Esikoisestani otettiin istukkabiopsia ja hän oli terve. Kuitenkin tarvitsimme hänelle neuropsykologisen tutkimuksen ja sen mukaisen hoidon 3 v. kieppeillä, joten saarnoja en tarvitse. Väitän, että et itse olisi selvinnyt niin upeasti kuin minä lapseni kanssa! Silti tosiaan arveluttaa tuo selkeä vammaisuus.Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 19:15 vieras kirjoitti:Keskenmeno riski on todella minimaalinen. Ehkä sinun olisi syytä vilkaista
http://www.verneri.net/yleis/index.php
Ajattelitko antaa adoptioon, jos lapsellasi paljastuu vammaisuus esim. vuoden tai kahden iässä ? Down syndrooma on varmasti helpoimmasta päästä kromosomipoikkeavuuksista. Ota enemmän tietoa asiasta.
Niin, mulla on siis downpoika ja hänellä kohta kolme nuorempaa sisarusta. Esikoisesta kävin siinä ns. niskapoimu-ultrassa, jossa ei turvotusta näkynyt (onneksi etten tehnyt vääriä ratkaisuja!). Seuraavissa raskauksissani en ole käynyt missään muissa kuin normaaleissa rakenneultrissa. Pyynnöstäni tuolloin rv 12-13 ultrassa ei sikiön niskapoimua ole mitattu. Kaikki lapseni olen halunnut ja valmis hyväksymään heidät sellaisina kuin ovat (ilman yleviä periaatteita tms.) Down on kuitenkin melko vähäpätöinen juttu, lähinnä luen sen lapseni yhdeksi ominaisuudeksi. Jos olet todella sitä mieltä, että et halua lasta, jos hänellä on jokin vamma, kannattaa varmasti kuitenkin harkita vaikka istukkapunkitiota (jos sen ikäsi puolesta saat), siinähän tieto tulee heti alkuraskaudesta.Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 16:18 vieras kirjoitti:Antoipas pähkäilemisen aihetta tämä aloitus.... Nääs olemme yli 40 ja toinen vauva olis toiveissa... ja vähitellen olen julmasti ajatellut, että en otata mitään punktiota keskenmenoriskin takia, mutta annan adoptioon, jos on down tai muu vammainen. - Neuvokaas mitä tehdä ja en tarvitse mitään parikymppisten nälvintää, kiitos.
Tämä ei ole nälvintää, mutta lämpimästi suosittelin lapsivesipunktiota jos epäilet jotain kromosomipoikkeavuutta (tutkimushan ei takaa tervettä lasta). jos kannat lasta monta kuukautta mahassasi ja lapsi syntyykin yllättäen vammaisena, en usko että on mikää helppo juttu antaa oma lapsi pois. Saatika sitten myöhemmällä iällä (jos lapsi selviää/ ymmärtää kertoa, miksi oma äiti hylkäsi.Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 16:18 vieras kirjoitti:Antoipas pähkäilemisen aihetta tämä aloitus.... Nääs olemme yli 40 ja toinen vauva olis toiveissa... ja vähitellen olen julmasti ajatellut, että en otata mitään punktiota keskenmenoriskin takia, mutta annan adoptioon, jos on down tai muu vammainen. - Neuvokaas mitä tehdä ja en tarvitse mitään parikymppisten nälvintää, kiitos.
Tuo teksti oli kuin meidän tapauksesta. Mullakin ekaa oottaessa oli rapsahtanut ikää 40 vuotta. Kävin tuossa istukkatutkimuksessa ja saatiin tietää että tervettä tyttöä ootellaan. Ei mulla ainakaan niin kovaa vauvakuumetta ollut, että olisin ollut valmis saamaan Down lapsen.Alkuperäinen kirjoittaja 28.02.2005 klo 13:46 biopsia kirjoitti:Meillä oli samantyyppinen ajattelu, kun tulin raskaaksi ja ikää oli kuitenkin jo 38-39 v. Ajattelimme, ettei meillä ole voimavaroja hoitaa down-lasta.
Kävin yksityisellä puolella istukkabiopsiassa. Kokeen jälkeen otin kyllä rauhallisemmin, (ei kävelylenkkejä, ei kotitöitä, kantamista, nostamista, kurottelua - lähinnä lepäilin noin viikon verran) ja jonkin verran tuli veristä vuotoa. Lääkäri rauhoitteli sen lähinnä kuuluvan asiaan, selitti tarkkaan mistä vuoto johtuu.. en vaan osaa selittää sitä tähän, mutta vauvalla oli kaikki hyvin.
