H
huolestunut äiti...
Vieras
Saimme vähän aikaa sitten 3,5 vuotiaalle dypraksia diagnoosin. Puheterapiassa oli käyty jo vuoden verran ja olen kyllä tiennyt jo ennen kuin lapsi oli edes 1 v. että jotain on vialla... Lapsi yrittää kovasti puhua, mutta sanavarasto on suppea, niistä ei saa selvää, sijamuodot puuttuu ja sanajärjestys on usein väärä. Lapsi on muuten terve ja vastaa älyllisesti täysin ikäisiään. Silti tämä diagnoosi järkyttää.
Tuntuu, että olen aivan yksin. En ole ikinä tavannut lasta, jolla olisi puhehäiriötä. Puistossa, kerhossa, päiväkodissa ja kaikkialla kaikki lapset osaavat puhua. Tältä minusta tuntuu. Tunnen, että olemme jotekin ulkopuolisia.
Pelkään tulevaisuutta, eli sitä miten koulussa aikanaan käy. Kiusataanko lasta jne. Puistossa lapsi ei saa kavereita, sillä kommunikointi heidän kanssa ei onnistu ja siksi lapsi ei uskalla mennä muiden mukaan.
Tuntuu, että olen aivan yksin. En ole ikinä tavannut lasta, jolla olisi puhehäiriötä. Puistossa, kerhossa, päiväkodissa ja kaikkialla kaikki lapset osaavat puhua. Tältä minusta tuntuu. Tunnen, että olemme jotekin ulkopuolisia.
Pelkään tulevaisuutta, eli sitä miten koulussa aikanaan käy. Kiusataanko lasta jne. Puistossa lapsi ei saa kavereita, sillä kommunikointi heidän kanssa ei onnistu ja siksi lapsi ei uskalla mennä muiden mukaan.