Ei jaksa lähteä taas kerhoilemaan ....

:/

 

Mutta sitten on hyvä mieli kun olet jaksanut, tsemppaa ja mene.

 

Meillä ei ole kahden lapsen kanssa nyt mitään säännöllisiä aktiviteetteja hyvin pitkälti rahatilanteen ja tän meidän ympäristön kerhotilanteen takia.

Varsin mukavaa monena aamuna, kun ei tarvii lähteä minnekään =)

Mutta menkää ihmeessä, jos teillä tuollainen kerho on ohjelmassa - se on lapselle varmasti kuitenkin odotettua ja kivaa vaihtelua!

 

kuka pakottaa?

 

isompi, 3,5 vuotiaskin kiukkuu siellä nykyään aina
mä en ymmärrä miksi..

 

Ei onneksi pakollisia oo noi kerhot. Yleensä raahaudun kun 2vee tykkää käydä.

 

pakottaa.. no esim se että seinät kaatuu päälle ajan mittaan jos ei lähde minnekkään..

 

Mie en oo jaksanu käydä niissä sen jälkeen kun kakkonen synty, joten nou hätä jos et jaksa lähtä

 

pakottaa.. no esim se että seinät kaatuu päälle ajan mittaan jos ei lähde minnekkään..

Minä kans pelkäsin tätä efektiä. Mutta yllättävän hyvin meillä on kotona menny kuitenkin eikä olla (kai) ihan höperöitä vielä. Ite huomasin, että just tietyt kellonajat ja pakottavat menot sai meidät vihaisiksi ja nyt ollaan satsattu omien kavereiden tapaamiseen ja muuhun sellaiseen, mitä voidaan tehdä ilman tiettyjä rutiineja. Kivaa vaihtelua tämäkin =)

 

nyt se vaan on pakko
:wave:

 

Kannattaa mennä. Tuo "en jaksa" on usein masennuksen ensi oireita ja menemällä enneltaehkäiset sitä.

 

hyvä sannulii, että lähdit. Just ne joiden "pitäisi" lähteä eivät lähde vaan jäävät kotiin masistelemaan

 

En mäkään jaksa. En halua kuunnella niitä juoruja. Mammoilla kun ei tunnu olevan muita puheenaiheita.

 

En mäkään jaksa. En halua kuunnella niitä juoruja. Mammoilla kun ei tunnu olevan muita puheenaiheita.

Ja ne valmiit kuppikunnat, melkein sama nyhjääkö kotona yksikseen vai siellä kerhossa yksikseen.

 

No älä mene sitten jos ei huvita. Mikä teitä aikuisia ihmisiä vaivaa, kun koette syyllisyyttä tuollaisista joutavista asioista? Pakko ei ole kuin kuolla eikä yhdestä poisjäännistä ole ihmistä tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen...
Totta toki on sekin, että joskus on virkistävää hakeutua ihmisten ilmoille, vaikka lähteminen vähän tökkisikin. Mutta pakko ei ole tehdä yhtään mitään.

 

En mäkään jaksa. En halua kuunnella niitä juoruja. Mammoilla kun ei tunnu olevan muita puheenaiheita.

Ja ne valmiit kuppikunnat, melkein sama nyhjääkö kotona yksikseen vai siellä kerhossa yksikseen.

Tää on niin totta!
Viisi vuotta sitten erehdyin muutaman kerran avoimeen päiväkotiin esikoisen kanssa ja totesin, ettei ole mun paikkani. Hyvä, kun joku vastasi, kun kysyin/juttelin jtn.

 

En mäkään jaksa. En halua kuunnella niitä juoruja. Mammoilla kun ei tunnu olevan muita puheenaiheita.

Ja ne valmiit kuppikunnat, melkein sama nyhjääkö kotona yksikseen vai siellä kerhossa yksikseen.

Oon huomannu, että on todella vaikeeta päästä mukaan. Välillä luulut, että joku on oikeasti ystävällinen, mutta selän takana puhutaan sit vaikka mitä.

 

Miten te välitätte niistä muista mammoista? Lapsen kanssahan sinne mennään touhuamaan ja saamaan vaihtelua. En minäkään itseäni sinne muitten naisten juttuihin tyrkytä. Usein tuntuukin, että ne vaan juttelee siellä ja ei huomioi lastaan ja muksut tekee mitä huvittaa... No ei voi yleistää tietysti mutta silti. Juttuseuraa saa jos on itsekin aktiivinen siinä.

Taidan minäkin mennä kerhoilemaan, vaikkei lauluhetkelle taideta enää ehtiä..

MISSÄPÄIN MUUTEN OLETTE KERHOILEMASSA NYT? Täällä läntinen helsinki