Echon kristinuskoketju

Aattelin nyt päräyttää tämmösen, on mulla näitä joskus aikaisemminkin ollu.
Eli sekalaista jorinaa uskonasioista.

Tässä voi pohtia kristinuskoa, laittaa musaa ja vaikka rukouspyyntöjä tms. Mä oon huono joskus vastaamaan tasaisesti johonki ketjuun kun pyörin niin monessa ketjussa, mutta yritän reagoida rukouspyyntöihin 3-4 päivän kuluessa.

En tiedä olenko kauhean väittelytuulella, mutta voi tässä väitelläkin. Olen vaan joka asiasta vääntänyt 4-5 kertaa palstahistorian aikana, joten en ehkä jaksa vääntää enää niin paljon. :)

Nii ja olen luterilainen, mutta helluntai-ja vapis-twistillä - suomeksi yhteiskristillinen.
Katolisuutta ryöpytän sit tasaisin väliajoin, ortodoksisuuttakin ehkä joskus. Ekumeniaa inhoan, samoin liberaaliutta.

Olen surkea ja ailahteleva uskovana, ja en siksi edes ansaitsisi puhua niinki arvokkaista asioista kuin uskonasiat.
Mutta kaipa tää on armoa että Jeesus vielä huolii mut. :) Hän on suurempi kuin mun surkeuteni.

Ai nii. Väittelijälle joka valmistautuu kirjoittamaan just kohta nyt: edelleenkään en sit tiedä, mistä Aatamin ja Eevan pojat tempas itelleen vaimot. :sneaky: :rolleyes:

-Toivottavasti tästä ketjusta on iloa edes jollekulle. (y)
 
Viimeksi muokattu:
Aloitan tällä ajatuksella.
Aina sanotaan, että on suurta armoa, jos joku pitkän linjan pahantekijä saa syntinsä anteeksi ja tulee uskoon elämänsä loppumetreillä.
Noo, on sekin armoa.

Mutta enemmän armoa on se, kun Jumala jaksaa katella kymmenet vuodet kärsivällisenä uskoviensa idiotismia ja toilailuja, vaikka me tiedämme, kuinka tulisi elää. Mä koen saaneeni paljon anteeksi.
 
vierailija
Aattelin nyt päräyttää tämmösen, on mulla näitä joskus aikaisemminkin ollu.
Eli sekalaista jorinaa uskonasioista.

Tässä voi pohtia kristinuskoa, laittaa musaa ja vaikka rukouspyyntöjä tms. Mä oon huono joskus vastaamaan tasaisesti johonki ketjuun kun pyörin niin monessa ketjussa, mutta yritän reagoida rukouspyyntöihin 3-4 päivän kuluessa.

En tiedä olenko kauhean väittelytuulella, mutta voi tässä väitelläkin. Olen vaan joka asiasta vääntänyt 4-5 kertaa palstahistorian aikana, joten en ehkä jaksa vääntää enää niin paljon. :)

Nii ja olen luterilainen, mutta helluntai-ja vapis-twistillä - suomeksi yhteiskristillinen.
Katolisuutta ryöpytän sit tasaisin väliajoin, ortodoksisuuttakin ehkä joskus. Ekumeniaa inhoan, samoin liberaaliutta.

Olen surkea ja ailahteleva uskovana, ja en siksi edes ansaitsisi puhua niinki arvokkaista asioista kuin uskonasiat.
Mutta kaipa tää on armoa että Jeesus vielä huolii mut. :) Hän on suurempi kuin mun surkeuteni.

Ai nii. Väittelijälle joka valmistautuu kirjoittamaan just kohta nyt: edelleenkään sit tiedä, mistä Aatamin ja Eevan pojat tempas itelleen vaimot. :sneaky: :rolleyes:

-Toivottavasti tästä ketjusta on iloa edes jollekulle. (y)
kiitän avauksesta ja haastan heti sut tosta ortodoksisuuden ryöpyttämiestä

vaikka itekki oon lutikka niin mulla on semmonen pito, että ortodoksisuus on lähimpänä kristinuskon alkuperäistä twistiä, me muut ollaan vielä enemmän harhaoppisia
 
Deleted member 149094
Aloitan tällä ajatuksella.
Aina sanotaan, että on suurta armoa, jos joku pitkän linjan pahantekijä saa syntinsä anteeksi ja tulee uskoon elämänsä loppumetreillä.
Noo, on sekin armoa.

