Kellään kokemusta.. mitä ihmettä voin enää tehdä?

["väsynyt"]

Mies on masentunut. Olen itse läpikäynyt vakavan masennuksen ja uskon tunnistavani sen toisestakin.

Mies tiuskii koko, valittaa kaikesta ja purkaa pahaa oloaan huutamalla mulle ja lapselle. Syyllistää kaikesta mahdollisesta. Mitään ei tietenkään myönnä. Koskaan ei mielestään korota ääntään, saati valita. Olen siis yrittänyt jo puhua, moneen kertaan, täysin tuloksetta.

Mä olen huomannut itsessäni muutoksen. Mä myönnän että tulee yhä useammin tiuskittua myös miehelle, mua vaan turhauttaa toisen viha niin paljon ettei usko kukaan. Ei tässä jaksa itsekään enää onnellinen olla.

Mä olen yrittänyt tsempata miestä, kehua, kasvattaa hänen itsetuntoaan. Ilman minkäänlaista tulosta. Uskon tämän kaiken miehen pahan olon kumpuavan huonoista työoloista ja surkeasta palkasta. Mä olen yrittänyt kannustaa miestä opiskelemaan, hakemaan uusia töitä tai jotain. Ongelma vaan että hän ei ole valmis tekemään mitään oman hyvinvointinsa eteen.

Mä alan olla loppu. Pyysin miestä hakemaan apua, sain huudot että senku soitat valkotakkiset hakemaan. Mä masennun tätä menoa itsekin. Miehen mielestä masennus on selvästi noloa, enkä usko hänen ikinä hakevan apua.

Jos mies saisi elämänsä kuntoon, olen varma että hänen hyvinvointi auttaisi myös perheen hyvinvointiin. Jos sanoisin tämän miehelle, hän huutaisi minulle että senku syyllistät, eli hän kääntäisi sen niin että väitän kaiken olevan hänen syytään. Mä ryvin itsesäälissä samalla lailla aikanaan masennuksen aikana.

Pelkään miten tämä kaikki vaikuttaa lapseen pidemmän päälle. Viime päivät olen hoitanut lapseen liittyvät jutut itse, koska en halua että mies tiuskii lapselle. Eihän perhe-elämän kuulu tällaista olla

Neuvokaa, lohduttakaa, ihan mitä tahansa :'(

 

[FreezeCat]

:hug:


Sä olet kohta uuvuksissa itsekin, ellet jo ole!, kannatellessasi toista. Kaikkesi olet mitä ilmeisimmin siellä kotona tehnyt - rakastanut ja ymmärtänyt, tukenut ja kannustanut - ja nyt on pallo tilanteesta miehelläsi. Harmillista kyllä, että hän sulkee silmänsä sekä korvansa ilmeiseltä asialta eli kieltää oman toimintansa, mikä kuuluu kyllä kuvioon. Mutta - nyt sun täytyy pitää huolta itsestäsi ja omista voimavaroistasi sekä - kuten olet tehnytkin - ajatella lastanne.

Mä tuossa tilanteessa menisin juttelemaan asiasta perheneuvolaan ja hakisin sieltä apua. Mitä he sanoisivat, mitä olisi viisainta tehdä. Tai/Ja sitten soittaisin itse suoraan paikkakunnan mielenterveystoimistoon ja juttelisin tilanteesta asiantuntevan hoitohenkilökunnan kanssa. He kyllä varmasti osaavat antaa kättä pitempää sinulle käytettäväksi.

Ja jos tilanne kotona käy liian hankalaksi, työlääksi, vaikeaksi olla, niin - onko teillä mitään paikkaa, minne mennä toviksi saamaan etäisyyttä ja happea? Jospa silloin myös miehesi jotenkin näkisi, miten paljosta onkaan nyt kyse ja huomaisi samalla oman olotilansa ja sen vaikutuksen asioihin...

Olen pahoillani teidän tilanteesta. Se syö voimia teiltä kaikilta. Vaikka toinen nyt oireilee ja kärsii, niin ihan kaikkea ei tarvitse todellakaan sietää. Voimia ja jaksamista toivon sinulle, pidä huoli itsestäsi.

 

["a.p"]

:hug:


Sä olet kohta uuvuksissa itsekin, ellet jo ole!, kannatellessasi toista. Kaikkesi olet mitä ilmeisimmin siellä kotona tehnyt - rakastanut ja ymmärtänyt, tukenut ja kannustanut - ja nyt on pallo tilanteesta miehelläsi. Harmillista kyllä, että hän sulkee silmänsä sekä korvansa ilmeiseltä asialta eli kieltää oman toimintansa, mikä kuuluu kyllä kuvioon. Mutta - nyt sun täytyy pitää huolta itsestäsi ja omista voimavaroistasi sekä - kuten olet tehnytkin - ajatella lastanne.

Mä tuossa tilanteessa menisin juttelemaan asiasta perheneuvolaan ja hakisin sieltä apua. Mitä he sanoisivat, mitä olisi viisainta tehdä. Tai/Ja sitten soittaisin itse suoraan paikkakunnan mielenterveystoimistoon ja juttelisin tilanteesta asiantuntevan hoitohenkilökunnan kanssa. He kyllä varmasti osaavat antaa kättä pitempää sinulle käytettäväksi.

Ja jos tilanne kotona käy liian hankalaksi, työlääksi, vaikeaksi olla, niin - onko teillä mitään paikkaa, minne mennä toviksi saamaan etäisyyttä ja happea? Jospa silloin myös miehesi jotenkin näkisi, miten paljosta onkaan nyt kyse ja huomaisi samalla oman olotilansa ja sen vaikutuksen asioihin...

Olen pahoillani teidän tilanteesta. Se syö voimia teiltä kaikilta. Vaikka toinen nyt oireilee ja kärsii, niin ihan kaikkea ei tarvitse todellakaan sietää. Voimia ja jaksamista toivon sinulle, pidä huoli itsestäsi.

Voikohan perheneuvolaan mennä yksin? Olen ehdottanut joskus että menisimme sinne yhdessä, mutta mies on sillä kannalla että menisimme sinne sen vuoksi että voisin haukkua häntä.. Turhauttavaa.. Mä haluan vaan että mies toipuisi ja arki alkaisi sujumaan. Mä en missään nimessä ole miestä haukkumassa, hän vain ottaa kaiken niin.

Valitettavasti ei ole paikkaa minne mennä ottamaan aikalisää. Ja mies ei varmasti hyväksyisi että vien lapsen muualle. Ei ymmärtäisi kun ei näe edes mitään ongelmaa

 

[FreezeCat]

[QUOTE="a.p";30568282]Voikohan perheneuvolaan mennä yksin? Olen ehdottanut joskus että menisimme sinne yhdessä, mutta mies on sillä kannalla että menisimme sinne sen vuoksi että voisin haukkua häntä.. Turhauttavaa.. Mä haluan vaan että mies toipuisi ja arki alkaisi sujumaan. Mä en missään nimessä ole miestä haukkumassa, hän vain ottaa kaiken niin.

Valitettavasti ei ole paikkaa minne mennä ottamaan aikalisää. Ja mies ei varmasti hyväksyisi että vien lapsen muualle. Ei ymmärtäisi kun ei näe edes mitään ongelmaa [/QUOTE]

Voi mennä .

Jostain nyt kannattaa ainakin aloittaa avun hakeminen ja tilanteen laukaiseminen. Jo ihan oman jaksamisesikin vuoksi. Paljon olet jo tehnyt ja yrittänyt - joten älä ainakaan latista omia ponnistelujasi ollenkaan toimijana .

Ota yhteyttä ko. paikkaan huomenna, niin jospa siitä lähtisi asia hiljaksiin ratkeamaankin - näinhän sitä vain täytyy ajatella .

 

["a.p"]

Voi mennä .

Jostain nyt kannattaa ainakin aloittaa avun hakeminen ja tilanteen laukaiseminen. Jo ihan oman jaksamisesikin vuoksi. Paljon olet jo tehnyt ja yrittänyt - joten älä ainakaan latista omia ponnistelujasi ollenkaan toimijana .

Ota yhteyttä ko. paikkaan huomenna, niin jospa siitä lähtisi asia hiljaksiin ratkeamaankin - näinhän sitä vain täytyy ajatella .

Tunnen jo nyt huonoa omaatuntoa siitä että hoidan asioita miehen selän takana. Mies tulee ottamaan asian niin että pidän häntä huonona isänä. Ikinä, IKINÄ en ole maininnut mitään siihen suuntaan vaikka meillä riitoja on muusta ollutkin. Masennus ei tee ihmisestä huonoa. Mies tuntuu ajattelevan että masentunut on yhtä kuin heikko, huono, mitätön.

