Ehkäisyn poisjättäminen? Milloin teitte sen?

[.__.]

Minulla on pää ihan sekasin. Olen nyt täysin kyllästynyt noihin e-pillereihin ja mies ei halua kortsuja käyttää. Vaihtoehtona ois toki kuparikierukka. Mutta kun, mutta kun...

Alan tässä aika tosissani miettimään tuota ehkäisyn poisjättämistä. Lääkärini on sanonut että saatan olla huono raskautumaan, tosin varmuutta ei ole, mutta siis erään sairauden takia näin voi mahdollisesti olla.

Haluan todellakin lapsia, mutta en tiedä milloin on se oikea aika. Enkä todellakaan halua ensin odottaa ja sitten olla yksi niistä itkevistä kolmekymppisistä vauvakuumeilijoista joilla ei olekkaan niin helppoa.

Samalla pientä vihjailua saan omalta äidiltäni. Kun luokkakaverini yksi toisensa jälkeen saa lapsia, niin hän siitä jaksaa meuhkata "ajatella jos sinä nyt saisit lapset niin nehän olisivat koulussa jo kun itse olet vielä nuori" jne. Eikä tuossa painostuksessa siis mitään muuten, mutta kun itsekkin olen pikkuhiljaan päässyt samaan tulokseen...

Nyt siis kohta 24-vuotias nainen täällä yrittää keksiä mitä tekis elämälleen. Toisaalta lapset nyt ei taida olla mikään maailmanloppu, eikö niiden hankkiminen ole pelkästään positiivinen asia??

Voi apua! Onkohan ihan tyhmää sanoa poikakaverille että jospa kokeiltais jättää ehkäsy pois. Eihän sitä tiedä jos siinä kestää viikko vai 3 vuotta että tärppäis... Onko ihan tyhmää harrastaa tuollaista "uhkapeliä"?

 

[KiiajaVille]

Ensimmäisenä tietysti miksi olet kyllästynyt pillereihin?
Senkö vuoksi että pitää muistaa ottaa päivittäin, vai hormonien vuoksi?

Voisitko ajatella hormonikierukkaa?
Tai sitten ehkäsyrengasta, jonka vaikutus on paikallinen ja vaikuttaa koko kroppaan vähäemmän kuin pillerit?

Toisaalta, se että mies ei halua kortsuja käyttää ei ole tarpeeksi pätevä syy siihen etteikö niitä käytettäisi.
Vai mitä mieltä hän on siitä kun sinä et halua käyttää pillereitä?

Ehkäisy on yhteinen asia ja siinä pitäisi löytää semmoinen ratkaisu mikä tyydyttää molempia.

Asian kanssa ei missään nimessä kannata alkaa pelaamaan uhkapeliä, jos ajatus vauvasta on mahdollisesti toisen mielestä katastrofaalinen.

 

["Eee"]

Jätettiin ehkäisy pois siinä vaiheessa, kun meille molemmille ajatus siitä, että 9kk kuluttua oltais äiti ja isä, oli mieluisa. Järkytys oli silti suuri, kun ekasta kierrosta tärppäs. Olin jotenkin ihan 100% varma, että yli kolmekymppisten pitää reenata vauvan hankkimista vähän pidempään ennen tärppiä.

En missään nimessä suosittele jättämään ehkäisyä pois, jos ette molemmat yhdessä ole sitä mieltä, että lapsi on tervetullut. Se on kuitenkin niin iso muutos elämässä, että asennoitumista helpottaa huomattavasti, kun se muutos on toivottu.

 

[.__.]

Siis itse en ole koskaan ollut noiden hormonivalmisteiden ystävä. Koen että minusta on tullut aika pirttihirmu niiden kanssa. Olen nyt ollut pari viikkoa ilman, ja mielestäni jo nyt tuntuu jotenkin paremmalta, ei kiristä enää niin paljoa Tosin ei kai sitä vielä voi huomata näin lyhye ajan jälkeen.