Mutta enemmän armoa on se, kun Jumala jaksaa katella kymmenet vuodet kärsivällisenä uskoviensa idiotismia ja toilailuja, vaikka me tiedämme, kuinka tulisi elää. Mä koen saaneeni paljon anteeksi.
Huh, eikä edes se katselu, myös se jatkuva lahjojen ruinaus! Miksi meille ei opeteta ensimmäisenä, että Jumala mikään lahja-automaatti oo! Meijän täytyy keksiä semmoset ihan itse!

Seuraan mielenkiinnolla ketjun edistymistä!
 
Huh, eikä edes se katselu, myös se jatkuva lahjojen ruinaus! Miksi meille ei opeteta ensimmäisenä, että Jumala mikään lahja-automaatti oo! Meijän täytyy keksiä semmoset ihan itse!

Seuraan mielenkiinnolla ketjun edistymistä!
"Meijän täytyy keksiä Jumalan lahjat ihan itse" -avaatko tuota teologiaasi hieman? :LOL:

Saadaan me ruinatakin. Jeesus kehotti ruinaamaan oikein urakalla, puhui jossain sitkeästä pyytämisestä.

Usein ei asioissa 1 rukous riitä. Mun mies rukoilee joskus ylimalkaisesti "siunaa koko maailmaa, aamen", johon vähän ivallisesti sanon "nonni, kyllä heti sodat taukos ja nälänhätä lakkas ku tuon sanoit." :sneaky:

Mitä enemmän ja pitkäjänteisemmin jotain asiaa pyytää, niin Jumala tekee siinä asiassa - ajallaan, siinä muodossa kuin haluaa.

Ja rukoukset saa olla yksilöityjä. Ei ole noloa rukoilla vaikka ööö oman kynsisilsan paranemisen puolesta.
 
Viimeksi muokattu:
Aloitan tällä ajatuksella.
Aina sanotaan, että on suurta armoa, jos joku pitkän linjan pahantekijä saa syntinsä anteeksi ja tulee uskoon elämänsä loppumetreillä.
Noo, on sekin armoa.

Mutta enemmän armoa on se, kun Jumala jaksaa katella kymmenet vuodet kärsivällisenä uskoviensa idiotismia ja
toilailuja, vaikka me tiedämme, kuinka tulisi elää. Mä koen saaneeni paljon anteeksi.
Millä todistat saaneesi anteeksi joltain olennolta?

Olen 100% uskonnoton, elän sivistyneesti ja ”nuhteessa”, en tarvitse anteeksiantoa toisilta osapuolilta.

Jos mokaan, osaan pyytää kohteelta itse anteeksi:cool:
 
Deleted member 149094
"Meijän täytyy keksiä Jumalan lahjat ihan itse" -avaatko tuota teologiaasi hieman?

Saadaan me ruinatakin. Jeesus kehotti ruinaamaan oikein urakalla, puhui jossain sitkeästä pyytämisestä.

Usein ei asioissa 1 rukous riitä. Mun mies rukoilee joskus ylimalkaisesti "siunaa koko maailmaa, aamen", johon vähän ivallisesti sanon "nonni, kyllä heti sodat taukos ja nälänhätä lakkas ku tuon sanoit."

Mitä enemmän ja pitkäjänteisemmin jotain asiaa pyytää, niin Jumala tekee siinä asiassa - ajallaan, siinä muodossa kuin haluaa.

