Ei jaksa. Turhaa mutinaa.

Mä en jaksa kohta enää tota exää. Joka asia venytetään, mihi kään ei voi ottaa kantaa, ei voi tehä päätöksiä eikä keskustella. Asiat matelee, yli vuoden oon yrittäny apua saada, menny selvityksestä toiseen ja MIKÄÄN ei etene. Usko loppuu just.

 

:hug:

 

Taidan lopettaa homman kesken. Antaa lapset isälleen ja antaa sen pilata ne. Muutan ivaloon erakoksi.

 

Ja mä otan loparit duunista ja alan makailla kotona niin ei tartte tapella yhdenkään auton kanssa.

 

No jos me vaan pidetään purpatuspäivä ja huomenna taistelu jatkuu :hug:

 

Joskus ois kyl kiva kun sais vaan purpattaa jollekulle, sit sitä taas ehkä jaksais paremmin. Kun sais päästellä valitukset jonkun kuuluville, kuulis asiat itsekin uusin korvin, ja parhaassa tapauksessa toisen avulla vois löytää jotain valoa tai edes mustaa huumoria keventämään oloa.

 

Joo. Miä tosin olen vuoden jauhanut ja jauhanut ties millekin taholle. Ja mä en kohta enää jaksa. Tää vaan ei etene ja miä väsyn.

 

Tänään anna tulla tuutin täydeltä, ja huomenna taistelu jatkuu.
Leiijonan raivolla eteenpäin.

 

Oon antanu. Exällekin. En voinu vastustaa :ashamed:




Mut helpotti :saint: mä en ikinä vielä osannu sanoa sille vastaan.

 

Mä purpatan rakkaalle ystävälleni tai siis vuoronperään kumpikin. Illalla hän tulee purpattaa ongelmastaan tänne töitteni jälkeen.

 

Loistavaa, nyt exällesi on selvinnyt sinun tahtotilasi. ( ellet antanut exällesi jotain muuta).
Kyllä se siitä, vitutuksella pääsee pitkälle....

Voimia taisteluun.

 

Annoin vahvan verbaalisen palautteen aiheesta mielipiteeni sinusta isänä ja ihmisenä. Hih.