Suomalaisille suunnattujen D-vitamiinisuositusten kehitys on Antti Heikkilän mukaan varsin kummallinen. 1960-luvulla suositukset olivat määrältään kymmenkertaiset nykypäivään verrattuna.
- 1960-luvulla D-vitamiinisuositukset olivat 100-125 µg vuorokaudessa kaiken ikäisille. Määriä on vähitellen laskettu. Syytä tähän ei tiedetä.
- Kuitenkaan 60-luvulta ei ole mitään merkkejä D-vitamiinimyrkytyksistä, Heikkilä sanoo kuitaten yleisen pelon siitä, että vitamiinia tulee nauttineeksi liikaa.
Nykyisten D-vitamiinisuosituksien kohdalla 95 prosenttia niihin pohjautuvasta tiedosta on peräisin 2?3 vuoden takaa.
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei seuraa lainkaan aikaansa; järjestelmä on vanhoillinen, Heikkilä kritisoi.
Näkyvät seuraukset
D-vitamiinipuutoksen ja osteoporoosin yhteys on tunnettu tosiasia. Nykyisillä, liian matalilla D-vitamiinisuosituksilla on muitakin seurauksia, joihin Heikkilä haluaa kiinnittää huomiota.
- Tällä hetkellä tiedetään tutkimuksen myötä, että jos veressä on riittävä D-vitamiinitaso, se ehkäisee yli 70-prosenttisesti eturauhas-, rinta- ja paksusuolensyöpää. Suomen suosituksilla kukaan ei pääse näihin lukuihin.
Riittämättömien suosituksien myötä oheiskärsijöiksi ovat joutuneet myös lapset.
- Suositusten pienentämisellä on suora korrelaatio lasten diabeteksen lisääntymiseen. Miten konsulit selittävät tämän äideille, Heikkilä jyrisee.
24.5 Hyvä olo - Studio55