Dogo Argentino

Olisiko täällä kenelläkään kyseisen rodun edustajaa? Muutenkin kokemukset dogoista olisivat tervetulleita. Ja kaipaan sitten ihan oikeita kokemuksia, ei mitään siskonmiehenkumminkaiman kuulopuheita... Rodusta kun kaikenlaista juttua liikkuu.

 

http://www.dogoclub.fi/

 

http://www.dogoclub.fi/

Tähän olen tutustunut ja aikalailla jokaisen Suomen kasvattajan sivuilla vieraillut. Kiinnostaisi vaan vielä kuulla ihan perusomistajien kokemuksia. Miten tulee lasten kanssa toimeen, millaisia luonteita löytyy yms.

 

http://www.dogoclub.fi/

Tähän olen tutustunut ja aikalailla jokaisen Suomen kasvattajan sivuilla vieraillut. Kiinnostaisi vaan vielä kuulla ihan perusomistajien kokemuksia. Miten tulee lasten kanssa toimeen, millaisia luonteita löytyy yms.

mulla on vanha kennel liiton Koiramme lehti, jossa monta sivua dogoista. EI mikään helppo rotu, tarvitsee todella jämäkän omistajan sekä sellaisen asuinpaikan, missä ei edes pysty vaarantamaan muita eläimiä / ihmisiä!

 

siellä oli keskustelupalstakin. jos et kerran "siskonmiehenkumminkaiman kuulopuheita" kaipaa niin ehkä kannattaa kysellä ihan siellä

 

jos haluat, voin lähettää sen sulle... mikäli kirjaudut ja annat osoitteesi

 

No tässä yksi kumminkaiman kokemus (työkaverilla dogouros): oli ihan leppoisa pentuna, sitten hormoonit alkoi hyrräämään ja pyrki alistamaan kaikki perheessä (nylkyttämällä esim.), ottivat pallit pois ja nyt kai sujuu ihan ok. Nyt pystyy olemaan toisen koiran kaverinakin.

 

No tässä yksi kumminkaiman kokemus (työkaverilla dogouros): oli ihan leppoisa pentuna, sitten hormoonit alkoi hyrräämään ja pyrki alistamaan kaikki perheessä (nylkyttämällä esim.), ottivat pallit pois ja nyt kai sujuu ihan ok. Nyt pystyy olemaan toisen koiran kaverinakin.

sen verran mäkin kerron et kaverilla on dogoja ja ne ei oo niiden lasten kanssa ollenkaan samassa tilassa.. koirilla siis oma huone. arvaamattomia otuksia.

 

siellä oli keskustelupalstakin. jos et kerran "siskonmiehenkumminkaiman kuulopuheita" kaipaa niin ehkä kannattaa kysellä ihan siellä

Pahoitteluni kun erehdyin tällä vanhalla tutulla palstalla kyselemään. Ajattelin vaan että täällä kun on enimmäkseen lapsellisia ihmisiä niin saisin vähän kokemuksia juuri pienten lasten ja dogon yhteiselon onnistumisesta. Täytynee rekisteröityä myös tuonne dogopalstalle. Ja kiitokset kun sanoit, en edes ollut tuota keskusteluosiota siellä huomannut vaikka kuvittelin koko sivuston läpi käyneeni.

Hei: kiitos tarjouksesta. =) Olen ihan rekkautunut käyttäjä mutta en eräistä syistä voi tästä asiasta täällä nimimerkilläni kirjoitella. Väärät ihmiset kyttää mitä tänne kirjoitan... Pitäisi varmaan luoda uusi nikki niin pääsisi stalkkereista eroon.

 

Kysele esim. Lemmikkipalstoilla (päivän peili), siellä sat paremmin vastauksia. Dogo ei ole mikään hirveän yleinen rotu (etenkään pikkulapsiperheessä) joten täällä tuskin monta omistajaa löytyy.

 

Juu, ovat taistelukoiria ja erittäin vaativia.

 

No tässä yksi kumminkaiman kokemus (työkaverilla dogouros): oli ihan leppoisa pentuna, sitten hormoonit alkoi hyrräämään ja pyrki alistamaan kaikki perheessä (nylkyttämällä esim.), ottivat pallit pois ja nyt kai sujuu ihan ok. Nyt pystyy olemaan toisen koiran kaverinakin.

sen verran mäkin kerron et kaverilla on dogoja ja ne ei oo niiden lasten kanssa ollenkaan samassa tilassa.. koirilla siis oma huone. arvaamattomia otuksia.

En mä ihan tälläisiä sillä tarkoittanut. Nuo on kuitenkin lähipiirin juttuja, lähinnä meinasin kumminkaiman kokemuksilla sellaisia "se kertoi että se oli kertonut että oli joskus kuullut että joskus jollain oli käynyt näin".