Mä olen jopa yrittänyt sanoa miehelle että pyytäisi työterveydestä sairaslomaa työuupumuksen takia. Jos se edes vähän auttaisi. Ei ilmeisesti kehtaa kun tietää että pomo levittelee sairausloma-asiat siellä kaikille.

 

[FreezeCat]

[QUOTE="a.p";30568350]Tunnen jo nyt huonoa omaatuntoa siitä että hoidan asioita miehen selän takana. Mies tulee ottamaan asian niin että pidän häntä huonona isänä. Ikinä, IKINÄ en ole maininnut mitään siihen suuntaan vaikka meillä riitoja on muusta ollutkin. Masennus ei tee ihmisestä huonoa. Mies tuntuu ajattelevan että masentunut on yhtä kuin heikko, huono, mitätön.

Mä olen jopa yrittänyt sanoa miehelle että pyytäisi työterveydestä sairaslomaa työuupumuksen takia. Jos se edes vähän auttaisi. Ei ilmeisesti kehtaa kun tietää että pomo levittelee sairausloma-asiat siellä kaikille.[/QUOTE]

No, teetpä niin tai näin, niin - miehesi varmasti osaa katsoa tilanteen joka tapauksessa itselleen epäedulliseksi, kuten masennukseen kuuluukin. Tiedät itsekin, minkä pimeän hupun alla hän on parhaillaan - se on ihan se ja sama mistä asiasta on kyse, niin aina se näköala ja -kulma siihen on negatiivisen synkkä ja syyllistävä.

Huonoa omaatuntoa älä siis ihmeessä pode, sillä olet hakemassa apua teille. Teille ! Miehesi ei sitä näe, vielä, mutta tärkeintä on se, että itse jaksat tehdä työtä teidän eteen. Olethan itsellesikin hakemassa apua. Ihan kaikkea miehesi huonoa oloa älä kuitenkaan lähde sietämään eli tunne omat rajasi ja pidä niistä huoli. Ole valmis sanomaan vastaan ja - jos tilanne niin vaatii - pahastikin. Rajat ne pitää olla pahan olon purkamisellakin. Että jos miehesi valitukset ja syyllistämiset menevät mielestäsi pitkälle, voit ihan hyvin sanoa suoraan että lopettaa puhumisen ja ettet aio enää moisia asioita kuunnellakaan. Olet varmasti jo sanonutkin ja huomannut ettei mies siitä rikki mene.

Koeta jaksaa siellä, sinä vahva ja suuren sydämen omaava taistelija :heart:.

 

["a.p"]

No, teetpä niin tai näin, niin - miehesi varmasti osaa katsoa tilanteen joka tapauksessa itselleen epäedulliseksi, kuten masennukseen kuuluukin. Tiedät itsekin, minkä pimeän hupun alla hän on parhaillaan - se on ihan se ja sama mistä asiasta on kyse, niin aina se näköala ja -kulma siihen on negatiivisen synkkä ja syyllistävä.

Huonoa omaatuntoa älä siis ihmeessä pode, sillä olet hakemassa apua teille. Teille ! Miehesi ei sitä näe, vielä, mutta tärkeintä on se, että itse jaksat tehdä työtä teidän eteen. Olethan itsellesikin hakemassa apua. Ihan kaikkea miehesi huonoa oloa älä kuitenkaan lähde sietämään eli tunne omat rajasi ja pidä niistä huoli. Ole valmis sanomaan vastaan ja - jos tilanne niin vaatii - pahastikin. Rajat ne pitää olla pahan olon purkamisellakin. Että jos miehesi valitukset ja syyllistämiset menevät mielestäsi pitkälle, voit ihan hyvin sanoa suoraan että lopettaa puhumisen ja ettet aio enää moisia asioita kuunnellakaan. Olet varmasti jo sanonutkin ja huomannut ettei mies siitä rikki mene.

Koeta jaksaa siellä, sinä vahva ja suuren sydämen omaava taistelija :heart:.

kiitos <3

Yritän jaksaa. Tänään havahduin todellisuuteen, olen sairastumassa itse jos tähän tilanteeseen ei tule muutosta. On pakko tulla. Olen raskaanakin ja viimeinen kuukausi on mennyt järjettömän stressin vallassa. Miehen tilanne on siis pahentunut suunnilleen kuukauden takaisesta ihan huomattavasti.

Kiitos kun piristit minua. Enpä ole aikoihin saanut kokea miltä ystävällisyys tuntuu