Ei enää niin kiva kummi - mitä tehdä?

[vieras]

Onko muilla kokemuksia aikanaan hyvästä, kummiksi pyydetystä ystävästä, joka ajan kuluessa on muuttunut vähemmän hyväksi ystäväksi ja kummiksi?

Oman esikoispoikani kummi oli aikanaan tosi läheinen ystävä, mutta muuttui miehen löydettyään ja lapsia saatuaan melkein totaalisesti. Ei ole enää kummilapsesta kiinnostunut - ei pidä yhteyttä, eikä synttäri- tai joulumuistamisia ole ollut pitkään aikaan. Tympeintä mielestäni on se, että omia lapsia saatuaan kummi on ilmeisesti alkanut kokea kaikkien muiden lapset jotenkin uhkana omilleen, kun vertailee koko ajan omiaan muihin sillä periaatteella, että omat lapset ovat jotain aivan ihmeellistä.

Kummitädin mies on myös aika karsea tapaus, josta syystä emme ole pariin vuoteen enää viitsineet kutsua heitä pojan synttäreille; kun tunnelma muiden vieraiden kesken on tosi hyvä, alkaa tämän perheen saapuessa välitön oman perheen mainostaminen ja kehuminen sekä vertailu toisten lapsiin, ja samalla muun juhlakansan vaivautuminen ja myötähäpeä.

Olenkin nyt miettinyt, pitäisikö vielä koittaa tekohengittää kummisuhdetta, vai antaa olla? Poika ei varmaan edes miellä kyseistä kaveria kummikseen, onneksi on olemassa toinen kummi, joka on lapsesta kiinnostunut. On vaan kuitenkin syyllinen olo esim. noista synttäreille kutsumatta jättämisistä, ja mietin, voisiko tämän homman saada vielä jotenkin toimimaan...

 

[Mankell]

Onko muilla kokemuksia aikanaan hyvästä, kummiksi pyydetystä ystävästä, joka ajan kuluessa on muuttunut vähemmän hyväksi ystäväksi ja kummiksi?

Oman esikoispoikani kummi oli aikanaan tosi läheinen ystävä, mutta muuttui miehen löydettyään ja lapsia saatuaan melkein totaalisesti. Ei ole enää kummilapsesta kiinnostunut - ei pidä yhteyttä, eikä synttäri- tai joulumuistamisia ole ollut pitkään aikaan. Tympeintä mielestäni on se, että omia lapsia saatuaan kummi on ilmeisesti alkanut kokea kaikkien muiden lapset jotenkin uhkana omilleen, kun vertailee koko ajan omiaan muihin sillä periaatteella, että omat lapset ovat jotain aivan ihmeellistä.

Kummitädin mies on myös aika karsea tapaus, josta syystä emme ole pariin vuoteen enää viitsineet kutsua heitä pojan synttäreille; kun tunnelma muiden vieraiden kesken on tosi hyvä, alkaa tämän perheen saapuessa välitön oman perheen mainostaminen ja kehuminen sekä vertailu toisten lapsiin, ja samalla muun juhlakansan vaivautuminen ja myötähäpeä.

Olenkin nyt miettinyt, pitäisikö vielä koittaa tekohengittää kummisuhdetta, vai antaa olla? Poika ei varmaan edes miellä kyseistä kaveria kummikseen, onneksi on olemassa toinen kummi, joka on lapsesta kiinnostunut. On vaan kuitenkin syyllinen olo esim. noista synttäreille kutsumatta jättämisistä, ja mietin, voisiko tämän homman saada vielä jotenkin toimimaan...

No onko ihmekään jos ei muista, jos ei kutsuta?

 

[mä]

sanoisin kyllä suoraan miltä musta tuntuu. Ottavat nokkiinsa tai sitten välit paranevat, ei varmaan pahempaan suuntaan voi mennä. Kirjoita vaikkasähköpostia, voi olla että hänellä ei ole hajuakaan miksi eiole saanut kutsua synttäreille.

 

[possu]

Miksi hänen pitäisi muistaa lasta synttäreinä ja jouluina ja häntä ei edes ole kutsuttu synttärijuhliin. Ei kai kummi ole mikään lahja-automaatti.. Kyllä minä olisin loukkaantunut jos ei kutsuttaisi kummilapsen synttäreille ja silti pitäisi olla lahjoja hankkimassa

 

[Alaston lohikäärme]

Mankelin kanssa samoilla linjoilla. Itse viime vuonna itseni kutsuin kummitytön syntymäpäiville, mutta mulle sanottiin et ne on vasta "sinäjasinäpäivänä".
No sit kun mentiin, ni siä oli yksi muu vieras meen lisäksi. Muut oli jo käyny aikasemmin.
Tänä vuonna en itseäni kutsu. Mutta eihän se ole lapsen vika jos aikuiset ei osaa käyttäytyä.

