Duuniasiaa. Teenkö väärin?

Mulla on duunissa aikamoinen dilemma. Mä olen osastollani aika isossa roolissa ja toimin aika usein vuorovastaavana. En vielä säännöllisesti, mutta varmasti hyvin pian. Meille on hakemassa uusia työntekijöitä ja loppusuoralla ollaan. Mä saan vaikuttaa aika paljon siihen kuka otetaan.

No yksi hakijoista on mun erittäin hyvä ystävä. Siis se on todella hyvä työntekijä ja olen melko varma, että valkkaisin sen jokatapauksessa, mutta... No olen melko varma että mun suositusten perusteella se valitaan.

No en kuitenkaan voi salata että meillä on yhteinen historia jo ala-asteelta ja kun kaverini aloittaa duunit niin varmaan jotkut ajattelee, että "jaahas palkkas sitten kaverinsa."

Mitäs mieltä?

 

Jos on hyvä työntekijä, niin ota vaan. Kyllä se todellinen syy muutaman kuun päästä näkyy.

 

jäävää itsesi tuossa tilanteessa eli selität tilanteen molemmille osapuolille ja annat muiden tehdä päätöksen. Näin se on reilua työnantajaa, kaveriasi ja muita hakijoita kohtaan.

 

Hyvä kaveri työkaverina ja vielä alaisena ei ole välttämättä hyvä yhtälö. Kokemusta on.

 

Miksi pitäisi salata, että tunnet hakijan? Tilanne näyttää varmasti paljon epäilyttävämmältä, jos alat salailemaan asioita. Pyrit arvioimaan hakijat objektiivisesti ja annat suosituksesi perustellen.

 

Suurin osa työpaikoista saadaan suhteilla eli antaa mennä vaan.

 

[QUOTE="vieras";29153841]Hyvä kaveri työkaverina ja vielä alaisena ei ole välttämättä hyvä yhtälö. Kokemusta on.[/QUOTE]

Juu tääkin on mahdollista, mutta toisaalta ei niin kauheasti tuollaista asetelmaa tulisi, koska ei vuorovastaavana kuitenkaan meidän firmassa tarvi aikuisia ihmisiä yleensä määräillä. Kyllä kaikki oppii duuninsa tekemään eikä siellä tarvi kunnon työntekijöitä patistella itsestäänselvyyksiin.

 

[QUOTE="ap";29153864]Juu tääkin on mahdollista, mutta toisaalta ei niin kauheasti tuollaista asetelmaa tulisi, koska ei vuorovastaavana kuitenkaan meidän firmassa tarvi aikuisia ihmisiä yleensä määräillä. Kyllä kaikki oppii duuninsa tekemään eikä siellä tarvi kunnon työntekijöitä patistella itsestäänselvyyksiin.[/QUOTE]

Voi kuule jos olet esimies niin ei sun tarvitse sanoa sanaakaan niin toinen ottaa silti välillenne arvoasetelman myös vapaa-ajalla.

Jääväisin itseni. Silloin olisi edes joku muu jota syyttää jos asiat menee välillänne pieleen...

 

Jääväät itsesi valinnasta mutta toki voit suositella ihan niinkuin kuva tahansa voi suositella kaveriaan työpaikalla =)

 

Eiköhän tuo ole ihan yleistä niin nykyään kuin ennenkin, että moni saa suhteilla paikan.
Esim. monet nuorten kesätyöpaikoista on suhteilla saatuja ja sama jatkuu myöhemmin työelämässä.
Sanoit, että kyseessä on hyvä työntekijä, joten tuo esille tämän ihmisen valintaa kannattavat puolet ja sano vaikka sitten, että muut tekee lopullisen päätöksen. Tai sitten teet itse valinnan. Onko oikeasti loppujen lopuksi mitään väliä sillä, mitä mieltä muut on asiasta? Jos on kyseessä hyvä työntekijä, niin ihan sama mitä muut ajattelee =)

 

Jäävää itsesi. Se on moraalinen velvollisuutesi. Kukaan täysjärkinen ei ikinä sekaannu ystävien palkkaamiseen tai suositteluun. Jos jotakin ongelmaa tulee ystäväsi vuoksi on oma pääsi yhtä lailla pölkyllä. Kerrot työssäsi niin kuin asia on, suosittelet, mutta et osallistu päätöksen tekoon. Kestätkö sen, ettet saa kokea itseäsi nyt tärkeäksi?

 

[QUOTE="vieras";29153848]Suurin osa työpaikoista saadaan suhteilla eli antaa mennä vaan.[/QUOTE]

Juuri näin. Suurin osa työpaikoista saadaan nimen omaan suhteilla ja tämän on yritysmaailmassa hyvinkin yleistä. Suurin osa työpaikoista jää ilmoittamatta, koska paikka täytetään jo suhteilla. Tuo pomollesi julki tieto, että tunnet tyypin ja hän on oikeasti hyvä tyyppi. Ei sinun tarvitse kertoa sitä, että on lapsuudenystäväsi, vaan se että hän on tuttu ja oikeesti erittäin hyvä tyyppi ja ahkera tms.

Joten ei helvetissä mitään itsensä "jääväystä". Vai luuletteko nassukat, että isot pomotkin jäävää itsensä, kun heidän tytär tai perhetuttu kyselee töitä?

 

Jos mies ottaa kaverinsa töihin, homma usein toimii. Miehet ei samalla tavalla ota henk.kohtaisesti töissä tapahtuvia juttuja. Kenties armeijasta opittua?

Naiset usein ottavat ihmissuhteet hirveän kokonaisvaltaisesti ja sitten ei enää asiat tappele keskenään vaan ihmiset.

Tietysti tää on hirveä yleistys ja ei se aina näin mene, mutta uskaltaisin väittää että naisten välisissä suhteissa paljon useammin kuin miesten välisissä työ/kaveruussuhteissa.