Eikä tietenkään vauvaa kannata hankkia pelkästään koska ehkäisy on rasittavaa, mutta ajattelin että onkohan tässä kyseessä joku alitajuntainen juttu. Enhän minä kai niin hullu olisi että lopettaisin pillereitten syönnin jos en sisimmissäni ole valmis sen seurauksiin. Noihin kortsuihin kun en ihan 100% luota.

Ja tosiaan pitää jutella miehen kanssa, luonnollisesti. Mutta hän on sellainen liiottelija, joka ehkä juuri kokee tuon ehdotuksen katastrofaaliseksi tai sitten päinvastoin alkaa innoissaan odottamaan että 9kk on mennyt. Niin sen takia yritän tässä pohdiskella asiaa ensin omassa päässäni.

Minusta kun tuntuu että olisin nyt valmis saamaan perheenlisäystä, mutta kun toisaalta ahistaa että mitä jos olenkin väärässä. Olen siis yleensäkkin sellainen "mitä jos sittenkin..."-ihminen, joka on välillä aika rasittavaa

 

[.__.]

[QUOTE="Eee";24706224]Jätettiin ehkäisy pois siinä vaiheessa, kun meille molemmille ajatus siitä, että 9kk kuluttua oltais äiti ja isä, oli mieluisa. Järkytys oli silti suuri, kun ekasta kierrosta tärppäs. Olin jotenkin ihan 100% varma, että yli kolmekymppisten pitää reenata vauvan hankkimista vähän pidempään ennen tärppiä.[/QUOTE]

No juuri tuota itsekkin "pelkään". MUTTA kun toisaalta myö kummatkin ollaan sitä mieltä että lapsia kyllä halutaan, ei vain tiedetä että milloin... Mutta mitä jos sitä selkeää "oikeaa aikaa" ei koskaan tule?

Minulle on aivan mahdotonta esim. juuri tällä hetkellä kertoa että mitä mieltä olen 9kk päästä ja mitä silloin teen tai edes että missä olen. Jotenkin tuo odotusaika tuntuu niin mahdottoman pitkältä, että tavallaan tuntuu kovin hankalalta vain joku päivä päättää että NYT olen valmis, mitä jos ajattelenkin ihan toisin sitten 3 kuukauden päästä?

Mitä jos, mitä jos, mitä jos. Aaaargh!

 

["Eee"]

No juuri tuota itsekkin "pelkään". MUTTA kun toisaalta myö kummatkin ollaan sitä mieltä että lapsia kyllä halutaan, ei vain tiedetä että milloin... Mutta mitä jos sitä selkeää "oikeaa aikaa" ei koskaan tule?

Minulle on aivan mahdotonta esim. juuri tällä hetkellä kertoa että mitä mieltä olen 9kk päästä ja mitä silloin teen tai edes että missä olen. Jotenkin tuo odotusaika tuntuu niin mahdottoman pitkältä, että tavallaan tuntuu kovin hankalalta vain joku päivä päättää että NYT olen valmis, mitä jos ajattelenkin ihan toisin sitten 3 kuukauden päästä?

Mitä jos, mitä jos, mitä jos. Aaaargh!

Noh, ainakin se on varma, että raskaus kestää sen 9kk, ja sinä aikana siihen ajatukseen lapsen tulosta ehtii valmistautua. Eli jos tiedätte molemmat haluavanne lapsia, ja yhdessä päätätte, ettei niiden tuleminen nyt heti ole katastrofi, niin tottakai ehkäisyn voi jättää pois.

 

[444]

Kauanko olette olleet yhdessä? Kuinka vakavalla pohjalla suhteenne on? Noitakin kannattaa miettiä..

Ja mitä tulee pillereihin, niin itse olen ihan hirveä epätasapainoin raivotar ilman lisähormoneja. Olen nyt ollut 2,5kk ilman hormoneja kun jätin renkaan pois ja olen hirveä! En halua olla tällainen pimahteleva sekopää. Luulin, että ilman hormoneja on parempi, mutta eipä taida olla. Aionkin hankkia pillerit.

