ei jaksa enää!! (anoppi asiaa)

[Jaanuska]

Anopit on ihan perseestä. Onks sun pakko mennä sinne anoppilaan mukaan? Eiks ukkos osaa mennä lasten kanssa ihan keskenäänkin? Ei sun ole sinne mikään pakko mennä, edes kohteliaisuussyistä. Musta olisi lähinnä ällöttävää, että joku pimatsu tulis meille vaan jostain mukamas velvollisuudesta

Ei taatusti ole ainakaan mun anoppini, ja vuuesta 1989 ollaa asuttu saman katon alla :heart:

AP:lle että ei kannata mennä käymään jos ottanee päähän..

 

[vieras]

Jaanuska: kerro mikä on salaisuutesi? Mikä tekee anopista sellaisen, että hänen kanssaan tulee toimeen vieläpä saman katon alla. Kiinnostaisi tietää kolmen pojan äitinä tulevaisuuden varalle. Omalla äidilläni oli miniöiden kanssa pahoja vaikeuksia ja toiseen miniään katkesi välit kokonaan. Samoin äidilläni oli huonot välit oman anoppinsa kanssa.

 

[Miniä]

En lähe tässä kummemmin selittelemään ku rupeis vaan ottaa liikaa päähän asioiden miettiminen.. anoppi saa mun veren lähes kirjaimellisesti kiehumaan!!

Kysymys onkin: Kuinka harvoin voi käydä kylässä, niin että se luetaan olevan vielä "kohteliaisuuden"-rajoissa?

Asuvat n.30min ajomatkan päässä toisessa kaupungissa, tähän mennessä vierailtu n.1krt/viikko tai jokatoinen viikonloppu, ja mä en vaan jaksa.
En yksinkertasesti tuu toimeen anopin kanssa ja vierailut on väkinäisiä..

No tota... vaikka mulla ja anopillani on hyvät välit, niin en kyllä haluis nähdä kerta viikkoon! Jo alkaisin kiehumaan minäkin.

 

[yks väsy miniä]

Meillä asuvat 10km päässä..

Ennen lapsen syntymää välit oli ihan hyvät ja käytiin siellä ehkä kerran 2kk. Meillä he kävivät syntymä-tai nimipäivillä. Mieheni ei ole vanhempiensa kanssa kovin läheinen, joten vierailut eivät ole koskaan olleet kovin luontevia.

No sitten viime syksynä syntyi vauva.. Anoppi päätti itsepintaisesti, että hänen on nähtävä lasta joka viikko tai sydän pakahtuu.. Jos emme päässeet sinne, he tunkivat ilmoittamatta meille. Vierailut olivat (ja ovat) kamalia! Mummo lässyttää rakastamisestaan ja hellyyden kipeydestään koko vierailun ajan. Appiukon kuullen sanoo, että tarvitsee helyyden lapselta, kun appiukko ei sitä (hellyyttä) anna..

Yllätysvierailut loppuivat kesällä, kun tulivat taas ilmoittamatta todella pahaan aikaan. Mulla siivoukset kesken ja lapsi nukkui vaunuissa pihalla. Herättivät hänet tulollaan ja minun täytyi keskeyttää siivous. Kuuntelin siinä sitten puoli tuntia sitä lässytystä, kunnes riitti.. lähdin ovet paukkuen kauppaan. Vähän ehkä näytin turhan voimakkaasti, etteivät olleet tervetulleita..mutta kuppi tuli vaan täyteen! Illalla anoppi kysyi tekstiviestillä, että keskeyttikö hän jotakin? Kerroin sitten asiallisesti, etten yksinkertaisesti voi sietää yllätysvieraita.. Eipä ole sen jälkeen näkynyt!

Mutta vierailupakko kylläkin.. Kerran viikossa tulee tekstiviesti, jossa hän itkee ikäväänsä ja että olisi niiiiiiiiin kiva nähdä. Minä en enää jaksa ja meillä riidellään aiheesta jatkuvasti! Mieskään ei ole innokas menemään heille kahdestaan lapsen kanssa ja tämäkin hankaloittaa tilannetta. En kuitenkaan haluaisi, että välit menevät kokonaan. En muutes ymmärrä, että miksi ne "itkuviestit" on laitettava mulle.. Luuleeko se että mua kiinnostaa kuinka paljon se mussukkaansa rakastaa ja kuinka on niin mielessä. Laittaisi ne edes pojalleen, niin mun ei tarttisi siitäkin stressata. Tottakai hän lasta rakastaa, mutta..

No tulipa taas purettua Joskus vaan tuntuu, ettei se nainen todellakaan ymmärrä, että meillä on oma elämäkin...johon hän ei kuulu!!!