Ei hyvä yhdessä, ei hyvä erossa

[Vilda]

Neuvoja ja mielipiteitä kaipaisin kipeästi.

Tilanne on siis tämä:
Tapasin ja aloin seurustelemaan 2001.
Muutimme pian yhteen ja kaikki vaikutti täydelliseltä.
Myrskyisessä suhteessamme on molemmat lähteneet menemään toisen naisen/miehen takia mutta aina ollaan yhteen palattu.
Rakkautta ja seksiä riitti.

Kihlat ostettiin syksyllä 2004, talo 2005 ja kirkko oli varattu 2006.
Yhtäkkiä kaikki heitti ympäri.
Mies teki pitkiä työpäiviä(aamu 6 ilta kymmeneen) kotiin päästyää kävi nukkumaan. Itse kävin töissä ja hoidin koiran pentuamme kotona. Seksi loppui kuin seinään. Alkoi tuntua että asun yksin koiran kanssa ja mies on vain
joku joka käy sängyssäni nukkumassa.
Olen 100% varma että kolmansista osapuolista tässä ei ole kyse

Häät peruttiin, muutin pois ja tässä sitä ollaan vuosi myöhemmin.
Tällä hetkellä seurustelen enemmän tai vähemmän vakavasti,
exlläni on myös jonkin asteen hoito.
Toisaalta olen onnellinen päätöksestäni lähteä mutta kuitenkin osa minusta
haluaisi takaisin. Ex edelleen kertoo joka päivä rakastavansa minua ja pyytää palaamaan luokseen.
Välitän hänestä edelleen paljon. Pelkään jos menen takaisin emmekä onnistu niin jaksanko taas sitä ero rumbaa.
Onko mitään järkeä edes yrittää enää?
Erossa emme pysty olemaan mutta onko yhdessä oleminen sen helpompaa?

 

[mie]

Miksi ex kertoo joka päivä rakastavansa, olette siis edelleen tekemisissä?
Miten tähän suhtautuu seurustelukumppanisi? Et voi seurustella mitenkään vakavasti, jos pidät jatkuvasti yhteyttä exääsi.

Mitäs jos yrittäisitte olla oikeasti erossa ja katsella, miten elämä sujuu. Siis jalka pois oven välistä ja ovi kiinni. Tuolla tavalla ette kumpikaan etene yhtään mihinkään. Korkeintaan sinne taaksepäin ja se tiehän on jo moneen kertaan kokeiltu.