No, meidän poika käynyt pientä kyläkoulua josta ollut hänelle vain haittaa.
Opettajat eivät huomanneet ongelmaa ennenkuin tuli yksi sijainen joka soitti meille kotiin ja sanoi " en jaksa teidän pojan kanssa ei ole aikaa hänelle enään"...kiitokset opelle siitä, se pisti meihin vauhtia...ongelman selvittämiseen meni aikaa, tuli 6vk os jakso keskussairaalassa. Pojallani oli huono kouluitsetunto, itkeskeli kouluntakana välitunnit ja alkoi kuvittelemaan omiaan. Kyseltiin mitä hän koulussa sitten teki vastaus oli järkyttävä -"en mitään, en käsitä mistään mitään"
Todettiin keväällä Add, dysfasia ja vaikea lukihäiriö näiden yhdistelmä tekee kotielämästä hankalan. Kotona ja koulussa käytössä pic-kuvat Koulussa vaikeudet olivat vieraatkielet + äidinkieli ja tarravaisuus ongelma,( onneksi poikani on sosiaalisesti lahjakas hänellä ei ole käyttäytymishäiriötä.) Koulussa hän pystyy keskittymään yhteen aineeseen 15min sitten pitää vaihtaa.
Meidän kyläkoulussa opettajat olivat aina sanoneet "pojat on poikia, kyllä ne hännän huippuna tulevat perässä" Poikani kertasi 1 luokan ei edes siinä huomattu ongelmaa, vaikka psykologilla käytiin oppimisvaikeus testeissä.
Keskussairaalan opettaja ihmetteli suuresti miten poikani edes on voinut käydä tavallista koulua kun hän ei voi luokkatilanteessa opiskella.
Kriisi se meidän perheelle on ollut..minulle äitinä kova paikka, uudet arkirutiinit, vanhat on tutut käytännöt uudeksi moukata, yrittää sulattaa hänen "kova" itseppäisyyttä, ymmärtämättömyyttä ja hokemista.
Huh Huh..mutta kyllä nyt jo hymyilyttää
Meillä on asiat vielä hyvin :kieh: