa. Sydän sillä petti niinku isälläki, tosin äitillä oli muutaki, muistaakseni oli aivoverenvuotoa ym siinä samalla ollu.... Ja äitillä oli lievä infarkti jo aiemmin ennen tätä lopullista. Siitä selvis.

Mie ja minun isoveli pietetään nyt maatilaa pystössä ja huolehittu meijän nuorimmasta pikkusiskosta, meille se on kuitenki tuo maatilan pito osa meän elämää ollu aina ennen omille lähtöä. Ja ko isä kuoli, veli muutti takas kotia äitille kaveriksi. Nyt mieki oon siellä, hoijan äitin hommat.

Viime aikoina mulla on elämä menny taas niin alamäkeä, en jaksa mittään, alan yhä useammin unohtua omiin ajatuksiin ja kattelen maisemia tuolla pihalla. Ja se on niin tuskallista ko muistaa miten viattomasti ja rakkaudella niitä maisemia lapsena katto, nyt siihen liittyy niin paljon muuta, kaipuutaki...

Seki tekkee niin surulliseksi. Joskus toivoo että vois palata ajassa taaksepäin ja tehä asiat toisin. Etten ois ikinä exää tavannukkaan. Mie voisin jopa olla normaali perheenäiti sen sijaan mitä nyt oon.

Tahtoo nousta pinnalle täältä syvältä, sitä en tiä miten se onnistuu.

Toisilla elämässä on karikoita enemmän, mutta olethan ennenkin noussut. Muistot ovat tärkeitä. Niiden tehtävä on kannatella tai kasvattaa. Sitä on toki vaikea sanoa miten asiat onnistuu ja hoituu tulevaisuudessa mutta toisen ihmisen avulla ainakin on hyvät mahdollisuudet. Ne toiset sinun elämässäsi ovat sisarukset, ainakin. Niitä ei monilla ole. Sinulla on myös paljon sisäistä voimaa kunhan vain käytät sen oikein.
 
:hug: Tiedän tunteesi, mun lasten isä ja rakas mies kuoli vähän ennen joulua siis ei tänä vuonna, mutta sen jälkeen joulut on ollut yhtä painajaista :ashamed: Tänä vuonna onnistuin hiukan olemaan iloinen lasten puolesta , mutta sydän itkee edelleen :'(
 
Minulla on auttanut ensin lääke masennukseen ja sen jälkeen psykoterapia jossa selkeytetään mun elämää ja porras portaalta kohti valoisampaa tulevaisuutta. Nyt 2vuottta takana ja alkaa valoa näkymään.

Toivon sinulle uskoa, toivoa ja jaksamista! Jonain päivänä kaikki voi olla taas hyvin!
Halaus!
 
Hyytis, olisko se maatila tulevaisuus? Jos slla on ollut onnellinen lapsuus siellä, niin jos antaisit saman joillekin toisille lapsille. Minkätyyppistä se nyt vois olla, sijaisvanhempi -toimintaa, tai terapiaa ongelmaisille, jne. Sinä olet elämää nähnyt niin osaisit varmaan toimia niiden lasten ja nuortenkin kanssa.
 
Sitä lapsena osas ottaa ilon irti pienistäkin asioista, nyt "isompana" sen joulumielen ja fiiliksen löytäminen ei ookkaan enää niin helppoa. Mäkin itkeskelly lähes koko pvän 2kk sitten menetettyä enkeliä.

Mutta pvä kerrallaan, eteenpäin on mentävä. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja Sen pituinen se:
Joulu on vähän sellaista aikaa. Sinulla on tapahtunut elämässäsi paljon ja ainahan ne vaikuttavat kun yksi on joukosta poissa. Saanko olla utelias, mikä äidillesi tuli. Hän oli, jos oikein muistan, hyvin huolehtivainen suhteesi, jos näin saan sanoa :hug:

Olihan se sitäki. Vaikkei toimeen oikeastaan tultukkaan ikinä. Ennen kuolemaansa kyllä alko sovitella välejä ja se tuntuu ihan hyvältä ettei niin pahana oltu toisillemma lopuksi. Tiesi vissin että loppunsa koittaa. Sydän sillä petti niinku isälläki, tosin äitillä oli muutaki, muistaakseni oli aivoverenvuotoa ym siinä samalla ollu.... Ja äitillä oli lievä infarkti jo aiemmin ennen tätä lopullista. Siitä selvis.

Mie ja minun isoveli pietetään nyt maatilaa pystössä ja huolehittu meijän nuorimmasta pikkusiskosta, meille se on kuitenki tuo maatilan pito osa meän elämää ollu aina ennen omille lähtöä. Ja ko isä kuoli, veli muutti takas kotia äitille kaveriksi. Nyt mieki oon siellä, hoijan äitin hommat.

Viime aikoina mulla on elämä menny taas niin alamäkeä, en jaksa mittään, alan yhä useammin unohtua omiin ajatuksiin ja kattelen maisemia tuolla pihalla. Ja se on niin tuskallista ko muistaa miten viattomasti ja rakkaudella niitä maisemia lapsena katto, nyt siihen liittyy niin paljon muuta, kaipuutaki...

Seki tekkee niin surulliseksi. Joskus toivoo että vois palata ajassa taaksepäin ja tehä asiat toisin. Etten ois ikinä exää tavannukkaan. Mie voisin jopa olla normaali perheenäiti sen sijaan mitä nyt oon.

Tahtoo nousta pinnalle täältä syvältä, sitä en tiä miten se onnistuu.

Olet kokenut liikaa. etenki lapsen kuolema on jotain, mitä kenenkään vanhemman ei pitäisi kokea. Mutta jos et olisi exääsi tavannut, et olisi saanut edes sitä pientä hetkeä sinun pienen rakkaasi kanssa, vaikka se liian lyhyeksi jäikin :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja aamunrusko:
:hug: Tiedän tunteesi, mun lasten isä ja rakas mies kuoli vähän ennen joulua siis ei tänä vuonna, mutta sen jälkeen joulut on ollut yhtä painajaista :ashamed: Tänä vuonna onnistuin hiukan olemaan iloinen lasten puolesta , mutta sydän itkee edelleen :'(

:hug:



Ja hei:lle vastaan että terapia se on mullaki osa elämää ollu jo aikansa... Tuntuu että siinä vaan revitään auki kaikki ne haavat jotka on tavallaan parantunu. Ehkä se niinki pittää olla. Mutta ainakkaan vielä ei tunnu että apua ois juuri ollu. Ehkä se on se että sitä selvitettävää menneisyyestä on nii paljon. Ja koko ajan tullee lissää. Varmasti pätevä terapeutti on kuitenki. Loputon tie.
 
Miehän ammatiltani hoijan päihdeongelmaisia esim. Mutta saikulla olen ollu vuojen, ei pää kestäny ennää. SE JUURI, että osaan ajatella niinku ne, eläytyä. Siksipä mulla ei pomo minua päästäkkään irtisanoutumaan, pittää kiinni kynsin hampain.

Sijaisvanhemmuus, adoptio ym on turhia haaveita, menneisyys painaa rikosrekistereineen päälle, rahaa kyllä ois.
Kyllä mie silti tänne maalle taijan jäähä lopuksi ikkää jos ei veli heitä menemään :D Se, miten kauan se loppuelämä on, sen näkee... Toivottavasti kauan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Miehän ammatiltani hoijan päihdeongelmaisia esim. Mutta saikulla olen ollu vuojen, ei pää kestäny ennää. SE JUURI, että osaan ajatella niinku ne, eläytyä. Siksipä mulla ei pomo minua päästäkkään irtisanoutumaan, pittää kiinni kynsin hampain.

Sijaisvanhemmuus, adoptio ym on turhia haaveita, menneisyys painaa rikosrekistereineen päälle, rahaa kyllä ois.
Kyllä mie silti tänne maalle taijan jäähä lopuksi ikkää jos ei veli heitä menemään :D Se, miten kauan se loppuelämä on, sen näkee... Toivottavasti kauan.

No voi, kun tosiaankin voisin kuvitella että olisit loistava lasten ja nuorten kanssa.

