Ei enää lapsia ja perheen leikkimistä

Olen nyt 30 vuotias kahden lapsen yh-äiti. Lapset ovat 6 v. ja 8 v. Minusta on alkanut vahvasti tuntua siltä, että lapsilukuni on täynnä. Se kolmas lapsi, jota olen pitkään kaivannut, taitaakin olla se, joka meni kesken ennen esikoista. Jos löytäisin uuden miehen, en ehkä enää haluaisi alkaa alusta uuden lapsen kanssa. Nyt on hyvä kun nykyiset alkavat olla jo noin isoja ja elämä heidän kanssaan on melko helppoa. En myöskään jaksaisi mitään perhe-helvettiä uudestaan miehen kanssa. Haluaisin sellaisen "aikuisen" parisuhteen, rentoa yhdessä oloa ilman paineita suhteen syventämisestä, yhteenmuutosta, perheen perustamisesta jne. Onko tämä outoa, koska olen kuitenkin vasta 30 v? Muita samoin ajattelevia?

 

Eiköhän tuo onnistu. Etit vaan vähintään 4-kymppisen miehen jolla on teini-ikäiset lapset jotka asuu enimmän ajan äidillään. Näitä miehiä on pilvin pimein. Jos kattelet ikäisiäsi, joilla ei ole vielä lapsia, niin ne alkaa haluta sitä perhettä joskus 5- 10 vuoden kuluttua

 

Onko sen pakko olla noin vanha? Eikö ole noin kolmekymppisiä vapaita miehiä, joilla on jo lapsia? :xmas:

 

Ajattelen samoin. Mutta olen jo lähes 40. Ajatuksesi ovat realistisia ja järkeviä! Valitse sellainen mies joka ei enää halua lapsia.

 

Miksi ihmeessä tuo olisi outoa? Sullahan on jo kaksi lasta, se on enemmän kuin suomalaisessa perheessä keskimäärin. Eli harvinaisempaa se olisi, jos lisää tekisit. Ei edes se ole outoa, että ei tee yhtään lasta.

 

Miksei noin voisi tai saisi ajatella. Meillä vasta 1 lapsi, haluan kyllä ne kaksi vielä lisää mutta mahdollisimman nopeasti, että siinä viimeistään 50 korvilla lapset muuttais pesästä ja sit ollaan taas vapaita Lapsiperhe-elämää en kyllä pidä leikkinä, kyllä se on ihan aitoa työtä pitää homma pystyssä ja kasassa. Pikkulapsi aika on varmaan yksi raskaimpia aikoja elämässä, vaikka ne lapset rakkaita ovatkin.

 

[QUOTE="aloittaja";28584309]Onko sen pakko olla noin vanha? Eikö ole noin kolmekymppisiä vapaita miehiä, joilla on jo lapsia? :xmas:[/QUOTE]

Ne eivät vielä välttämättä ole ehtineet eroamaan.

 

Haluaisin sellaisen "aikuisen" parisuhteen, rentoa yhdessä oloa ilman paineita suhteen syventämisestä, yhteenmuutosta, perheen perustamisesta jne. Onko tämä outoa, koska olen kuitenkin vasta 30 v? Muita samoin ajattelevia?

Tuollaisesta minäkin haaveilen, vaan sillä erotuksella ettei minulla ole lapsia enkä heitä haluakaan. Jotenkin tuntuu että unelma aikuisesta parisuhteesta sallitaan paremmin sellaisille joilla on jo lapsia, että oletetaan että ensin pitäs kahlata läpi ainakin yhden epäonnistuneen liiton ja hommata lapsia... Varmaan on joitain nelikymppisiä eronneita miehiä joilla on jo lapset tehtyinä, mutta haluavatko he naista jolla ei ole lapsia - epäilen.
Mutta sulle tsemppiä!

 

Haluaisin sellaisen "aikuisen" parisuhteen, rentoa yhdessä oloa ilman paineita suhteen syventämisestä, yhteenmuutosta, perheen perustamisesta jne. Onko tämä outoa, koska olen kuitenkin vasta 30 v? Muita samoin ajattelevia?

Ihan normaalilta ja haluttavalta tämä minusta kuulostaa. Olet mielestäni ihan hyvässä tilanteessa, sillä hyvin monet miehet eivät kaipaa "perhehelvettiä" ollenkaan ja nauttisivat suuresti siitä, että saavat olla naisen kanssa rennossa, aikuisessa suhteessa. Kouluikäiset lapsetkaan eivät välttämättä ole mikään ongelma sinkkumarkkinoilla. Älä yritä arvailla, minkälaiset miehet voisivat olla sinusta kiinnostuneita, vaan tavoittele aktiivisesti ihannekumppaniasi. Vapaita lapsettomia miehiä tai ns. toisella kierroksella olevia löytyy niin 20-, 30- kuin 40-vuotiaistakin.

 

Ihanaa etten ole itse ainoa ketä tuntee samalla tavalla. Tunnen syyllisyyttä ajatuksistani, en tiedä miksi? Minulla on kaksi poikaa 9v ja 2v ja viimeinen on aika moinen tapaus ja olen myös aatellut ettei enempää lapsia vaikka niin olisin toivonut sitä tyttöä mutta se jää vain haaveeksi <3 toivon että lapsen lapsissa olisi tyttö että saisin häntä sitten lelliä :heart:

 

Tokan lapsen jälkeen iski sama tunne, ei ikinä enää. Nyt olen 34 ja alkaa olla omaakin elämää taas kun ei ole pieniä lapsia. Monet vasta aloittaa tässä vaiheessa, jostain syystä ei ole haikea vaan tosi helpottunut olo ettei itse ole samassa tilanteessa. Kaikella on aikansa!

 

Ihanaa etten ole itse ainoa ketä tuntee samalla tavalla. Tunnen syyllisyyttä ajatuksistani, en tiedä miksi? Minulla on kaksi poikaa 9v ja 2v ja viimeinen on aika moinen tapaus ja olen myös aatellut ettei enempää lapsia vaikka niin olisin toivonut sitä tyttöä mutta se jää vain haaveeksi <3 toivon että lapsen lapsissa olisi tyttö että saisin häntä sitten lelliä :heart:

miksei poikaa voi lelliä?

 

Samoja mietin, mutta kohtalo päätti toisin joitakin vuosia myöhemmin.