Ehdotus=painostus?

Hei kaikille!

Tavallaan en kuulu tänne foorumille, koska minulla ei ole lapsia enkä ole edes raskaana, mutta luulen, että täältä saisi hyviä vinkkejä.

Olemme n.30v pariskunta ja seurustelleen vuoden. Emme asu yhdessä(vielä). Olemme molemmat vakituisissa töissä.
Biologinen kelloni tikittää...tätä on nyt jatkunut 2v. Mieheni on siis jo yli kolmekymmentä mutta hänen kellonsa on varmaan rikki tai jotain.=)
Tiedämme että haluamme toisemme ja tämä suhde kestää ja olemme puhuneet naimisiinmenosta. Hän on puhunut että haluaa "aikanaan" lapsia ja minulle kävisi vaikka heti! Olen hiljaa mielessäni miettinyt, että sitten "aikanaan" olen varmaan hermoraunio odotuksesta ja kohtuni on pölyttynyt. En vaan tajua mitä odottaa...mikä voi muuttua? Minä olen valmis, kroppani on jo enemmän kuin valmis, mutta mieheni on kiinnostunut enemmän toimintaelokuvista kuin lapsen hankkimisesta vaikka lähes kaikilla hänen ystävistään on jo perhe! Mutta hän haluaa vielä harjoitella "joitakin vuosia".
Mitäs nyt?

 

Mitäs miehesi on mieltä siitä jos sitä lasta ei sitten tulekaan mahdollisesti sen takia että on odotettu? Naisella tosiaan se ikä alkaa vaikuttaan raskautumismahdollisuuksiin 30 jälkeen. Itse en myöskään enää tuon ikäisenä haluaisi/uskaltaisi vuosia odotella.

 

Moi ja tsemppiä aloittajalle.

Tämä on vaikea aihe =/ Olen samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, eli kuumottelee, mutta mies haluaa odottaa (mutta mitä, minä en tiedä, ja hän ei osaa sanoa). Olemme seurustelleet viitisen vuotta, asuneet vuoden verran omassa kodissa, jossa tarkoituksella tilaa myös lapsille. Olemme molemmat vakkariduunissa, rakastan häntä ja hän minua, siispä "perusasiat kunnossa". Tavatessamme olen sanonut, etten halua heti lapsia, mutta aikaa on kulunut ja kuumottelut alkaneet, luonnollisesti. Aina on ollut jokin syy, ettei "vielä". Asiasta ei ole kovin paljon puhuttu, ehkä kerran 2 kk:n aikana viimeisen kolmen vuoden aikana, viimeisen vuoden aikana ehkä kerran pari kuussa, olen yrittänyt välttää sitä painostusta. Täytän ensivuonna kolmekymmentä, ja mies on nelisen vuotta vanhempi, ja myös hänen ystävänsä ovat kaikki jo perheellisiä, kuten pikku hiljaa myös minunkin. Olen sanonut hänelle, että haluaisin naimisiin ennen kuin saisimme perheenlisäystä (hitusen vanhanaikaista ehkä, tiedän) mutta tällä hetkellä ei ole enää väliä... Mitä enemmän asiasta puhun, sitä kielteisemmäksi hän muuttuu =/

 

Kiitos tsempistä!!

Ajattelin ottaa ensi viikonloppuna asian puheeksi. Haluan tietää, että kohtaako meillä tulevaisuudensuunnitelmat yhtään toisiaan ja millä aikataululla edetään. En halua olla riidellä tästä asiasta enkä joka päivä ottaa sitä puheeksi, painostus saa kyllä aivan varmasti miehen poistumaan takavasemmalle....
Tiedän että hän vetoaa siihen faktaan, että olemme tunteneet vasta vuoden. Pelkään että koko keskustelu loppuu minuutissa ja mulle jää vain hirveä pettymys käteen. Olen kuitenkin syönyt 10v jo pillereitä, joten luoja tietää milloin edes tulen raskaaksi!

Olen lueskellut muita ketjuja ja tuntus olevan aika yleinen trendi että miehiä on joutunut taivuttelemaan. Mun mies on kuitenkin puhunut jo yhteisen kämpän ostosta joten oletan hänen kuitenkin olevan tässä suhteessa tosissaan kuten olen minäkin. Kuulen edelleen mielelläni kokemuksia asiasta ja neuvoja tietenkin, jotta pääsisin tuonne yrittävien ketjuun kirjoittelemaan.

 

Mulla on suhde vakaalla ja tasasella pohjalla, ollaan kuitenkin seurusteltu vasta vajaa vuos. Puol vuotta asuttu yhdessä ja kihloissa ollaan. Mä oon useemman kuukauden ollu pettyny aina ku menkat alkaa, mutta syön kummiskin pillereitä, että ei olla yrittämässä lasta. Nyt alko kummiski iskee se vauvakuume ja puhuin tänään miehelle, että olisko hirveetä jos alettas yrittämään. Mä olen 27v joten aika alkais jo olla ensimmäisen lapsen yrittämiselle, mutta mies on vasta 22v ja on suunnitellu lapsia vasta 5-10 vuoden päähän. Hyvin kielteisellä kannalla se oli kun puhuttiin, mutta sano kummiski miettivänsä asiaa. Että ei ihan jyrkkä "ei" tullu kummiskaan Kummiskin jos me nyt alettais yrittämään ni menis VÄHINTÄÄN vuosi ennenkun se lapsi täällä olis. Sanoin sille, että "ois tässä yks hyvä puoli sun kannalta; saisit huomattavasti paljon enemmän seksiä" Naureskeltiin siinä sitten vaa, että ei taida riittää miehelle syyksi hankki lapsi