täytän kesällä 22,koen itse ainakin olevani vielä kakara käsittelemään näitä juttuja ilman apua.Alkuperäinen kirjoittaja voimia:Minkä ikäinen sitten olet? Kyllä minä ainakin 26-vuotiaana sain oikein hienoa apua terveyskeskuspsykologilta kun piti vähän järjestellä pääkoppaa isän kuoltua. Puhelin reippaasti vaan käteen huomenna. Jos tarvitset saikkua tai rauhoittavia, niitä tietysti lääkäriltä.Alkuperäinen kirjoittaja jybis:en viitti alottaa uutta ketjua..mietin vain että mitenhän suhtaudutaan aikuis iän kynnyksellä olevaan henkistä apua tarvitsevaan ihmiseen esim terv.keskuksessa.
Tuntuu että tarttisin jotain apua ja tukea ulkopuoliselta ja paljon..enkä usko että oma lääkäri pystyy näitä kaikkia asioita (lapsuudesta tähän päivään) kaivelemaan mielen syövereistä.
onko kunnallisella puolella ihan kunnon päälääkäreitä?
Osanottoni. :hug:
isä kuoli 1,5vuotta sitten ja sillon tuo ns apu oli ala-arvoista.en enää halunnut käydä tk lääkärin luona.
Jäin asian kanssa yksin ja ittekseni sen selvitin..tai se jäi selvittämättä kun poika syntyi heti 3 viikon päästä isän kuolemasta ja keskityin tietysti lapseen.