Ja rukoukset saa olla yksilöityjä. Ei ole noloa rukoilla vaikka ööö oman kynsisilsan paranemisen puolesta.
No kun on näitä, anna mulle miljoona, niin parannan tapani, anna kani, ja oon onnellinen, anna uusi auto ja sit mä lupaan uskoo suhun ja mitäs muuta. Et jos me tahdotaan kaikkee tuota, niin keksitään sitten sellainen lahja-automaatti, mikä kaikkea antaa. Tietenkin on vaikeampi keksiä automaattia, mikä antaa terveyttä, älyä tai sydämen hyvyyttä, mut silti.
Juu, saa kaikkea toki pyytää ja niin monta kertaa, kuin haluaa. Eikä tuo maailmankaan siunaus nyt kovin huono ole. Laitas viestiä, kun ukkos seuraavan kerran pyytelee, niin osallistun yhtä aikaa, luodaan painetta yläkertaan! Ei semmoinen varmaan itseäkään haittais, jos siunatuksi tulisi :D
Kaikki rukousten aiheet on mielestäni ihan valideja, kun elämme erilaisia elämiä. Toiselle se on silsa, toiselle lämmin vuode. Molemmat ne on jotain, mitä tahtoo silloin muuttaa.
 
  • Rakkaus
Reactions: Echo
vierailija
Oletko varma että hidas ja jähmeä kirkollisuus oli se eka kristinuskon muoto?
Mulle tulee mieleen ekoista kristityistä iloiset, hikiset levyseppähitsaajat, eli arkiset tyypit, kuin kaapujen ja suitsukkeiden kanssa hiihtävät luostari-mutisijat.
pakko tunnustaa että en ole ihan satavarma, tarttis perehtyä vähän lähemmin kirkkohistoriaan

rooman- ja kreikanuskohan alkoi erota toisistaan silloin kun Rooman keisari Konstantinus siirsi pääkaupungin Konstantinopiliin (nyk Istanbul)
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Millä todistat saaneesi anteeksi joltain olennolta?

Olen 100% uskonnoton, elän sivistyneesti ja ”nuhteessa”, en tarvitse anteeksiantoa toisilta osapuolilta.

Jos mokaan, osaan pyytää kohteelta itse anteeksi:cool:
Ei sitä yleensä koe (koska mulla on päivittäin aika lailla anteekspyydeltävää), mutta tietäisitpä miten huojentunut on moni ihminen, kun kokee saaneensa kaiken entisen anteeksi. Ja anteeksiantajana itse Jumala.

Kuulin joskus masentuneesta vanhuksesta, joka makas vaan sängyssään ja valitti elämäänsä.
Sille joku uskova sit kehotti kääntymään Jeesuksen puoleen ja naps, siltä vanhukselta lähti kuin kivi sydämeltä, kun sai syntinsä anteeksi. Nousi sängystä välittömästi.

Loppumetreillä mua ei kiinnosta, mitä olen saanu aikaan, olenko eläny antoisan elämän. Vaikka mulla ois kaikki elämässä, mitä toivoa voi.
Pieni nyökkäys Jumalalta "saat nytkin anteeksi" - se riittää viimeisellä hetkellä.
 
Viimeksi muokattu:
Deleted member 149094
Millä todistat saaneesi anteeksi joltain olennolta?

Olen 100% uskonnoton, elän sivistyneesti ja ”nuhteessa”, en tarvitse anteeksiantoa toisilta osapuolilta.

Jos mokaan, osaan pyytää kohteelta itse anteeksi
No jos totta puhutaan, eihän sitä voi todistaa saaneensa anteeksi yhtään keltään. Eli et säkään siltä sun kaverilta.

Jumalan kohdalla varmaan huutelen sulle kuumasta paikasta, että kato, enpäs saanukkaan anteeksi, miten meni niinku omasta mielestä!
 
Deleted member 149094
kiitän avauksesta ja haastan heti sut tosta ortodoksisuuden ryöpyttämiestä

vaikka itekki oon lutikka niin mulla on semmonen pito, että ortodoksisuus on lähimpänä kristinuskon alkuperäistä twistiä, me muut ollaan vielä enemmän harhaoppisia
Ehkä meidän pitäis kuitenkin enemmän keskittyä siihen omaan uskontoon tai uskonnottomuuteen, kuin miettiä, kuka muu uskoo eniten oikein.
Kun silloin, kun riisutaan uskonnoista politiikka, myyntimiehet ja mafiat, niin loppujenlopuksi buddhalaisuus on ainoa uskonto, jossa toisen saa tappaa, sillä hetkellä, kun tämä valaistuu siis.
Et chillailtais vain kaikessa rauhassa ja annettaisiin muiden miettiä omiaan....