Ennen ja jälkeen biopsian otettiin ultrat, ja kävin myös tarkastusultrassa = kaikki hyvin.
Keskenmenoa ei siis tapahtunut.
Alkuperäiselle minäkin suosittelen samaa, mitä tuossa jo joku suositteli: pienestä keskenmenoriskistä huolimatta suosittelen biobsiaa ( tai lapsivesipunktiota), se on kuitenkin pienempi suru kuin lapsen antaminen adoptioon. Itse ajattelen, että lapsi päätyisi kuitenkin laitokseen ja mikä hänen tulevaisuutensa sitten olisi???
Tunnen / tiedän muutamia jotka ovat olleet joko istukkabiopsiassa tai lapsivesipunkitossa, eikä näissä yhdessäkään tapauksessa ole keskenmenoa tapahtunut.
Minua itseäni tieto terveestä lapsesta rauhoitti ja pystyin hyvillä mielin keskittymään raskauteen ja tulevaan lapseen. Maallikkoaivoillani ajattelen, että sikiö kyllä vaistoaa jo kohdussa äidin mielialat ja tunnetilat ja sen, onko hän odotettu, toivottu, rakastettu, vaiko ei. Ja tokihan jokainen haluaa tulevalle lapselleen mahdollisimman hyvät alkulähtökohdat
Alkuperäinen kirjoittaja 28.02.2005 klo 13:54 eulaalia kirjoitti:\Alkuperäinen kirjoittaja 28.02.2005 klo 13:46 biopsia kirjoitti:Alkuperäiselle minäkin suosittelen samaa, mitä tuossa jo joku suositteli: pienestä keskenmenoriskistä huolimatta suosittelen biobsiaa ( tai lapsivesipunktiota), se on kuitenkin pienempi suru kuin lapsen antaminen adoptioon. Itse ajattelen, että lapsi päätyisi kuitenkin laitokseen ja mikä hänen tulevaisuutensa sitten olisi???
Kaikki kehitysvammaiset ihmiset eivät joudu laitokseen, vaan yhä enenevässä määrin he itsenäistyvät aikuisuuden kynnyksellä (tai aiemminkin) pienryhmäkoteihin, jossa yleensä max. 8 asukasta (lasten pienryhmäkodit ovat pienempiä). Pienryhmäkoteja on kahdenlaisia, autettuja ja ohjattuja. Autetuissa on 24h/vrk ohjaajat ja hoitajat paikalla ja ohjatuissa asuntoloissa asukkaat ovat usein keskenään yöt (lue: ovat osaavia). Kaikilla asukkailla on oma huone, joka on sisustettu asukkaan näköiseksi. Asuntolan porukalla retkeillään, käydään leffassa, syömässä ravintolassa, kylpylässä, katsomassa lätkää, kerhoissa, kuntosalilla...ym... eli kaikkea mitä he vain itse haluavat ja mihin on resursseja.
Ymmärrän, ettei kukaan toivo kehitysvammaista lasta (se on selvä), mutta kyllä heilläkin on tulevaisuus. Ehkä heillä on se taito, mikä usein meiltä vammattomilta ihmisiltä puuttuu: Nauttiminen pienistä arjen asioista!
:flower:
vielä vastaus ap:n kysymykseen, että prosentuaalisesti toisen down-lapsen saaminen on sama kuin ensimmäisenkin. Eli todella pieni. Hyvin harvoin samaan perheeseen syntyy kaksi down -lasta.
Lukiessani uudelleen Biopsian tekstiä, tajusin, että hän tarkoitti, että jos antaa vammaisen lapsen adoptoitavaksi, niin lapsi joutuu todennäköisesti laitokseen. Juu, tässä varmasti vinha perä. Ja moni varmasti rinnastaa pienryhmäkodinkin laitokseksi. Niin eihän se nyt varmasti pienelle lapselle se paras paikka ole, mutta huolta sielläkin pidetään ja aikuiseksi kasvatetaan. :saint:
:flower: Kukkia sinulle kauniista kirjoituksestasi! =)Alkuperäinen kirjoittaja 03.03.2005 klo 09:13 downin äiti kirjoitti:Arvatkaapas mitä, minä sain down tytön noin neljä vuotta sitten.
Ensijärkytyksestä toivuttuani olin sitä mieltä että jos minä saisin vielä vauvan, jopa toivoisin toisen down vauvan! Lapseni oli niin tunteita herättävä ja niin täydellinen omana itsenään! Niin hyvin on kaikki mennyt, emme ole saaneet mitään negatiivistä elämäämme.
Kaikki ystävämme, sukulaiset ja tuttavat pitävät tyttöämme "silmäteränä".
En toki väitä että elämä olisi hänen kanssaan helppoa, välillä on vaikeita päiviä mutta niinhän on ns. normaalienkin lasten kans.
Ja lapsi muuttaa jokaista perheenjäsentä tullessaan, olkoon sitten terve tai erilainen.
Eivät ole samannäköisiä keskenään vaan enemmän vanhempiensa näköisiä (Hollannissa ovat ihan hollantilaisen näköisiä enkä heti edes tunnistanut downlapsia muista lapsista, olivat piirteet niin hollantilaiset).Alkuperäinen kirjoittaja 08.03.2005 klo 16:59 vieras kirjoitti:Meilläkin mies sanoi, että on mieluummin ilman lasta kuin dawn-lapsen kanssa, kun noin viikko sitten tuli telkkarista joku ohjelma dawn lapsesta. Samaa mieltä olen kyllä minäkin. Nehän on kaikki samannäkösiä, eikä voi tehdä mitään kivoja normaaleja juttuja. Mun mielestä kaikille pitäs tehdä noi tutkimukset ettei niitä syntyis enää lisää, koska ei niillä oo ihmisarvoa ollenkaan. Siinä ohjelmassakin se äiti valitti kuinka vaikeeta on olla omaishoitajana, eikä saa apua, miksi synnytti sen?
Voi V***u että joku ihminen osaa olla tyhmä ja idiootti Hohhoijaa... provoksi tämä hänellä oli varmaan tarkoitettu, mutta silti...MInulla on Down sisko joka täytti juuri 22 ja en ikinä vaihtaisi häntä mihinkään!!!!!! Hän osaa iloita pienistäkin asoista ja on aina niin aito!!!! Ihana ihminen ja samaa mieltä olen muistakin down-lapsista mitä olen nähnyt!!! Aivan uskomattoman ihania ja elämänmyönteisiä, toisin kuin jotkut terveet ihmiset ja aikuiset, niinkuin tämä, kenelle vastasin...Alkuperäinen kirjoittaja 08.03.2005 klo 16:59 vieras kirjoitti:Meilläkin mies sanoi, että on mieluummin ilman lasta kuin dawn-lapsen kanssa, kun noin viikko sitten tuli telkkarista joku ohjelma dawn lapsesta. Samaa mieltä olen kyllä minäkin. Nehän on kaikki samannäkösiä, eikä voi tehdä mitään kivoja normaaleja juttuja. Mun mielestä kaikille pitäs tehdä noi tutkimukset ettei niitä syntyis enää lisää, koska ei niillä oo ihmisarvoa ollenkaan. Siinä ohjelmassakin se äiti valitti kuinka vaikeeta on olla omaishoitajana, eikä saa apua, miksi synnytti sen?
Oi... liikuttavan ihanasti selitetty. :'(Alkuperäinen kirjoittaja 12.03.2005 klo 02:14 Uska kirjoitti:Kamala huomata,että harva pitäisi down lapsen.. :'( Itse pitäisin enkä edes harkitsisi keskeytystä..(Muistan kuulleeni kuinka isä selitti down tytölleen,että minkä takia häntaä toiset lapset tuijottaa/pilkkaa. Jos jumala olisi halunnut luoda kaikki samanlaiseksi
ihmisiki,niin ihmiset olisi juuri sinun kaltaisia.. :heart
Siis käsitinköhän nyt ihan oikein, että annat oman lapsesi adoptioon, ojs on vammainen??!!Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 16:18 vieras kirjoitti:Antoipas pähkäilemisen aihetta tämä aloitus.... Nääs olemme yli 40 ja toinen vauva olis toiveissa... ja vähitellen olen julmasti ajatellut, että en otata mitään punktiota keskenmenoriskin takia, mutta annan adoptioon, jos on down tai muu vammainen. - Neuvokaas mitä tehdä ja en tarvitse mitään parikymppisten nälvintää, kiitos.