Toggle sidebar

Dilemma toisen lapsen hankkimisesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Wera_
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
W

Wera_

Jäsen
05.11.2011
106
0
16
Eli mua on nyt alkanut kauheasti ahdistamaan ajatus toisen lapsen hankkimisesta...olen 31v. ja esikoistyttäreni on nyt 6,5kk. Lapsen hankinta oli alunperinkin "järkipäätös" eli en ole koskaan potenut vauvakuumetta. Nyt sitten on alkanut kuulua joka suunnalta että "no niin sitte vaan toista putkeen" ja "pitäähän teidän sisarus hommata tytölle". Mutta kun mua itseä ei huvittaisi yhtään hankkia enää toista lasta. En halua olla raskaana, en halua synnyttää enkä elää sitä pikkuvauva -aikaa vaikka raskaus ja synnytys oli suht helppoja ja tyttökin ollut aina hyvin helppo tapaus. Mutta kun ei vaan tunnu siltä.

Tiedän joo että voihan se mieli vielä muuttua, mutta jos (kun) ei muutu niin onko muka jokin "pakko" hankkia se toinen että olisi sitten se sisko/veli? Vai mikä siinä on niin kauheaa jos jäisikin ainoaksi lapseksi?
 
Älä missään tapauksessa edes harkitse lapsen hankkimista, jos et halua uutta lasta. Riskeeraat vain omasi ja muiden perheenjäsenten onnen, jos sorrut paineen alla. Lapselle ei ole mitään haittaa siitä, että hän on ainokainen.
 
Mä en ole myökään koskaan potenut vauvakuumetta. Mies toivoi toista lasta. Kun lapsi oli vuoden ja elämä aika helppoa, mietin välillä, haluanko aloittaa koko vauvavuoden uudestaan. Annettiin kuitenkin mahdollisuus toisen tulla, jos on tullakseen. Kun esikoinen oli 1v2kk, tulin raskaaksi. Eka raskaus oli helppo ja synnytys myös, mutta en silti kaivannut yhtään sitä raskausaikaa. Mulla oli tokassa raskaudessa pahoinvointia pari kuukautta ja ihan alussa (ennen ultraa), kadutti koko raskaus.
Nyt kuopus on 1v7kk ja olen enemmän kuin onnellinen siitä, että meillä on kaksi lasta. Raskausaikaa ja vauvavuotta en edelleenkään kaipaa yhtään, mutta olen iloinen, että "suostuin" toiseen lapseen.

Sun vauva on vielä niin pieni, ettei yhtään ihme, jos ei vielä nappaa toinen lapsi. Eikä tietenkään välttämättä koskaan tule se ajatus toisesta kiinnostamaankaan, ja sitten tietty yksi lapsi on hyvä määrä. Yhden lapsen vanhemmat joutuvat (valitettavasti) monille kumminkaimoille ratkaisuaan perustelemaan, vaikka se on vain ja ainoastaan sinun ja miehesi päätös. Kannattaa miettiä muutamia perusteluita ratkaisullenne etukäteen, jotta et mene lukkoon, kun joku tulee vouhkaamaan siitä toisesta lapsesta.

Mutta ei ehkä kannata vielä olla ihan ehdoton, koska tosi monen mieli muuttuu, kun vauvavuosi loppuu.
 
Niin sitä lähinnä pohdin että onko se sisarus niin välttämätön että sen takia "pitää" se toinenkin hankkia. Monesti kun tosiaan kuulee perusteluna useamman lapsen hankkimiselle tuon että on sitte sisaruksia ja että se on vanhempana sitten rikkaus jne...
 
Sullahan on vielä pieni vauva siellä kotona!! Ja iän puolesta aikaa on vielä vuosia hankkia lapsia. Minusta on ihan luonnollista, että tuossa vaiheessa tuntuu siltä että ei halua alkaa uudestaan "vauvan hankintaan". Mieli voi muuttua vuoden tai kahden päästä----tai sitten ei. Kannattaa tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvälle. Ei lapselle ole mitään haittaa siitä että han kasvaa perheen ainoana lapsena.
 