(Echo hyppii kohta mun varpaille, kun kuulostan liian liberaalilta....)
 
Monella keski-ikäisellä tai vanhalla ei ole helppoa elää itsensä kanssa kun on tullu sössittyä työelämässä, perheen kanssa, lapset tullu kasvatettua ihan kieroon, hukannu miljoonia hyviä mahdollisuuksia, on rikkonu ihmissuhteita, elänyt vain itselleen.
Jumalan anteeksianto on silloin kuin iso peitto heitettäisiin kaiken ylle. Jos saa elämästään 40-50 vuotta anteeksi, niin se on paljon. (Ei niin etteikö se ihminen olisi hyvääki tehnyt)

Mutta, nyt muistutan mitä se anteeksianto on, mitä EI luterialaisessa opeteta.
Ekan kerran tehtynä siinä myös _käännytään täysillä Jumalan puoleen_. Annetaan koko elämä Hänelle

-> mä joskus ei-uskovana hoin kirkon penkissä "juu anna anteeksi", mutta en ollu valmis kääntämään koko elämääni Jeesuksen puoleen, vaan lähdin kirkosta muuttumattomana. Väitänpä etten siinä saanu anteeksi.
Tää on luterilaisuuden, ja kaiken kirkollisuuden isoin virhe.

-sit kun on uskova, se anteeksisaaminen on semmoista jokapäiväistä, pientä kurssinkorjausta.


....Pitää lisätä, että anteeksianto ei oikeuta synnin tekoon jatkossa.
"Mene, äläkä enää syntiä tee", sanoi Jeesus syntiselle naiselle, jolle antoi anteeksi.
 
No jos totta puhutaan, eihän sitä voi todistaa saaneensa anteeksi yhtään keltään. Eli et säkään siltä sun kaverilta.

Jumalan kohdalla varmaan huutelen sulle kuumasta paikasta, että kato, enpäs saanukkaan anteeksi, miten meni niinku omasta mielestä!
Hyvällä mielikuvituksella ”saa anteeksi” satuolennoilta ;)

Kyllähän mä näen IRL, jos toinen antaa rehellisesti, vai väkinäisenä teeskennellen.

Mutta ei mulle tule tuollaista eteen kuin äärimmäisen harvoin.

Echo varmaan lähettää mut samoihin löylyihin kuin minne odotat meneväsi? ;)

Otan keppanaa, makkaraa ja sinappia mukaan. Hikoillaan kun tavataan :sneaky: :ROFLMAO: (y)
 
Deleted member 149094
Monella keski-ikäisellä tai vanhalla ei ole helppoa elää itsensä kanssa kun on tullu sössittyä työelämässä, perheen kanssa, lapset tullu kasvatettua ihan kieroon, hukannu miljoonia hyviä mahdollisuuksia, on rikkonu ihmissuhteita, elänyt vain itselleen.
Jumalan anteeksianto on silloin kuin iso peitto heitettäisiin kaiken ylle. Jos saa elämästään 40-50 vuotta anteeksi, niin se on paljon. (Ei niin etteikö se ihminen olisi hyvääki tehnyt)

Mutta, nyt muistutan mitä se anteeksianto on, mitä EI luterialaisessa opeteta.
Ekan kerran tehtynä siinä myös _käännytään täysillä Jumalan puoleen_. Annetaan koko elämä Hänelle

-> mä joskus ei-uskovana hoin kirkon penkissä "juu anna anteeksi", mutta en ollu valmis kääntämään koko elämääni Jeesuksen puoleen, vaan lähdin kirkosta muuttumattomana. Väitänpä etten siinä saanu anteeksi.
Tää on luterilaisuuden, ja kaiken kirkollisuuden isoin virhe.

-sit kun on uskova, se anteeksisaaminen on semmoista jokapäiväistä, pientä kurssinkorjausta.