 

[höppä]

Meillä kans ikävä kyllä hävinnyt yhteys esikon kummiin, aika.ajoin heittelen viestejä pojan kuulumisista, kutsun synttäreille jne. Ymmärrän kyl et hänen elämänsä on ollut kiireistä viimeisen vuoden aikana, mut olisin kyl odottanut saavani edes pienen vastauksen viesteihini, tietäis edes et on ne lukenu... Aion kyl jatkaa viestien lähettelyä silloin tällöin niin ehkä kummin on sit joskus helpompi ottaa yhteyttä ku siltä hänestä tuntuu.

 

[ap]

kiitoksia mielipiteistä!

Olin kyllä itsekin kallistumassa siihen, että täytynee tehdä vielä vähän töitä asian eteen. Mua vaan ottaa päähän, ettei ole meidän pojasta millään muotoa kiinnostunut, edes silloin kun ollaan harvoin mun aloitteesta nähty.

Myönnän kyllä omatkin vikani just esimerkiksi ton synttäriasian suhteen - harmittaa vaan ihan sikana tätä perhettä kutsua, kun tietää että sen jälkeen juhlien pääosassa on heidän lapset, ja muut vieraat luikahtavat kiiruusti kotiin... mutta epäkohteliastahan se tietysti on olla kutsumatta.

Täytynee toivoa parasta, ehkä kummitäti jossain vaiheessa hiukan rauhoittuu omien lapsiensa kanssa ja tämä tästä vielä lähtee sujumaan...

 

[höppä]

Onkos teillä kokemuksia päinvastaisesta tilanteesta? Eli olen erään nuoruudenystävän tytön kummi ja vanhemmat erosivat, lapsi oli pääsääntöisesti äitinsä luona ja minä siis tunsin lapsen isän paremmin, yritin kysellä tytön kuulumisia isältä puhelimitse, lähettelin tytölle kortteja tiedossani olevaan osoitteeseen. Jossain vaiheessa isän puh.numero muuttui, ei ilmoittanut minulle uutta, tiedustelussa ei ole. Äiti lapsineen muutti johonkin, osoite ei mun tiedossa. Lapsen äitiä en asiasta "syytä" ei oltu mitenkään läheisiä ja yhteydenpito oli lähinnä isän kautta. Harmittaa vaan menetetty kummityttö. :'(

 

[possu]

Voiko ne synttärit järjestää esim siten, että vieraita tulee porrastetusti, niin kaikki ei ole samaan aikaan?Silloin ei olisi niin paljon vieraita yhtäaikaa tämän perheen kanssa. Tai sitten esim kahtena päivänä. Ehdottaisin kuitenkin että puhut tämän henkilön kanssa, jospa hän vähän sitten ajattelisi omaa käytöstään

 

[Sanna80]

Miksi hänen pitäisi muistaa lasta synttäreinä ja jouluina ja häntä ei edes ole kutsuttu synttärijuhliin. Ei kai kummi ole mikään lahja-automaatti.. Kyllä minä olisin loukkaantunut jos ei kutsuttaisi kummilapsen synttäreille ja silti pitäisi olla lahjoja hankkimassa

PEESI tälle!

Kyllä se kummi-lapsi-suhde on kaksipuolinen suhde siinä missä kaikki muutkin ihmissuhteet, eikä sitä voi pelkästään kummin harteille systätä! Me laitetaan joka joulu kortti ja pieni paketti lasten kummeille ja muistetaan heitä muuten: piirustuksia lähettämällä, valokuvia antamalla, kyläillään puolin ja toisin.

 

[ap]

siihen, että nämä synttärit joihin ei tätä perhettä ole kutsuttu, ovat nyt olleet kahdet viimeiset (pojan 9- ja 10-vuotissynttärit) - sitä ennen olen kyllä kutsunut synttäreille ja koittanut pitää yhteyksiä muutenkin, ilman kovin suurta vastakaikua kummin puolelta.

Hain siis lähinnä sitä, pitäisikö jo vuosia hiipumassa olevaa kummisuhdetta pitää hengissä, vai antaa vaan pikkuhiljaa kuihtua pois, kun ei tuo meidän poitsu siitä mitään ole enää vuosiin saanut. Mainitsin nuo synttärit vaan siksi, että olen kokenut vähän syyllisyyttä siitä, etten ole enää jaksanut suhdetta niin aktiivisesti ylläpitää.

