V
vierailija
Vieras
Kun mikään ei tuo iloa. Mulla on jo pidempään tuntunut että olen jo kokenut mitä tarvitsee, olen valmis lähtemään pois. Takana on jo se suuri rakkaus, huonoja parisuhteita, ulkomaanmatkoja, avioero. En voi saada lapsia ja asun yksin, mulla ei koskaan tule olemaan omaa perhettä. En jaksa enkä halua enää edes tutustua keneenkään uuteen ihmiseen. Ystäviä on muutama, mutta elävät omaa elämäänsä perheenä tai parisuhteessa, en mahdu mukaan kuvioihin kuin silloin tällöin tai jos jonkun puoliso on reissussa niin sitten kelpaan "viihdyttämään". Ei ole mitään mitä odottaa, oikeastaan mikään ei tuota iloa. Ei ole enää mitään tavoitteita joita haluaisi saavuttaa. Makaan sohvalla lamaantuneena illat ja viikonloput. Onko muilla koskaan tällaisia tuntemuksia? Pääseekö tästä joskus pois?