....Pitää lisätä, että anteeksianto ei oikeuta synnin tekoon jatkossa.
"Mene, äläkä enää syntiä tee", sanoi Jeesus syntiselle naiselle, jolle antoi anteeksi.
Mitenniin ei opeteta? Missäköhän kirkossa mä oon oikeen istunut :unsure:
 
No kun on näitä, anna mulle miljoona, niin parannan tapani, anna kani, ja oon onnellinen, anna uusi auto ja sit mä lupaan uskoo suhun ja mitäs muuta. Et jos me tahdotaan kaikkee tuota, niin keksitään sitten sellainen lahja-automaatti, mikä kaikkea antaa. Tietenkin on vaikeampi keksiä automaattia, mikä antaa terveyttä, älyä tai sydämen hyvyyttä, mut silti.
Juu, saa kaikkea toki pyytää ja niin monta kertaa, kuin haluaa. Eikä tuo maailmankaan siunaus nyt kovin huono ole. Laitas viestiä, kun ukkos seuraavan kerran pyytelee, niin osallistun yhtä aikaa, luodaan painetta yläkertaan! Ei semmoinen varmaan itseäkään haittais, jos siunatuksi tulisi
Kaikki rukousten aiheet on mielestäni ihan valideja, kun elämme erilaisia elämiä. Toiselle se on silsa, toiselle lämmin vuode. Molemmat ne on jotain, mitä tahtoo silloin muuttaa.
Joo, tuo kuvaamasi ei oikeastaan ole, siis minun näkemykseni mukaan, mitään rukousta, vaan kaupankäyntiä ja kiristämistä. Rukouksen perusajatushan on, jälleen omasta mielestäni, tämä "tapahtukoon Sinun tahtosi." Eli ei neuvota, komennella eikä yritetä kiristää tai ostaa. Pyydetään vain.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Deleted member 149094
Hyvällä mielikuvituksella ”saa anteeksi” satuolennoilta

Kyllähän mä näen IRL, jos toinen antaa rehellisesti, vai väkinäisenä teeskennellen.

Mutta ei mulle tule tuollaista eteen kuin äärimmäisen harvoin.

Echo varmaan lähettää mut samoihin löylyihin kuin minne odotat meneväsi?

Otan keppanaa, makkaraa ja sinappia mukaan. Hikoillaan kun tavataan
No mutta milläs todistat?

En juu tiedä, lähettääkö helluntailaiset ketään minnekkään.

Mä yritän saada olutta perille viileenä!
 
Deleted member 149094
Joo, tuo kuvaamasi ei oikeastaan ole, siis minun näkemykseni mukaan, mitään rukousta, vaan kaupankäyntiä ja kiristämistä. Rukouksen perusajatushan on, jälleen omasta mielestäni, tämä "tapahtukoon Sinun tahtosi." Eli ei neuvota, komennella eikä yritetä kiristää tai ostaa. Pyydetään vain.
Sellaiseksi se taidetaan laskea. Mut sama käy myös tohon anna mulle miljoona.
Kun itse tajusin, mikä on lottovoitto, tiesin rukouksen käsitteen, niin olen alkanut kokeilla.. Nyt parikytä vuotta jo tuota miljoonaa pyydellyt, mut ei ole mitään kuulunut. Ja kaikilla eri tavoilla, puhtaasti, pitkään, lyhyesti, kaupankäynnillä ja ilman.
Ihan vain testaakseni tuota hommaa. En todistaakseni mitään. :D
 
  • Haha
Reactions: Echo ja Latimeria
No mutta milläs todistat?

En juu tiedä, lähettääkö helluntailaiset ketään minnekkään.

Mä yritän saada olutta perille viileenä!
Intuitiolla ja elämänkokemuksella voi aistia.