 

En suosittele lapsiperheeseen. Tutulla oli (uros) ja oli lasten seurassa arvaamaton. Laittoi koiran toiseen huoneeseen kun oli lapsia kylässä. Hänellä oli kyseistä rotua ollut ennenkin ja sanoi itsekkin että ei ole mikään lapsiystävällinen rotu.

 

Tuttavaperheellä (jossa 1,5v lapsi) on kaksi dogoa, uros ja naaras. Hyvin heillä ilmeisesti mennyt, mutta siellä koirilla pidetään jöötä kunnolla, mutta viedään myös tarpeeksi pitkille lenkeille yms. että saavat tarvitsemansa liikunnan johon purkaa energiansa.

Isoja koiriahan nuo ovat, tarvitsevat oman paikkansa ja se on sitten goodbye laminaatti, parketti ja puulattia, sen verran kolistelevat kynsillään. Kyllä mä niitä vähän pelkään, mutta pelkäsin aluksi mun siskon bichon friseetäkin, että se taitaa olla laji-, ei niinkään rotukysymys...

 

HAASTAVA HALLITTAVA

Rotu ei ole kaikille sopiva, vaan vaatii tarpeeksi itsevarman ja johdonmukaisen omistajan. Se ei sovi lauman jatkeeksi tai lasten lemmikiksi jo pelkästään kokonsa ja voimiensa puolesta.
Omalle perheelle se on uskollinen ja varmaluonteinen.

Dogo on hyvin tietoinen omasta reviiristään. Mikä tai kuka tahansa reviirille tunkeutuja on uhka jos omistaja ei ole paikalla. Puolustusvietti on hyvin suuri ja ne vartioivat mitä tahansa niille uskottua aluetta hyvin voimakkaasti. Koiran vartioimalle alueelle ei pidä kenenkään vieraan tai edes puolitutun mennä ominpäin.
Ystävällisinkin omistajansa seurassa oleva dogo saattaa yksin ollessaan olla kaikkea muuta kuin avoin ja ystävällinen.
Rotu on taistelukoira ja käyttäytyy perimänsä mukaan.
Omistajan tulee pitää huoli, ettei tappelutilanteita synny, eikä kyseinen vietti muutenkaan pääsisi koskaan valloilleen.
Dogon omistajilta vaaditaan erittäin suurta vastuuta.

Myös kasvattajan tulee valita huolellisesti sopiva koti ja onkin vaikeaa löytää esim 8-10 pennulle tarpeeksi vastullista kotia.


Tässä nyt jotain mitä lehdessä oli.... että "egon jatkeeksi" ei kannata ottaa, varmasti tulee ongelmia.

 

Tässä nyt jotain mitä lehdessä oli.... että "egon jatkeeksi" ei kannata ottaa, varmasti tulee ongelmia.

Tämä on varmasti totta. Rotu kiehtoo silti. Laumanvartija-tyyppinen tulevan koiran pitäisi olla, tietyistä syistä tarvitsemme koiran joka ei vieraita sisälle päästä ellei "omat ihmiset" ole kotona. Mitään ulkokoiraa emme kuitenkaan halua vaan saisi olla myös sisällä seurakoirana viihtyvä. Lenkkiä ja virikkeitä tarjotaan varmasti paljon, koira tulee ainoaksi koiraksi (ja sellaiseksi myös jää ) joten aikaa sille riittää reilusti. Joku harrastustoimintakin varmasti aloitetaan, läheltä löytyy myös metsää jossa pääsee juoksentelemaan. Dogossa viehättää myös se että sitä ei kasvateta voimalla vaan älyllä. Eli ei tarvita fyysisesti voimakkaita otteita vaan henkinen yliote ja hieman viekkautta.

Kasvattajat sanovat dogon sopivan myös lapsiperheeseen kun vaan pennusta asti ne lapset siinä mukana pyörii. Yritän vaan vähän suodattimen läpi lukea niitä, tokihan kasvattaja rotuaan kehuu...

Päätöksiä ei ole tehty suuntaan eikä toiseen, otetaan ensin huolellisesti selvää asioista ja tutustutaan rotuun.

 

Juuri tuollainen, mutta lisäksi myös täydellinen perhekoira. Meillä hoffi esimerkiksi viihtyy kolmen lapsen patjana leikeissä.. (lapset 1, 3 ja 6 v)

i. Laumanvartija-tyyppinen tulevan koiran pitäisi olla, tietyistä syistä tarvitsemme koiran joka ei vieraita sisälle päästä ellei "omat ihmiset" ole kotona. Mitään ulkokoiraa emme kuitenkaan halua vaan saisi olla myös sisällä seurakoirana viihtyvä. ...

