S
seinähyppyjäinen
Vieras
Noniin, ennenkuin kukaan alkaa ilkkumaan, niin kerrottakoot että muutin takaisin kotiin vuosi sitten äitini sairauden takia, joka hanellä vieläkin on mutta parempaan päin leikkauksen jne johdosta. Joo, olen tyhmä mutta vastuuntuntoinen vanhemmistani. Ja huolestunut.
Sitten vuodatus.
Miten kukaan itseään kunnioittava aikuinen voi asua kotonaan yli 20-vuotiaana?! Ilman että päänsä hajoaa?!!! VOI RIESUS!!! Täällä on sodittu ja kahakoitu niinkun viimistä päivää ja tuntuu että meidän välit on vaan huonontunut entisestään. Äsken revin sitten pelihousut lopullisesti, äitee lainas taas meikäläisen vaatteita ja tällä kertaa villakangas-kotelomekkoa jota olen vaalinut ja käyttänyt harvoin mutta rakkaudella. Istuu kuin hanska päällä. Siis minulle.
Ruuanlaittokin on yhtä veristä puukkohippaa, äitee rupeaa vänkäämään aina kaikkeen vastaan, mikään ei kelpaa, itse hän ei osaa ruokaa laittaa koska kukaan ei ole koskaa opettanut (eikä opetella voi kärsiä). "Silloin kun MINÄ olin pieni, niin isomummu meille silakoita paistoi. Ketään ei ikinä kotona vanhemmistä mussun mussun"
Sama juttu tietokoneen kanssa. Mitään ei voi osata tehdä itse. Tässä rupee ihan ihmettelemään miten on vielä edes elossa kun ei tuo rakas mamma osaa mitään. Tarjosin eilen kansalaisopiston atk-kurssia senioreille mutta ei käy. Siitäkin meinas tulla riitaa. Mites sitten kun muutan pois, ja siihen ei kauaa ole. Hänellä oma bisnes hoidettavana ja aina kysytään sähköpostia. Sekin piti toissaviikolla tehdä uusiksi kun ei ollut käynyt katsomassa hotmail-tiliään pitkään aikaan ja se oli poistettu.
Menenpäs tästä nyt hakkaamaan päätä seinään ja suunnittelemaan tämänpäiväistä ateriaa. Huomenna hermolomalle sukuloimaan muualle, soronoo. (Kiitos, helpotti heti kun sai vuodattaa)
Sitten vuodatus.
Miten kukaan itseään kunnioittava aikuinen voi asua kotonaan yli 20-vuotiaana?! Ilman että päänsä hajoaa?!!! VOI RIESUS!!! Täällä on sodittu ja kahakoitu niinkun viimistä päivää ja tuntuu että meidän välit on vaan huonontunut entisestään. Äsken revin sitten pelihousut lopullisesti, äitee lainas taas meikäläisen vaatteita ja tällä kertaa villakangas-kotelomekkoa jota olen vaalinut ja käyttänyt harvoin mutta rakkaudella. Istuu kuin hanska päällä. Siis minulle.
Ruuanlaittokin on yhtä veristä puukkohippaa, äitee rupeaa vänkäämään aina kaikkeen vastaan, mikään ei kelpaa, itse hän ei osaa ruokaa laittaa koska kukaan ei ole koskaa opettanut (eikä opetella voi kärsiä). "Silloin kun MINÄ olin pieni, niin isomummu meille silakoita paistoi. Ketään ei ikinä kotona vanhemmistä mussun mussun"
Sama juttu tietokoneen kanssa. Mitään ei voi osata tehdä itse. Tässä rupee ihan ihmettelemään miten on vielä edes elossa kun ei tuo rakas mamma osaa mitään. Tarjosin eilen kansalaisopiston atk-kurssia senioreille mutta ei käy. Siitäkin meinas tulla riitaa. Mites sitten kun muutan pois, ja siihen ei kauaa ole. Hänellä oma bisnes hoidettavana ja aina kysytään sähköpostia. Sekin piti toissaviikolla tehdä uusiksi kun ei ollut käynyt katsomassa hotmail-tiliään pitkään aikaan ja se oli poistettu.
Menenpäs tästä nyt hakkaamaan päätä seinään ja suunnittelemaan tämänpäiväistä ateriaa. Huomenna hermolomalle sukuloimaan muualle, soronoo. (Kiitos, helpotti heti kun sai vuodattaa)
