#38: Mikä sen sosiaalityöntekijän rooli siellä kuntoutustyöryhmässä on? Miksi juuri hän sitä vetää? Kuunnellaanko teitä vanhempia kunnolla vai meneekö esim. päivähoidon lausunto arvojärjestyksessä teidän kokemustenne edelle?
Sosiaalityöntekijä toimii lähinnä sihteerinä koko kuntoutustyöryhmän yhteistapaamisessa. Lasten neurologi vetää kuntoutustyöryhmän kokouksen. Siellä tulee paljon asiaa, kun kaikki kertovat omat havaintonsa, vanhempien ja mahdollisesti paikallla olevan oman puheterapeutin ja päiväkodin eltonkin jutut sen lisäksi vielä, niin ei sitä kaikkea meinaa muistaa. Sosiaalityöntekijä kirjaa tärkeimmät jutut ja suositukset paperille, niin vanhemmat saavat muistilapun koko tapaamisesta.
Tuon lisäksi sosiaalityöntekijä tapaa vanhemmat sillä aikaa, kun lapsi on yksin tapaamassa neurologia ja/tai psykologia. Häneltä saa paljon ohjeita erilaisista tuista ja hän on mm. auttanut täyttämään ensimmäisen vammaistukihakemuksen. Monia asioita ei edes itse välttämättä hoksaa hakemukseen laittaa. Hän kertoo myös mahdollisista sopeutumisvalmennuskursseista, erilaisista nettisivuista, joista voi löytyä apua (mm. tukiviittomasivustoja). En voi kuin kehua polin sosiaalityöntekijää, hänestä on ollut todella paljon apua. Hän on etsinyt eri tahojen yhteystiedot valmiiksi, joten on ollut helppo hakea tukiviittomakursseja ja muita tukia, kun tietää mihin tahoon pitää missäkin asiassa olla yhteydessä.
Itse en sanoisi kenenkään mielipiteen menevän yli toisen, lapsen yhteistä parasta siinä ollaan hakemassa ja jokainen antaa oman näkökulmansa asiaan. Jos jonkun mielipide on ylitse muiden, niin neurologin, hän laatii dianoosipaperit ja antaa lopulliset suositukset terapioihin ja tukiin sekä kursseihin, sen jälkeen ne pitää vielä hakea joko kelalta tai sitten polilta, jos kunnallinen puoli ei niitä järjestä itse ja kela on antanut epäävän päätöksen. Meillä on esimerkiksi käyty yksityisellä puheterapeutilla niin kelan kuin kunnankin maksamana. Kelan ei maksa, jos ei saa vähintään korotettua vammaistukea. Tieten on näitäkin vanhempia, joiden itsensä mielestä lapsessa ei ole mitään vikaa ja heillä voi tulla tunne, että heidän ylitseen on kävelty. Mutta oman lapsen kohdalla on aina ollut selvää, että hänen pitää saada apua puheen oppimiseen. Lisädiagnoosia saatiin lähinnä päiväkodin elton vihjeestä, kun hän neuvoi teettämään yhdet tietyt testit toimintaterapeutin vuosittaisiin testeihin mennessä, tuota juttua ei välttämättä vakiona tehdä. Itse en moisesta jutusta olisi edes hoksannut kysellä, nyt se hoitui sitten helposti ja apua siihenkin on löytynyt. Kovaa työtä on lapsen kuntoutus vaatinut, mutta asiat on aika hyvin nykyään, että se on myöskin tuonut tulosta. Nuo vanhemmat, joiden mielestä heidän lapsessaan ei ole mitään vikaa, on muuten olleet ihan normaali päivähoitoryhmässä tai koululuokassa olevien vanhempia, vastaaviin tapauksiin en ole törmännyt integroidun erityisryhmän tai erityisluokan kohdalla lainkaan, siellä vanhemmat ovat jo sinut oman lapsen ongelmien kanssa.