Päätöksiä ei ole tehty suuntaan eikä toiseen, otetaan ensin huolellisesti selvää asioista ja tutustutaan rotuun.

 

Tässä nyt jotain mitä lehdessä oli.... että "egon jatkeeksi" ei kannata ottaa, varmasti tulee ongelmia.

Tämä on varmasti totta. Rotu kiehtoo silti. Laumanvartija-tyyppinen tulevan koiran pitäisi olla, tietyistä syistä tarvitsemme koiran joka ei vieraita sisälle päästä ellei "omat ihmiset" ole kotona. Mitään ulkokoiraa emme kuitenkaan halua vaan saisi olla myös sisällä seurakoirana viihtyvä. Lenkkiä ja virikkeitä tarjotaan varmasti paljon, koira tulee ainoaksi koiraksi (ja sellaiseksi myös jää ) joten aikaa sille riittää reilusti. Joku harrastustoimintakin varmasti aloitetaan, läheltä löytyy myös metsää jossa pääsee juoksentelemaan. Dogossa viehättää myös se että sitä ei kasvateta voimalla vaan älyllä. Eli ei tarvita fyysisesti voimakkaita otteita vaan henkinen yliote ja hieman viekkautta.

Kasvattajat sanovat dogon sopivan myös lapsiperheeseen kun vaan pennusta asti ne lapset siinä mukana pyörii. Yritän vaan vähän suodattimen läpi lukea niitä, tokihan kasvattaja rotuaan kehuu...

Päätöksiä ei ole tehty suuntaan eikä toiseen, otetaan ensin huolellisesti selvää asioista ja tutustutaan rotuun.

Mulla on samojedi, vaikka sitä sanotaan vahtikoiraksi, on aina ystävällinen jopa täysin vieraille ja rakastaa lapsia.
Mutta jos esim lenkkipolulla tulee vihamielisen näköinen ja oloinen ihminen vastaan, niin on valmiina suojelemaan. Eli raiskaajat jne kyllä hoitaa varmasti.
Emme tarvitse mitään omaisuuden vartijaa tms.

 

Jos sulla on aiempaa kokemusta vaativista roduista, niin harkitse toki rotua. Mikäli ei, ja sun mielestä esim. dobermann on vaativa rotu, niin elä edes mieti =)

 

Jos sulla on aiempaa kokemusta vaativista roduista, niin harkitse toki rotua. Mikäli ei, ja sun mielestä esim. dobermann on vaativa rotu, niin elä edes mieti =)

Onks rottis mielestäsi vaativa rotu?

 

Jos sulla on aiempaa kokemusta vaativista roduista, niin harkitse toki rotua. Mikäli ei, ja sun mielestä esim. dobermann on vaativa rotu, niin elä edes mieti =)

Onks rottis mielestäsi vaativa rotu?

Ei ole, ei. PK-rodut on helppoja saada toimimaan, jos hommista on jotain hajua. DA taas on pikkusen eriluokan työkoira, siltä puuttuu se pyyteetöön miellyttämishalu, miellyttämishaluisillakaan yksilöllä harvoin on sitä halua samassa määrin kuin rottiksella, sakemannilla, belggareilla, dobbereilla yms.

Vaativina mä pidän lähinnä esim. laumanvartijoita, koska siinä saa todella käyttää psykologisia keinoja, jotta ne saa toimimaan luotettavasti (en tarkoita nyt mitään pelkkiä sohvakoiria ).

 

en ikinä ottais tollasta tappaja koiraa

 

Ja sen verran vielä, että jos todellakin tähän rotuun päädyt, niin varaa sille sitä aikaa sen ollessa pentu - jos se on päivät yksin (työpäivän ajan), siltä menee hyvin pitkälti ohi ne ajat, jolloin opetellaan perusasiat. Sen kanssa ei voi toimia ihan niin, kuin perus-vuffejen kanssa.
Se vaatii todella sitten panostusta. Ja PALJON.

Sillä niitä "kyl me sit jotain harrastetaanki" -koiria on kyllä nähty... Kun se harrastaminen on tyyliin 2x/vko ja alkaa siinä vaiheessa, kun on jo auttamattomasti liian myöhäistä.

 

Miksi haluat juuri tuon rotuisen koiran lapsiperheeseen?

 

NaimakasPuuhaSiviä kertoikin jo aika paljon.
eli ei todellakaan voi verrata PK-rotuihin.
itselläni 4v. dogo ja 5v. lapsi, dogo on lapsirakas rotu kunhan saa pennusta asti tottua niihin.

sanontahan menee että jos mietit dogoa ja jotain toista, ota se toinen!