Jess, SKÅL huurteisilla sitten joskus myöhemmin (y)

Nyt ihan etänä vaan, oon kiinalaisessa ravintolassa ja Olvia yksi lasillinen ja yksin ruokajuomana erään juhlan kunniaksi.:giggle:
 
vierailija
Usko, sellainen usko jota toteutetaan erilaisissa kirkoissa ja seurakunnissa ei eroa millään tavalla muistakaan ismeistä ja ideologioista.
Pienen piirin hommana se toimii, kuten alkuseurakunnissa, mutta laitapa miljoona "uskovaista" samaan kasaan, niin johan alkaa tapahtumaan kummallisia asioita, esim. ristiretkiä (ottamatta kantaa olivatko ne aiheellisia islamin maailmanvalloitushaaveiden vuoksi) tai noitien polttamista.
Bush tuhmempi vetosi Jumalaan aloittaessaan öljyristiretkensä Irakiin (miljoona kuollutta ja euroopan siirtolaisongelma) ja Usan kristityt hurrasivat, kuka halvan öljyn, kuka asekaupan piristymisen kuka minkäkin vuoksi.
Otetaan nyt vaikka kotoinen Ev.lutit. Yksikään kirkon johdosta ei vaivaudu puolustamaan Päivi Räsästä vihervasemmiston aloittamaa vainoa kohtaan, joten mitä tekee seurakunnalla joka ei puolusta omia jäseniään ulkopuolisten vainolta?
Itse itselleni vastaten, ei mitään.
Kapitalismin perusperiaatteen ovat hyviä, kuten kommunistisetkin, mutta kun ihmisiä on riittävästi kasassa kannattamassa aatteita, aina löytyy ihmisiä jotka käyttävät alkuperäistä ideaa väärin sisäistämättä sen tarkoitusta ja vääristävät koko ideologian aivan vituiksi.
Uskoa voi myös yksin tai pienessä piirissä ja silloin se opetuskin säilyy puhtaampana, eikä tule mieleen aloittaa sen enempää kielilläpuhumista kuin rukouksen avulla parantamaan sairaitakaan, eli vanhaa "menestyssaarnaajien" keinoa kotiuttaa seurakunnan fyffejä omaan taskuunsa ja kiihkoissaan jatkaa pyramidihuijausta kertoen kuinka "Jumala" on siunannut palvelijansa miljoonaomaisuudella.
Uskossa jo vuodesta 2000.
 
Usko, sellainen usko jota toteutetaan erilaisissa kirkoissa ja seurakunnissa ei eroa millään tavalla muistakaan ismeistä ja ideologioista.
Pienen piirin hommana se toimii, kuten alkuseurakunnissa, mutta laitapa miljoona "uskovaista" samaan kasaan, niin johan alkaa tapahtumaan kummallisia asioita, esim. ristiretkiä (ottamatta kantaa olivatko ne aiheellisia islamin maailmanvalloitushaaveiden vuoksi) tai noitien polttamista.
Bush tuhmempi vetosi Jumalaan aloittaessaan öljyristiretkensä Irakiin (miljoona kuollutta ja euroopan siirtolaisongelma) ja Usan kristityt hurrasivat, kuka halvan öljyn, kuka asekaupan piristymisen kuka minkäkin vuoksi.
Otetaan nyt vaikka kotoinen Ev.lutit. Yksikään kirkon johdosta ei vaivaudu puolustamaan Päivi Räsästä vihervasemmiston aloittamaa vainoa kohtaan, joten mitä tekee seurakunnalla joka ei puolusta omia jäseniään ulkopuolisten vainolta?
Itse itselleni vastaten, ei mitään.
Kapitalismin perusperiaatteen ovat hyviä, kuten kommunistisetkin, mutta kun ihmisiä on riittävästi kasassa kannattamassa aatteita, aina löytyy ihmisiä jotka käyttävät alkuperäistä ideaa väärin sisäistämättä sen tarkoitusta ja vääristävät koko ideologian aivan vituiksi.
Uskoa voi myös yksin tai pienessä piirissä ja silloin se opetuskin säilyy puhtaampana, eikä tule mieleen aloittaa sen enempää kielilläpuhumista kuin rukouksen avulla parantamaan sairaitakaan, eli vanhaa "menestyssaarnaajien" keinoa kotiuttaa seurakunnan fyffejä omaan taskuunsa ja kiihkoissaan jatkaa pyramidihuijausta kertoen kuinka "Jumala" on siunannut palvelijansa miljoonaomaisuudella.
Uskossa jo vuodesta 2000.
Noinhan se menee... valitettavasti.
 

Yhteistyössä