 

["mom"]

No meilä on ollut ehkäisy pois vuodesta 2007. Jos sulla on säännöllinen kierto ja tiedät ovulaatiopäivän, niin kyllähän sitä raskautumisen mahdollisuutta on aika helppo pienentää. Vaikka ei ne varmat päivät mikään ehkäisykeino ole, niin aika pieni mahdollisuus on raskautua, jos ei rakastele ovulaation aikaan. Jos siis lapsen tekoon ette vielä halua ryhtyä, mutta lapsen tulo ei olisi silti katastrofi.

 

["äiti"]

Oikeaa aikaa ei voi päättää. Ei kukaan. Te voitte joskus haluta enemmän vanhemmiksi tai vauva voi haluta tulla teille, mutta ette te voi sitä päättää. Lapset syntyy silloin kun syntyy. Yrittää tietysti voi enemmän tai vähemmän.

 

[.__.]

Ollaan nyt seurusteltu 2,5 vuotta. On ollut sekä ylä- että alamäkiä, mutta minusta kyllä vaikuttaisi että mies ihan oikeasti olisi valmis sitoutumaan. Ainakin hän kovasti väittää näin. Tämä kesä oli aika rankka kaikin puolin, mutta ollaan nyt paikkailtu kolhuja.

Nuorena ja rohkeampana tuli harrastettua noita varmoja päiviä (juu, tyhmää) about 6kk, eikä silloin ainakaan tärpännyt. Niin en kai ihan mitään supersikiävää sorttia ole.

Minua juuri se ahistaa, että jos nyt alkaa jänistää eikä hanki lapsia, niin mitä jos sitten vanhempana huomaakin että piru vie, eihän tämä onnistu millään! En kuitenkaan halua olla joku 35v joka kaikin tavoin epätoivoisena yrittää raskautua.

Olen huomannut tässä elämässäni että sellasella letkeällä hällä väliä-tyylillä saa paljon enemmän aikaiseksi (työ, opiskelu, yleisesti elämä), mutta en oikein ole varma jos lapsien tekoa kannattaa sillä tavalla ajatella. Mutta toisaalta miksi ei?

 

[sdf]

Jos epäilyttää, ettei enää kolmen kuukauden päästä haluakaan vauvaa, on parasta miettiä ehkäisyasioita eikä sen pois jättämistä.

 

[.__.]

Jos epäilyttää, ettei enää kolmen kuukauden päästä haluakaan vauvaa, on parasta miettiä ehkäisyasioita eikä sen pois jättämistä.

No tarkoitin tuolla enemmänkin yleistä elämää. Mitä jos tapahtuu jotain mullistavaa jossain vaiheessa. Onhan tällä palstallakin lukenut kamalia juttuja siitä miten mies onkin vain kadonnut kun ollaan rv38:lla tai vastaavaa. Tai voihan joku kamala onnettomuuskin tapahtua. Kun minä EN TIEDÄ, ja se rassaa. Miksi en voisi olla ennustaja

Olen siis tähän mennessä ollut aika tuuliviiri kaikin tavoin, vaihellu kouluja ja päättänyt yhtäkkiä lähteä töihin ulkomaille ym. Niin minun on tosiaan aivan mahdotonta sanoa mitä teen vaikka puolen vuoden kuluttua. En oikein voi sille mitään. Yritän tässä kyllä saada itseni pysähtymään ja miettimään tulevaisuutta, ja lapsethan ovat olennainen osa sitä. ASP-tilikin on nyt avattu, joten n 2 vuoden kuluttua olisi asunnonostaminen edessä.

Haluaisin kyllä todellakin asettua aloilleni ja elää sitä perhe-elämää. En tiedä jos siihen ehkä tarvitsisi juuri sen sysäyksen, siis lapsen? Tosin tuokin jotenkin kuulostaa väärältä ajattelutavalta, vai? Hitto, jos kaikki ei vain tuntuisi niin hankalalta.