Aloitin 18-vuotiaana pillerit (Marvelon) ja saman tien alkoivat migreenikohtauksetkin muutaman kerran kuussa. En tiennyt migreenistä juuri mitään, eikä lääkäreiltäkään herunut pahemmin apuja - arvauskeskuksessa syytettiin aina jännitysniskaa, eivätkä tarkemmatkaan tutkimukset muka paljastaneet kohtauksia migreeniksi (oksentelin rajusti, olin valonarka jne).
Vaihdoin pillerit ensin Merciloniin, sitten Femodeniin, joka toi yhä rajumpien kohtauksien lisäksi mukanaan aivan järkyttävän masennuksen. Olin käytännöllisesti katsoen itsemurhan partaalla täysin syyttä, eikä silloinkaan kukaan lääkäri puuttunut asiaan! Onneksi mieheni veti siinä vaiheessa käsijarrusta ja kehotti lopettamaan pillerit, joten siirryimme käyttämään kondomeja.
Pahimmat kohtaukset poistuivat liki välittömästi, jäljelle jäi pari kertaa kuussa toistunut ""hormonimigreeni"". Masennus oli enää muisto vain. Siinä vaiheessa osasin jo käyttää nettiäkin ja etsiä infoa aiheesta, ja tajusin, etten ollut yksin. Hain erikoislääkäriltä triptaanireseptin, ja elämä maistui taas kummasti.
Nyt, viisi vuotta myöhemmin (steriloituna), kärsin migreenistä enää vain kerran kuussa, jos sitäkään. Lääkkeenä on tsolmitriptaani ja tukena pahoinvointisuppo, ettei lääke jää vahingossakaan imeytymättä oksentelun vuoksi. En koskisi hormoneihin enää pitkällä tikullakaan - vaihdevuosissakin käytän varmasti enintään emätinpuikkoja, jos sitäkään.
Toivottavasti pillereistä luopuminen tuo alkuperäisellekin helpotuksen tilanteeseen. Minulla on suvussa migreenitaipumusta, mutta luulen, että ilman e-pillereiden aloittamista olisin saattanut elää viimeiset 15 vuotta käytännössä migreenitöntä elämää. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan...