Uatelkeepa semmosta elukkoo,
jonniillaesta siis niliviäestä,
joka - kun lähenet pihan perukkoo-
meinoes kumartaessas purasta käestä.
Karvanen oes kun tarantella,
ja karvaen keskellä lihasa vako,
joka limojaan alakas herutella,
ku ihmislihhoo aestii se rako.
Ja vakosesta se lähtis haesu
ku laskiämpärin pohjukoelta.
Jos henkäsisit, oes olos jo vaesu,
ei aromit tuoksaha ruusukoelta.
Ja vakosen alla oes reikä ruskee,
aromisa joka antaes mukkaan,
ja josta se elukka sontasa puskee.
Ee perho kae lennähä siihen kukkaan.
Nii ooto out jos nuolasta tahot,
tuota elukkamualiman ihmeellisyyttä.
Paremp vuan, ku ettees katot,
ja noovatat jottaen hykieenisyyttä.