[QUOTE="...";28662292]Älä missään tapauksessa edes harkitse lapsen hankkimista, jos et halua uutta lasta. Riskeeraat vain omasi ja muiden perheenjäsenten onnen, jos sorrut paineen alla. Lapselle ei ole mitään haittaa siitä, että hän on ainokainen.[/QUOTE]









Ai ei vai? Oletko itse ainoa lapsi? Mä olen ja olen aina kärsinyt siitä, ettei ole sisaruksia :(
Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän harmittaa olla ainokainen..
Vanhemmat alkaa ikääntyä ja mun pitäis yksin huolehtia kaikki, ei oo ketään kenen kans pähkäillä niiden asioita.
Et en voi suositella kenellekkään lapsiluvun jättämistä yhteen, tokihan siinä vanhemmat pääsee helpommalla (ehkä), mut lapselle tosi ikävä.
Toisaalta jos on kakski lasta, heille on seuraa toisistaan, eikä tarvi olla koko ajan kinuamassa vanhemmilta tekemistä.
Mulla itellä on neljä lasta, vaikka vihaan raskautta, eikä se vauvavuosikaan niin kiva ole, paljon on valvottu ja on ollut koliikkia ym.
Kai mä puran jotain ainoan lapsen traumaa, kun oon halunnu niin monta lasta:)
Loppujen lopuks teet ratkaisun itse, mutta on hyvä huomioida asia myös sen lapsen kannalta.
 
Mä olen myös 31-vuotias ja mun vauva on nyt 11 kk. Kyllähän moni tuli kyselemään heti vauvan syntymän jälkeen, että koskas aiotte toisen tehdä. Ja mä vastasin heti, että ei koskaan :) Mä en nauttinut raskaus- tai pikkuvauva-ajasta , enkä todennäköisesti voisi toista saada, vaikka haluaisin.

Mun mielestä yhden kanssa on ihanan helppoa ja taloudellisesti selvitään myös paremmin yhden lapsen kanssa. Mä olen myös pohtinut tota sisarusasiaa, mutta täytyy muistaa, että sisarukset eivät todellakaan ole aina rikkaus. Osalle ne voivat olla myös taakka, eivätkä sisarukset aina tule toimeen keskenään aikuisena.

Mulla on nyt siis kierukka ja miehen kanssa on sovittu, että harkitaan asiaa 4 vuoden päästä uudelleen. Eli laitetaanko uusi vai otetaanko riski. Luultavasti meidän elämä on siinä vaiheessa helpottunut entisestään, eikä haluta kokea tätä raskasta vauvavuotta enää uudelleen.
 
Mulla oli ennen esikoista kamala vauvakuume. Toinen "hankittiin" järkisyillä... Mietittiin kyllä paljon että halutaanko edes toista, juurikin taloudellinen puoli ja ollaan aika yksin lasten kanssa, ei ole hoitopaikkoja jne. Onneksi kuitenkin toinen sai tulla! Ikäeroa lapsilla on 3v ja ovat silti toistensa parhaat ystävät! Isoveli kaipaa pienempää heti jos ovat vähän alkaa erossa ja toisinpäin. Itse pääsee myös aika helpolla jo nyt (ovat 2v ja 5v) kun lapset leikkii niin paljon keskenään. Mulla on yksilapsisia tuttuja, ajattelin ennen et hyvinhän nekin on pärjänneet. Mut lle. Nyt huomannut et aika yksinäisiä ne ainokaisen ovat, etenkin mitä isommaksi kasvavat. Siis esim lomareissuilla jne, kun eivät enää samallalalll leiki/ystävysty kenen tahansa kanssa.
 
[QUOTE="mama";28662518]Ai ei vai? Oletko itse ainoa lapsi? [/QUOTE]Olen. Oli aivan ihanaa kasvaa niin, että sai olla omissa oloissaan aina kun halusi, ei tarvinnut jakaa mitään, kilpailla vanhempien huomiosta, kuunnella nuorempien sisarusten kitinää tai sietää isompien vallankäyttöä. Minulla on aina ollut niin paljon ystäviä kuin olen halunnutkin.
 
Meilä taitaa olla vaimolla samanlaiset aatokset kuin ketjun aloittajalla. Meillä lapsi vuoden vanha. Asiassa ei ole mielestäni mitään ongelmaa.
Kyseenalaisia asioita ovat, että tämä "järki" lapsi ja "järki"suhde -asia syö pohjaa muulta tunne-elämältä ja uskottavuudelta.
Hän on sanonut myös, että ehkä mieli joskus muuttuu, ja ollut minulle asiaan kovin myötämielinen. Muiden kanssa keskustellessaan ja foorumeilla hän kuitenkin on ehdottoman kielteinen.
Olen vielä vuosienkin jälkeen tosi rakastunut vaimooni. Siksi toivoisin, että myös minulle sanottaisiin ne asiat niinkuin ne on eikä pidettäisi "järki" -suhteita yllä luomalla turhaa toivoa mihinkään suuntaan.
 
Kyllä, sisarukset monesti on rikkaus. Ei toki aina, mutta hyvin monesti. Sisaruus on yleensä ihmisen elämän pisin ihmissuhde. Joten tokihan sillä yleensä arvoa on.

Mutta. Jos et halua toista lasta, silloin ette toista hanki. Myös ainokainen pärjää ihan hyvin elämässä, vaikka ei sisarusta koskaan saisikaan.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa