ei helpota tämä olo..

[AavikonNorsu]

Eikä varmaan tarvikkaan. Mummo kuoli 3viikkoa sitten, mulla on kuollut montakin läheistä , mutta tämä ollut tosi rankkaa. Hautajaisiin pystyin menemään mutten tänään uurnanlaskuun, se että ihminen on tuhkattu tekee niin pahaa, se mummo joka oli vielä vähän aikaa sitten elävä, kokonainen on nyt tuhkana uurnassa. Ehkä kuulostaa tyhmältä mutta pahaa tekee ja itkettää. OLen myös mummon kuoleman jälkeen ruvennut ahdistumaan kuolemasta, pelkään sitä ja ajattelen usein , että kuinka paljon surua tuon esimerkiksi lapselleni kun joskus sitten kuolen yms..kuulostaa tyhmältä mutta tää on rasittavaa kun joka päivä on mielessä.

 

[ahma]

Ole lapselle pirun ilkiä ja hankala, niin ei jää kaipaamaan... =)

 

[ahma]

Niin anteeksi nyt tuo kommentti, varmaan kaipaisit jotain lämpöisempää. Jos sulla on angsti, että miten pystyt hoitamaan aikuisen hommat kun vanha kaarti kuolee ympäriltä, niin normaali siirtymävaihehan se sinänsä. Mutta kaikkien täällä on omat surunsa sureskeltava, ei tosiaan kannattane surra lapsen puolesta nyt, että se joutuu sinun osaasi vuorollaan. Pientä luottamusta tarvii lapsesi: kyllä se siitä seliviää ajallaan, niinkuin selviät sinäkin nyt, kunhan olet kaikki ravistukset käynyt läpi?

Ja jos tuntuu, että ravistus menee ihan tolkuttomuuksiin, niin saahan sitten apua. Eli rentoudu...