 

[jännä]

Jännä kun ei mua häiritte jos joku oikein kehuu omiaan.Ittensähän se sinä mokaa jos överiksi vetää..Oon vähän outo vissiin...

 

[possu]

Jännä kun ei mua häiritte jos joku oikein kehuu omiaan.Ittensähän se sinä mokaa jos överiksi vetää..Oon vähän outo vissiin...

Ei SE muakaan haittaisi, oon samaa mieltä että itse kehuja nolaa vaan ittensä. Mut se haittaisi jos muut vieraat lähtee sen takia kiirusti kotia niinkuin ap kirjoitti..

 

[Mari]

Onko muilla kokemuksia aikanaan hyvästä, kummiksi pyydetystä ystävästä, joka ajan kuluessa on muuttunut vähemmän hyväksi ystäväksi ja kummiksi?

Oman esikoispoikani kummi oli aikanaan tosi läheinen ystävä, mutta muuttui miehen löydettyään ja lapsia saatuaan melkein totaalisesti. Ei ole enää kummilapsesta kiinnostunut - ei pidä yhteyttä, eikä synttäri- tai joulumuistamisia ole ollut pitkään aikaan. Tympeintä mielestäni on se, että omia lapsia saatuaan kummi on ilmeisesti alkanut kokea kaikkien muiden lapset jotenkin uhkana omilleen, kun vertailee koko ajan omiaan muihin sillä periaatteella, että omat lapset ovat jotain aivan ihmeellistä.

Kummitädin mies on myös aika karsea tapaus, josta syystä emme ole pariin vuoteen enää viitsineet kutsua heitä pojan synttäreille; kun tunnelma muiden vieraiden kesken on tosi hyvä, alkaa tämän perheen saapuessa välitön oman perheen mainostaminen ja kehuminen sekä vertailu toisten lapsiin, ja samalla muun juhlakansan vaivautuminen ja myötähäpeä.

Olenkin nyt miettinyt, pitäisikö vielä koittaa tekohengittää kummisuhdetta, vai antaa olla? Poika ei varmaan edes miellä kyseistä kaveria kummikseen, onneksi on olemassa toinen kummi, joka on lapsesta kiinnostunut. On vaan kuitenkin syyllinen olo esim. noista synttäreille kutsumatta jättämisistä, ja mietin, voisiko tämän homman saada vielä jotenkin toimimaan...

No onko ihmekään jos ei muista, jos ei kutsuta?

No meillä kummityttö kanssa jo 12v, eikä meitä kertaakaan ole synttäreille kutsuttu. Aina ollaan jälkikäteen kuitenkin lahja viety, ja kortti tietysti lähetetty. Ovat nyt nuorimman poikamme kummeja ja kutsuimme heidät 1v synttäreille, mutta eivät tulleet, oli menoja. Muuten olemme kuitenkin tekemisissä, soittelemme ja näemme melko usein.

 

[Onnellinen Villasukka]

nää on vaikeita asioita.
Onneksi sun lapsella on toinenkin kummi

 

[Öt]

Kyllä se kummi-lapsi-suhde on kaksipuolinen suhde siinä missä kaikki muutkin ihmissuhteet, eikä sitä voi pelkästään kummin harteille systätä! Me laitetaan joka joulu kortti ja pieni paketti lasten kummeille ja muistetaan heitä muuten: piirustuksia lähettämällä, valokuvia antamalla, kyläillään puolin ja toisin.
[/quote]

Olen samaa mieltä. ei voi kummilapsen vanhemmat odottaa, että kummi on automaattisesti lahjomassa lasta, jos tätä kummiakaan ei ikinä muista! kummista ois kiva saada jotain, joskus..

 

[Alaston lohikäärme]

Jännä kun ei mua häiritte jos joku oikein kehuu omiaan.Ittensähän se sinä mokaa jos överiksi vetää..Oon vähän outo vissiin...

Voi, mun sisko ainakin kehuu aina nuorimmaistansa niin, et oksat pois!

 

[Raivotar]

Olen kaverini lapsen kummi ja kaverini on lapseni kummi. Jostain syystä kaverini on nyt jättänyt yhteydenpidon minuun kokonaan, mutta muistaa kyllä lapseani lahjoin merkkipäivinä. Samoin minä hänen lastaan...