:hug: ja kaikkea hyvää, kyllä kaikki muuttuu vielä hyväksi, olen varma siitä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Miehän ammatiltani hoijan päihdeongelmaisia esim. Mutta saikulla olen ollu vuojen, ei pää kestäny ennää. SE JUURI, että osaan ajatella niinku ne, eläytyä. Siksipä mulla ei pomo minua päästäkkään irtisanoutumaan, pittää kiinni kynsin hampain.

Sijaisvanhemmuus, adoptio ym on turhia haaveita, menneisyys painaa rikosrekistereineen päälle, rahaa kyllä ois.
Kyllä mie silti tänne maalle taijan jäähä lopuksi ikkää jos ei veli heitä menemään :D Se, miten kauan se loppuelämä on, sen näkee... Toivottavasti kauan.

No voi, kun tosiaankin voisin kuvitella että olisit loistava lasten ja nuorten kanssa.

:hug: ja kaikkea hyvää, kyllä kaikki muuttuu vielä hyväksi, olen varma siitä :)

No siviilissä ainaki pärjään ja tulen toimeen. Vieraatki lapset aina liimaantuu minnuun kiinni vaikka aikuset ihmiset karttaa ja kaukaa, en sen ihmeemmältä näytä ko muutkaan mutta vissin jotenki pelotan ihmiset pois. Niihän sitä sanotaan että silmistä näkkyy mitä on nähny ja kokenu. Kyselevät aikansa niin vastaukset häätää pois.

Tosissaan, sitä miettii jos ois elämän saanu elää uuestaan... Ku ei siitä exästä tosiaan muuta hyötyä ole ollu ko se että sen kanssa sain lapseni... Ja senki menetin. Joten, plus miinus nolla, sama olis ollu etten ois ikinä tavannukkaan. :/
 
Kuitenkin tuo kaikki, hyvä ja paha,on tehnyt sinusta sen, mikä olet. Sen hyytiksen, josta tykkäämme. Sen, jolla on sydän paikallaan.

Olet olemassa rakas ihminen,
elämä kaunis on kuin tiedät sen.
Ei tärkeintä se mitä sanot, teet
vaan mitä olet hymy, kyyneleet.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kuitenkin tuo kaikki, hyvä ja paha,on tehnyt sinusta sen, mikä olet. Sen hyytiksen, josta tykkäämme. Sen, jolla on sydän paikallaan.

Olet olemassa rakas ihminen,
elämä kaunis on kuin tiedät sen.
Ei tärkeintä se mitä sanot, teet
vaan mitä olet hymy, kyyneleet.

Voi kiitos... :ashamed: Jos vielä oppis tykkäämään ittestään... Ja elämään normaalia elämää, jättäis kaiken paskan taaksensa. Se ei vaan oo niin helppoa. Onneksi mulla on tuo mies, ilman sitä mie oisin jo kuollu. Kyllä se repii minut aina ylös ko meinaan upota lopullisesti. Eikä se ole ainoa, veljenki kans on välit parantunu tosissaan ja pari muuta hyvää ystävää jotka pittää huolen kukin tavallaan. Yks on yli kaiken, ja se tietää sen :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kuitenkin tuo kaikki, hyvä ja paha,on tehnyt sinusta sen, mikä olet. Sen hyytiksen, josta tykkäämme. Sen, jolla on sydän paikallaan.

Olet olemassa rakas ihminen,
elämä kaunis on kuin tiedät sen.
Ei tärkeintä se mitä sanot, teet
vaan mitä olet hymy, kyyneleet.

Voi kiitos... :ashamed: Jos vielä oppis tykkäämään ittestään... Ja elämään normaalia elämää, jättäis kaiken paskan taaksensa. Se ei vaan oo niin helppoa. Onneksi mulla on tuo mies, ilman sitä mie oisin jo kuollu. Kyllä se repii minut aina ylös ko meinaan upota lopullisesti. Eikä se ole ainoa, veljenki kans on välit parantunu tosissaan ja pari muuta hyvää ystävää jotka pittää huolen kukin tavallaan. Yks on yli kaiken, ja se tietää sen :heart:

Muistelen, että vasta kirjoittelit et oot raskaana?
Muistanko väärin?
 

Yhteistyössä