Eli mua on nyt alkanut kauheasti ahdistamaan ajatus toisen lapsen hankkimisesta...olen 31v. ja esikoistyttäreni on nyt 6,5kk. Lapsen hankinta oli alunperinkin "järkipäätös" eli en ole koskaan potenut vauvakuumetta. Nyt sitten on alkanut kuulua joka suunnalta että "no niin sitte vaan toista putkeen" ja "pitäähän teidän sisarus hommata tytölle". Mutta kun mua itseä ei huvittaisi yhtään hankkia enää toista lasta. En halua olla raskaana, en halua synnyttää enkä elää sitä pikkuvauva -aikaa vaikka raskaus ja synnytys oli suht helppoja ja tyttökin ollut aina hyvin helppo tapaus. Mutta kun ei vaan tunnu siltä.
Tiedän joo että voihan se mieli vielä muuttua, mutta jos (kun) ei muutu niin onko muka jokin "pakko" hankkia se toinen että olisi sitten se sisko/veli? Vai mikä siinä on niin kauheaa jos jäisikin ainoaksi lapseksi?
Tiedän joo että voihan se mieli vielä muuttua, mutta jos (kun) ei muutu niin onko muka jokin "pakko" hankkia se toinen että olisi sitten se sisko/veli? Vai mikä siinä on niin kauheaa jos jäisikin ainoaksi lapseksi?